Valokuvaaja Teemu Saloriutta
Viro viettää 24.2.2018 satavuotisjuhliaan. Onnittelut!
Rakas etelänaapurimme on monelle suomalaiselle tuttu Tallinnan-risteilyiltä. Viro on kuitenkin paljon muutakin kuin Tallinna ja halpaa viinaa. Erityisesti maan luonto tarjoaa äärettömän monipuolista nähtävää. Olen viimeisten kymmenen vuoden aikana tutustunut lukuisiin luontohelmiin eri puolilla Viroa. Tässä poimintoja parhaista paloista.
Kun kysyin ruotsalaisilta opiskelukavereiltani, mikä on Etelä-Ruotsin hienoin paikka, vastaus oli yksimielinen: Kullaberg. Kyseessä on Skånen läänin luoteisnurkassa sijaitseva pitkä niemi (karttalinkki). Siellä tasainen peltomaisema nousee yhtäkkiä seitsemän kilometriä pitkäksi vuorijonoksi. Luonnonvoimat ovat muovanneet kallioperän rikkonaiseksi ja alueelta löytyy ainakin parikymmentä luolaa sekä paljon muita erikoisia kivimuodostumia.
Kullaberg on ollut jo yli sadan vuoden ajan yksi Ruotsin suosituimmista nähtävyyksistä. Viime lauantaisen vierailuni jälkeen ymmärrän hyvin miksi.
Kesällä 2009 minulle tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus päästä mukaan retkelle Laatokan Karjalaan nykyisen Venäjän alueelle. Retken kohdealue kuului Suomelle ennen viime sotia, joten tavanomaisen luontoretkeilyn lisäksi matkaan liittyi kosolti kulttuurihistoriallista mielenkiintoa. Omistakin juuristani neljännes kumpuaa luovutetusta Karjalasta.
Aikanaan julkaistu maratonmittainen retkikertomus on jo kauan sitten ehtinyt kadota Internetin syövereihin, mutta löysin sen äskettäin kovalevyjeni kätköistä. Koska retkeily Venäjällä ja etenkin luovutetun Karjalan alueella saattaa kiinnostaa useampaakin, julkaisen tekstin uudelleen päivitettynä versiona. Mukana tekstin seassa on nyt myös vanhoja suomalaisia maastokarttoja. Niitä olisi kannattanut ottaa mukaan maastoon, sillä kuten kertomuksesta voi lukea, venäläisillä kartoilla suunnistaminen osoittautui varsin mielenkiintoiseksi puuhaksi.