Viro viettää 24.2.2018 satavuotisjuhliaan. Onnittelut!

Rakas etelänaapurimme on monelle suomalaiselle tuttu Tallinnan-risteilyiltä. Viro on kuitenkin paljon muutakin kuin Tallinna ja halpaa viinaa. Erityisesti maan luonto tarjoaa äärettömän monipuolista nähtävää. Olen viimeisten kymmenen vuoden aikana tutustunut lukuisiin luontohelmiin eri puolilla Viroa. Tässä poimintoja parhaista paloista.

Suomeen verrattuna Viron luonto on yllättävän erilaista. Esimerkiksi kallioita ei näe juuri missään, sillä Viro ei kuulu geologisesti Fennoskandian kilven alueeseen, jossa vanha kallioperä on näkyvissä tai ohuen maaperän peitossa. Virossa peruskallio makaa satojen metrien syvyydessä ja sen päällä on nuorempia kerrostumia mm. sedimenttikiviä.

Eteläisemmän sijaintinsa ansiosta Viron ilmasto on Suomea leudompi. Metsät ovat lehtipuuvaltaisempia, ja esimerkiksi tammia kasvaa lähes joka paikassa. Suomessa tammimetsät rajoittuvat lähinnä lounaisrannikolle. Nisäkäslajistoa hallitsee etenkin metsäkauris, joita loikkii pelloilla lähes joka puolella. Joskus voi nähdä myös vilauksen villisiasta. Lintuharrastaja löytää linnustosta lukuisia kiinnostavia eroja, mutta tavallinen turistikin hoksaa äkkiä kattohaikaroiden runsauden.

Viron raskas historia neuvostomiehityksineen on vaikuttanut myös luontoon. Positiivinen asia on rantojen säästyminen monin paikoin rakentamiselta. Ero on hämmästyttävän suuri, kun on tottunut siihen, että Suomessa lähes jokainen etelärannikon ranta ja saari on yksityisenä mökkitonttina. Vastaavasti Virossa on säästynyt koko Euroopan mittakaavassa ainutlaatuisen hienoa suoluontoa, kun taas Suomessa on menneinä vuosikymmeninä ojitettu peräti kaksi kolmasosaa soista.

Viro luontomatkailumaana

Virossa ei tunneta yhtä laajoja jokamiehenoikeuksia kuin Suomessa. Yksityismailla liikkuminen on periaatteessa sallittua vain päiväsaikaan ja telttailuun tarvitaan merkittyjen telttailualueiden ulkopuolella maanomistajan lupa. Valtion mailla merkittyjä telttapaikkoja on varsin paljon, joten retket on mahdollista suunnitella niiden varaan. Toisaalta majoituspalvelut ovat edullisempia kuin Suomessa. Olen yöpynyt Virossa usein vuokramökissä, ja 5-10 hengen porukalla hintaa per nenä ei ole liikaa jäänyt. Välillä edullinen ”vuoramökki” on tarkoittanut kolmikerroksista merenrantahuvilaa uima-altaineen. (Uiminen jäi tosin sillä kertaa väliin.)

Viron hintataso on tunnetusti edullisempi kuin Suomessa, mutta Tallinnassa ero ei ole enää monien tuotteiden kohdalla suuri. Pienemmissä kaupungeissa voi vielä selvitä esimerkiksi ravintolavierailusta selvästi halvemmalla kuin Suomessa.

Virossa pärjää nykyään melko hyvin englantia puhumalla ja joskus suomen kielelläkin. Syrjäisemmillä paikoilla on kuitenkin hyvä osata muutama sana viroa. Tähän väliin pieni retkeilysanasto (käännökset oman parhaan tietämykseni mukaan):

• rahvuspark = kansallispuisto
• looduskaitseala = luonnonsuojelualue
• maastikukaitseala = maisemansuojelu-alue
• looduspark = luontopuisto
• eramaa = yksityisalue
• matkarada = retkeilyreitti
• rattarada = pyöräilyreitti
• õpperada = ”opetuspolku”
• loodusrada = luontopolku
• teerada = tieosuuksia sisältävä retkeilyreitti
• telkimisala = telttailualue
• lõkkekoht = nuotiopaikka
• vaatetorn = näkötorni
• linnuvaatlustorn = lintutorni
• tuletorn = majakka

Kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla voi olla liikkumisrajoituksia, mutta varsinkin kansallispuistoissa on myös kattavat reittiverkostot retkeilijöille. Virossa on paljon kosteikkoluontoa ja ymmärrettävästi märissä, hankalakulkuisissa ja lintujen pesinnän kannalta kriittisissä paikoissa on ihmisten kulkemiset ohjattu poluille. Kansallispuistoja on Virossa kaikkiaan viisi: Karula, Lahemaa, Matsalu, Soomaa ja Vilsandi.

Maisemansuojelualueet tai luontopuistot eivät ole yhtä tiukasti suojeltuja, vaan niillä voidaan alueesta riippuen esimerkiksi hakata metsää, jos hakkuut eivät vaaranna alueen perustamistarkoitusta. Monet retkeilyreitit sijoittuvat osin tai kokonaan suojelualueiden ulkopuolelle. Esimerkiksi vaellusreitti Oandu-Ikla matkatee on peräti 375 km pitkä ja kulkee koko maan halki.

Viro on alueena suhteellisen pieni. Matkaa Tallinnasta kaukaisimpaankin kolkkaan kertyy tietä pitkin alle 300 kilometriä. Muutaman päivän reissulla ei silti ehdi tutustua kuin murto-osaan maan luontohelmistä. Manneralueiden lisäksi Viroon kuuluu upeita saaria, tunnetuimpina Hiidenmaa (Hiiumaa) ja Saarenmaa (Saaremaa). Jo pelkästään näillä saarilla saisi helposti kulumaan pari viikkoa, eikä sekään riittäisi.

Viron matka alkaa luonnollisesti Helsingistä, yleensä Länsisatamasta. Isommat alukset kulkevat kovallakin tuulella, joten niitä kannattaa suosia, jos haluaa varmistaa perillepääsyn. Olen matkustanut Virossa yleensä joko tavallisella henkilöautolla tai 9-paikkaisella pikkubussilla. Oman auton saa laivaan mukaan, mutta myös vuokra-autoa voi harkita: muutaman hengen porukalle auton vuokraaminen Tallinnasta on edullista. Autolla liikkuessa on mahdollisuus tutustua useisiin eri puolilla sijaitseviin luontokohteisiin. Eihän moottorivoimin pöristellessä samaa fiilistä tietenkään ole kuin oikealla patikkaretkellä.

Viro olisi myös erinomainen pyörämatkailumaa. Maasto on tasaisempaa kuin Suomessa, ja mukavan rauhallisia maaseutuidyllin keskellä kulkevia pikkuteitä löytyy runsain mitoin. Pyöräretkelle en vielä ole ehtinyt, mutta hyvistä kohteista ei ainakaan ole pulaa.

Muutamia luontokohteita

Seuraavassa muutamia luontohelmiä ympäri Viroa. Jaottelu on maantieteellisesti epäreilu, sillä osa maasta puuttuu siitä. Syynä on retkieni painottuminen etelä- ja länsiosiin.

Länsi-Viro

Viron länsiosaan sijoittuva Läänemaan maakunta tarjoaa nähtävää erityisesti linnuista kiinnostuneille. Alueen merkittävin luontokohde on Matsalun kansallispuisto. Kansallispuiston alue sisältää Matsalunlahden ympäristöineen, joka tunnetaan yhtenä Euroopan parhaista lintukohteista. Esimerkiksi toukokuun alkupäivinä alueella levähtää jopa satojatuhansia arktisia hanhia matkallaan pohjoiseen. Eri puolilla Matsalua sijaitsee useita lintutorneja. Tunnetuin niistä sijoittuu Haeskan kylään lahden pohjoispuolelle.

Läänemaalle osuu myös yksi maan upeimmista lehtometsistä. Puhtu-Laelatu looduskaitseala sijaitsee Virtsun satamakaupungin eteläpuolella. Meren ympäröivä niemi näyttäytyy toukokuun puolivälin paikkeilla uskomattomana lehtokasvien kukkamerenä. Lisäksi alueelta löytyy kaksi vaikuttavaa puujättiläistä, tammi ja mänty. Viereinen majakkaniemi on tunnettu lintumuuton seurantapaikka.

Suoluonnon ystäville lännestä löytyy esimerkiksi Marimetsa raba, jonka retkeilyreitti johdattaa parkkipaikalta metsien kautta pitkospuille ja lopulta suon keskellä sijaitsevalle näkötornille. Sumuisena kevätaamuna tunnelma on parhaimmillaan.

Saarenmaa

Viron länsirannikolla sijaitsee kaksi suurta saarta, Saaremaa ja Hiiumaa eli suomalaisittain Saarenmaa ja Hiidenmaa. Näistä kahdesta vain Saarenmaa on itselleni tuttu. Sinne pääsee autolautalla Virtsun kaupungista. Lautta vie tarkalleen ottaen Muhun saarelle Kuivastuun, mutta Muhun ja Saarenmaan välillä on silta.

Saarenmaan suurin kaupunki Kuressaare tarjoaa paljon nähtävää kulttuurin ystäville, mutta pääosa muusta saaresta on varsin villiä maaseutuympäristöä. Ero Suomen hoidetumpiin maisemiin on silmiinpistävä. Upeita luontokohteita on sijoittunut ympäri saarta. Eniten kiinnostavia paikkoja lienee kuitenkin rannikolla.

Saarenmaan lounaiskärki Sõrve poolsaar on yli 30 kilometrin pituinen niemi, jonka perimmäinen kolkka Sõrve säär katoaa mereen kapeana särkkänä. Niemenkärki tunnetaan hyvänä lintupaikkana ja siellä toimii lintuasema. Paikka on myös maisemallisesti upea majakoineen ja luonnon muovaamine kivirantoineen.

Hieman Sõrven kaltainen ympäristö löytyy myös saaren luoteisnurkasta Harilaidista, joka kuuluu Vilsandin kansallispuistoon. Siellä saari loppuu hienon hiekan peittämään niemeen. Alueen erikoisuuksiin kuuluu myös vedessä seisova vino Kiipsaaren majakka.

Lounais-Viro

Pärnun kaupungin itäpuolella sijaitsee ehkäpä Viron merkittävin kosteikkoalue, Soomaan kansallispuisto. Kansallispuiston suot ovat valtavia: esimerkiksi Soomaan suurin suo Kuresoo levittäytyy peräti 90 neliökilometrin alueelle, kun taas Etelä-Suomen ykkönen Torronsuo on pinta-alaltaan vaivaiset 25 neliökilometriä. En ole itse käynyt vielä Soomaan kansallispuistossa, mutta muilla upeilla suokohteilla kyllä. Esimerkiksi aivan Latvian rajan tuntumassa Viron lounaisnurkassa sijaitseva Nigula raba oli varsin vaikuttava ilmestys.

Nigulaan mennessä kannattaa piipahtaa myös rannikolla, sillä Pärnun eteläpuolella sijaitsee pitkiä hiekkarantoja. Lintuasemastaan tunnetun Kablin luontopolulla kuvattu auringonlasku on yksi kauneimpia, joita olen nähnyt:

Kaakkois-Viro

Kaakossa merkittävin paikkakunta on yliopistokaupunki Tartu eli suomeksi Tarto. Itse kaupunki on tunnelmaltaan mukava ja sen suurien lehtipuiden hallitsemat puistot ovat luontoretkellekin hyviä kohteita. Niistä saattaa löytyä vaikkapa Suomen vakiolajistosta puuttuva tammitikka tai päivälevolla nuokkuva lehtopöllö.

Linnuista puheen ollen, Tarton kaakkoispuolella sijaitseva Räpina polder kannattaa katsastaa. Kyseessä on suuri niitty- ja kosteikkoalue, jonka tulva-alueilla viihtyy monenmoista siivekästä sekä muuttomatkalla että pesimäaikaan.

Kaakkoisrajalla olisi muutakin kiinnostavaa, mutta muistikuvani alueelle suuntautuneelta erittäin sekavalta retkeltä ovat varsin hatarat. Sekavuus johtui halvan alkoholin sijaan univajeesta. Esimerkiksi ihmeellisten käänteiden sävyttämä 23-tuntinen linturetki aamuneljästä yökolmeen on edelleen täynnä hämäriä yksityiskohtia. Vuorokauden kuvasaaliin sijoittelu kartalle on ilmeisen mahdotonta.

Maan eteläosiin sijoittuu yksi kansallispuistoista, Karula. Viimeistään niillä kulmilla huomaa, ettei Viro olekaan pelkkä pannukakku. Maasto on yllättävän kumpuilevaa. Näkötornin maisemassa ei ollut valittamista.

Karulan torni kalpenee kuitenkin toiselle lähiseudun nähtävyydelle. Upein Virossa näkemäni maisema ei löytynyt kansallispuistosta, vaan pienestä ja syrjäisestä kohteesta aivan Latvian rajan tuntumasta. Päädyimme eräällä retkellä sattumalta kiipeämään Tellingumäen huimaavan korkeaan näkötorniin.  Tornin korkeudesta kertoo jotain, että sieltä pystyi tarkkailemaan laidunmaiden yllä saalistavia petolintuja ylhäältä päin. Tornista aukeaa näkymä näyttävästi meanderoivaan ja tulvaniittyjen sävyttämään Mustjõen laaksoon.

Yhteenveto

Tähän kirjoitukseen mahtui vain pieni osa Viron luonnonnähtävyyksistä. Kymmeniä huikeita kohteita oli pakko jättää pois, ettei tästä tule romaania. Ja vähintään saman verran kiinnostavia alueita on varmasti vielä näkemättä.

Seuraavan kerran kun pohdit luontomatkaa kaukomaille, harkitse vielä kerran. Eksotiikkaa voi löytyä lähempää kuin arvaatkaan.

Muutamia hyviä linkkejä, joilla pääset alkuun matkan suunnittelussa:

• https://loodusegakoos.ee/en – vastaava retkikohteiden esittelysivusto kuin Suomen Luontoon.fi
• https://www.visitestonia.com/fi – suomenkielistä tietoa Viron nähtävyyksistä
• https://vironretkiopas.net/ – suomenkielisiä esittelyjä erityisesti Viron lintukohteista, kohteet myös Google Mapsin päällä
• https://xgis.maaamet.ee/maps/XGis – Viron karttalaitoksen Maa-ametin karttapalvelu, mm. tarkat peruskartat