Komeetta C/2011 L4 eli PanSTARRS ilmestyi Suomen taivaalle 13. maaliskuuta. Pilvisen talven jälkeen säät ovat onneksi kirkastuneet, ja viime päivinä on ollut harvinaisen erinomaiset havainto-olosuhteet. Kävin kuvaamassa komeettaa neljänä perättäisenä iltana 14.-17. maaliskuuta.
Pelkän komeetan vangitseminen kennolle ei ole täydellistä valokuvaa etsivälle riittävän kunnianhimoinen tavoite, vaan ruutuun pitäisi saada mukaan myös muuta kiinnostavaa. Tavoitteen saavuttamiseksi päätin kuvata joka päivä eri paikasta.
Komeettaprojekti tarjosi samalla mainion tilaisuuden laittaa uusi runkoni Canon EOS 6D kunnon testiin. Objektiiviksi valitsin Canonin 300mm f/4L IS:n lyhyemmän telen ollessa huollossa.
(Vaakakuvat aukeavat klikkaamalla isommiksi.)
Ilta #1: Hapuilua Laajalahdella
Ensimmäinen ilta Laajalahden jäällä meni vielä kameran säätöjä opetellessa ja asetuksia hakiessa. Pieni ennakointi olisi ollut paikallaan: jos ei kameran nappuloita löydä edes päivänvalossa, niin kuinka sitten pilkkopimeässä? Montako vuotta pitää kuvata ennen kuin tällainen tunarointi loppuu?
Saaliiksi jäi vain tylsiä kuvia, joissa ei näy komeetan lisäksi muuta kuin taivasta. Sopivat asetukset alkoivat kuitenkin löytyä: f/5.6, 2 sekuntia ja ISO-herkkyys 200-1000 taivaan tummuuden mukaan.
Ilta #2: Yleisönäytös Kaivopuistossa
Toisena iltana kuvasin Helsingin Ullanlinnanmäellä paremmin valmistautuneena. Menin paikalle tuntia ennen kuvailemaan iltavaloja Liuskasaaresta ja opettelin samalla käyttämään LiveView-toimintoa. Se kannatti: oikeat napit löytyivät pimeässä, ja niin kohteeseen tarkentaminen kuin kuvan sommittelukin sujuivat helposti, kun ei tarvinnut tihrustaa pimeän etsimen läpi.
Ullanlinnanmäellä pyöri myös runsaasti uteliaita ohikulkijoita. Kuvaaminen hieman kärsi auttaessani muiden harrastajien kanssa yleisöä löytämään komeetan, mutta oli hienoa nähdä ihmisten kiinnostuvan taivaan tapahtumista. Lopulta mukaan tarttui pari kelvollista otosta Merikadun rakennuksilla höystettynä. Komeetan pystyi myös erottamaan paljain silmin, mikä ei edellisenä iltana onnistunut.
Komeetta näyttää liikkuvan Maan pyörimisliikkeestä johtuen vinhaa vauhtia. Siitä on kuvaajalle sekä etua että haittaa: toisaalta kuvan etuala vaihtuu illan mittaan komeetan liikkuessa, toisaalta taas on käytettävä korkeintaan parin sekunnin valotusaikoja. Taivaan tummuessa on pakko nostaa ISO-herkkyydet korkealle.
Ilta #3: Pääkaupungin katolla
Kolmas ilta vei Helsingin korkeimmalle kohdalle, Malminkartanon täyttömäelle. Näkymä horisonttiin oli huipulta esteetön, mutta komeetan kanssa samaan kuvaan ei saanut mitään järkevää. Vasta illan jo hämärryttyä oli komeetta laskenut riittävän alas mahtuakseen ruutuun horisontin kanssa. Herkkyyden joutui nostamaan ISO 2000:een, mutta 6D:n kuvanlaatu pysyi hämmästyttävän hyvänä.
Viimeistään tämän illan jälkeen LiveView-toiminnon arvo alkoi valjeta. Tarkennuksen ja sommittelun lisäksi toiminnosta oli merkittävää hyötyä komeetan löytämisessä. Kameran näytöltä katsoen se oli helpompi havaita kuin kiikarilla. Kun LiveView muutama vuosi sitten tuli järjestelmäkameroihin, valokuvaajat naureskelivat ja pitivät sitä markkinakikkana. Myönnänpä itsekin kuuluneeni skeptikkojen joukkoon. Enää ei naurata.
Ilta #4: Vuosikymmenen spektaakkeli
Neljäntenä iltana kaikki oli suunniteltu viimeisen päälle. Havaintopaikaksi valikoitui Laukkaluoto Lauttasaaren pohjoiskärjessä. Sieltä katsottuna komeetan piti karttaharjoitusten perusteella loistaa Keilaniemen tornitalojen yllä.
Ohuet pilvihahtuvat estivät komeetan näkymisen hetken aikaa. Hieman ennen kahdeksaa se kuitenkin tuli esiin ja näkyi toivotussa suunnassa. Sain haluamani kuvan ja valmistauduin suuntaamaan kotia kohti. Kaikki sujui vähän liiankin yllätyksettömästi.
Samalla hetkellä kaikki liike pysähtyi, ohikulkijat jähmettyivät paikalleen, tekstiviestit sinkoilivat. Taivaalle roihahti valtaisa revontulinäytelmä, jollaista en voinut ikipäivänä uskoa näkeväni Helsingin valosaasteen keskellä. Puoli taivasta leiskui valtoimenaan ja hämmästyksen, onnen ja paniikin sekaisissa tunnelmissa muutamaan revontulikuvaan eksyi mukaan myös PanSTARRS.
Komeetta on näkyvissä todennäköisesti vielä huhtikuun puolellakin, mutta tämä 50mm f/1.8 II -objektiivilla otettu kuva jääköön projektin huipennukseksi. Jossiteltavaa jää aina ja huikeampiakin kuvia tilanteesta on eri medioissa nähty. Joka tapauksessa lopputulos on parempi kuin uskalsin ikinä toivoa, ja parempaa tilaisuutta tuskin enää tämän elämän aikana tulee.
