Kuu on kiehtonut valokuvaajia kautta historian. Sen liikkeet tunnetaan täsmällisesti, joten oikeaan aikaan kuvauspaikalle osuminen on helppoa. Hyvät sääolosuhteet ovat kuitenkin pilvisessä maassamme yllättävän harvassa, eikä itse kuvaustilannekaan ole aivan haasteita vailla.

Olen yrittänyt kuvata etenkin Kuun täyttä vaihetta vuodesta 2006 kymmeniä kertoja. Yritysten joukkoon on mahtunut noloa tunarointia tekniikan kanssa, täydellisen väärää sijoittumista ja taivaalle ratkaisevalla hetkellä hiipineitä pilviä, mutta myös muutamia käsikirjoituksen mukaan sujuneita kuvaussessioita.

Tässä kirjoituksessa paljastan vinkkejä täysikuun nousun ja laskun kuvaamiseen. Case-esimerkkinä toimii huhtikuun 2013 yritys, joka sujui poikkeuksellisen yllätyksettömästi. Lauantaina on jälleen täysikuu, joten ei muuta kuin kokeilemaan!

Ajoitus on tärkein

Jotta Kuun ja maiseman pystyy valottamaan yhteen ruutuun, ei Kuu saisi nousta montaa minuuttia auringonlaskun jälkeen. Valoisina kesäöinä tässä on enemmän pelivaraa.Toisaalta Kuun ei pitäisi nousta myöskään liiaksi ennen auringonlaskua: muuten se ehtii kivuta korkealle horisontin ylle ennen kuin alkaa erottua kunnolla hämärtyvältä taivaalta.

Täysikuun kuvaaminen on kiitollista, sillä sen nousu ajoittuu lähelle auringonlaskua. Käytännössä Auringon ja Kuun aikataulut voivat täsmätä parhaiten edeltävänä tai seuraavana iltana täysikuusta lukien. Aikataulujen tarkistaminen käy esimerkiksi ilmaisella NightCal-ohjelmalla.

Täysikuun lasku saattaa ajoittua sopivasti aamuhämäriin. Suurimman osan vuodesta sen kuvaaminen vain vaatii epäinhimillisen aikaista herätystä, joten siitä näkee kuvia paljon harvemmin kuin nousevasta täysikuusta.

Täysikuu nousee Jurmon saaren ylle viiden aikaan huhtikuisena aamuna.

Paikkatietoa etsimään

Pelkkää Kuuta voi toki kuvata, mutta pidemmän päälle kuvat alkavat toistaa itseään. Siispä mukaan olisi saatava joko rakennettua ympäristöä tai luonnonmaisemaa. Korkeat mäet ja vesistöjen rannat ovat luonnollisia valintoja kuvauspaikoiksi.

Ei näin. Tunturinrinteestä löytyi hyvä kuvauspaikka, mutta vastapäinen kukkula peitti nousevan Kun taakseen. Kuu tuli näkyviin vasta illan pimennyttyä niin, ettei sitä enää voinut valottaa maiseman kanssa samaan kuvaan. Muonio 3/2013.

Täysikuun summittaisen suunnan voi helposti päätellä, sillä se sijaitsee vastapäätä Aurinkoa. Aurinko on talviaikaan Joensuun pituuspiirillä (30°) etelässä klo 12, lännessä klo 18, pohjoisessa klo 24 ja idässä klo 6. Helsingissä vastaavat ajat ovat reilun vartin myöhemmin, mutta käytännössä ero on harvoin merkitsevä. Jos Kuu siis nousee esimerkiksi kello 15 talviaikaa, voidaan sen päätellä olevan silloin koillisella taivaalla.

Joskus voi kuitenkin olla tarpeen hakea täsmällistä kuvaussektoria. Hyvä työkalu on The Photographers Ephemeris -ilmaisohjelma (TPE), joka kertoo Kuun ja Auringon nousu- ja laskuajat sekä näyttää kartalla tarkat suunnat käyttäjän määrittelemässä paikassa.

Huhtikuun 25. päivän iltana Kuun nousu ajoittui kello 21 tienoille. Halusin saada etualalle kuvauksellisen rakennuksen ja ensimmäisenä mieleen tuli Suomenlinnan majakkakirkko, jota arvelin pystyväni kuvaamaan Kaivopuiston rannasta Kuun noustessa itäkaakosta. Tarkan noususuunnan määritys TPE:llä ja kas vain, täydellinen kuvauspaikka Ehrenströmintien varrelta selvisi hetkessä. Vieraammassa paikassa olisin tallettanut koordinaatit GPS-laitteeseen, nyt sitä ei tarvinnut tehdä.

Kalusto kuntoon

Kuuta voi kuvata millä tahansa kameralla ja polttovälillä alkaen peruspokkareista. Kuitenkin, mitä pidempi polttoväli, sitä näyttävämmän kokoisena Kuu mollottaa kuvassa.

Tyyni ruskamaisema oli itsessään kuvauksellinen, joten halusin jättää Kuun ympärille sopivasti tilaa. Niinpä valitsin 50mm f/1.8 -objektiivin. Hirvensalmi 10/2008.

Arvioin Kaivopuiston rannasta olevan Suomenlinnaan tarpeeksi matkaa, jotta haluamani rakennukset mahtuisivat kuvaan 420mm polttovälillä. Pitkillä teleobjektiiveilla iltahämärissä sohiessa tarvitaan tukevaa jalustaa. Esimerkiksi kevyehkö Velbonin hiilikuitujalustani ei täydessä mitassaan kykene pitämään kameraa vakaana, joten teleskooppijalkojen alimmat osat on jätettävä avaamatta.

Kaukolaukaisin voisi vähentää kameran laukaisusta syntyvää tärinää, mutta itse olen pitänyt riittävänä kameran 2 sekunnin itselaukaisinta ja peilin lukitusta. Joidenkin objektiivien kuvanvakaaja on kytkettävä pois jalustalle asetettaessa tai muuten seurauksena voi olla suttuista jälkeä.

Reppuun kannattaa pakata kameroiden lisäksi ainakin lämmintä vaatetta ja evästä.Termospullollinen kuumaa juomaa maistuu etenkin hyytävissä talvioloissa, vaan eivät kesäillatkaan aina järin lämpöisiä ole. Nälkäisenä ja kylmissään huomio kiinnittyy vääriin asioihin ja tunarointikerroin kasvaa.

Toimintaa kuvaustilanteessa

Huhtikuun 25. päivä oli kauttaaltaan selkeä ja pari tuntia ennen H-hetkeä taivas näytti yhä kirkkaalta. Saavuin Kaivopuistoon puoli yhdeksältä – parahiksi iltavalojen aikaan. Puolen tunnin aikana ehdin testailla polttovälin sopivuutta, kameran asetuksia ja jalustan tukevuutta sekä säätää tarkennuksen LiveView:n avulla tarkasti kohdalleen. Kuvauspaikalle kannattaakin aina mennä hyvissä ajoin, jotta ehtii varautua yllätyksiin ja etsiä tarvittaessa vaikka uuden kuvaussektorin.

Aurinko katosi Kaivopuiston kukkuloiden taa. Muutaman minuutin odotuksen jälkeen Kuun oranssi reuna kurkisti Suomenlinnan rakennusten takaa täsmälleen oikeasta suunnasta.

Sieltä se nyt nousee.

Kuu liikkuu taivaalla huimaa vauhtia ja yllättää joka kerta.  Parin minuutin päästä se oli jo noussut kokonaan rakennusten yläpuolelle ja vierinyt samalla hyvän matkaa oikealle. Jalustaa oli heti siirrettävä muutama metri. Kuun sijaintia ympäristöön nähden pystyy onneksi muuttamaan varsin vähäiselläkin siirrolla.

Kuun nopea liikkuminen aiheuttaa myös toisen haasteen: valotusaikaa ei voi loputtomiin pidentää ilman liike-epäterävyyden syntyä. Onneksi täysikuu on kirkas, joten harvemmin tarvitaan pidempiä valotusaikoja. Edellisessä kuvassa valotusaika on 1/8 sekuntia ja herkkyys ISO 400.

Säädöt on parasta haarukoida kohdalleen manuaalitilassa, kuten yleensäkin haastavissa valaistusoloissa. Samoin RAW-kuvauksen hyödyt ovat merkittävät paremman jälkikäsittelyvaran vuoksi. (Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei järjestelmäkameralla kannata missään olosuhteissa kuvata muuta kuin RAWia, mutta perusteltuja vastakkaisia näkemyksiäkin kuulee välillä.)

Huhtikuinen kuvaussessio eteni täysin käsikirjoituksen mukaan. Vaikeusastetta lisätäkseni yritin saada kuvaan myös majakan välähdyksen. Joitakin kymmeniä ruutuja myöhemmin tuli osuma. Lopputulos näyttää tältä:

Loppusilaus kuvankäsittelyssä

Maiseman mukaan valotettaessa käy helposti niin, että luonnossa syvän oranssina loimottava Kuu näyttää kuvassa hailakan keltaiselta. Vastaavasti alivalotetussa kuvassa Kuu kyllä toistuu oikein, mutta maisema on pilkkopimeä. Lisäksi kamera arpoo valkotasapainon todennäköisesti pieleen.

Oma säätöprosessini Adoben Lightroomilla menee suunnilleen seuraavasti:

1. Rajaus ja horisontin suoristus, kennon roskien poisto.
2. Valkotasapaino kohdalleen (RAW-kuvalle voidaan tehdä helposti kuvankäsittelyssä).
3. Kontrasti ja värisäädöt siten, että maiseman valoisuus näyttää luonnolliselta.
4. Tarvittaessa keltaisen värisävyn säätöä oranssin suuntaan.
5. Alivalotusta pelkästään Kuulle (adjustment brush).
6. Kohinan poisto ja terävöitys.

Tässä esimerkkinä ennen-jälkeen-kuvapari: