Valokuvaaja Teemu Saloriutta
Touko-kesäkuussa valoisaa aikaa riittää iltamyöhään saakka ja kuvattavaa löytyy vaikka takapihalta. Kuvausretkiä ei tarvitse rajoittaa viikonloppuihin, vaan töiden jälkeen ehtii hyvin retkeillä lähiympäristössä. Keskityin kiertelemään Länsi-Helsinkiä maisemia, kasveja ja eläimiä kuvaten. Tässä kuvakooste parhaista hetkistä.
Sata vuotta suljettuna sotilassaarena ollut Örö avattiin viime vuonna yleisölle ja liitettiin Saaristomeren kansallispuistoon. Saarelle pääsee kesäisin Kemiönsaaren perukoilta Kasnäsistä lähtevällä yhteysaluksella. Vietin saarella kesäkuussa pari päivää, eivätkä ne menneet hukkaan. Örö tarjosi paljon nähtävää sekä historian että luonnon osalta.
Toukokuun lopulla sattui harvinainen tilanne: viikonloppu ilman etukäteen suunniteltua ohjelmaa. Edellisestä maastoyöstä oli vierähtänyt yli kuukausi, joten kaipuu telttamajoitukseen alkoi olla suuri. Kun retkiseuraa ei järjestynyt, päätin lähteä pitkästä aikaa sooloretkelle. Kohteeksi valikoitui arvoituksellinen Linlon saari, joka sijaitsee Kirkkonummella Porkkalanniemen ja Upinniemen välissä. Päädyin lähtemään matkaan polkupyörällä kokeillakseni ajokkini toimivuutta retkilastissa.
Länsi-Helsingissä asuvana kaupungin itäiset luontokohteet jäävät usein vähemmälle huomiolle. Olen suunnitellut vierailua Laajasalon Kruunuvuorenlammen ympäristöön ainakin viimeiset kymmenen vuotta. Alue tunnetaan rappeutuneista kummitushuviloistaan, jotka tullaan aikanaan purkamaan, kun viereinen Kruunvuorenrannan asuinalue rakentuu. Nyt huviloiden ollessa vielä pystyssä alkoi olla korkea aika suunnata katsomaan niitä. Samaan reissuun oli helppo yhdistää myös kaksi muuta Laajasalon nähtävyyttä: Tullisaaren puisto ja Tahvonlahdenharju.
Etelä-Suomen leveysasteilla kevät on parhaimmillaan toukokuun ensimmäisellä viikolla. Maisema vihertyy silmissä, linnunlaulu täyttää lehdot ja säät ovat usein jo mukavan lämpimiä. Olen viime vuosina pyrkinyt järjestämään vapun tienoille edes pienen lomapätkän, jotta vuoden hienoin aika ei valuisi ohi sisätiloissa istuen. Monena vuonna matkani on vienyt Viroon tai Saaristomerelle, nyt suuntana oli kotoinen Etelä-Savo ja Puulan saaristo. Nautin järviluonnosta ensin vappuviikonlopun, ja lyhyen kaupungissa käväisyn jälkeen palasin viideksi päiväksi samoihin maisemiin.
Kevät, se saapuu joka vuosi yllättäen kuin faksit entiselle pääministerille. Maaliskuun loskaisilla hangilla ei jaksa uskoa, että pari viikkoa myöhemmin meri vapautuu jäästä, routainen maa alkaa vihertää ja ensimmäiset kasvit tunkeutuvat esiin. Lintumaailmassa säpinää riittää sitäkin enemmän. Jos tästä kaikesta haluaa kuvata edes murto-osan, kannattaa viettää kaikki vapaa-aika ulkona.
Kirjoittelin ennen pääsiäisreissulle lähtöä muutaman sanan talvivarusteista. Kirjoitus ja siinä mainittu varustelista perustuivat aiemmilla reissuilla hyväksi koeteltuihin ratkaisuihin. Koska en omista läheskään kaikkia talvivaelluksella tarvittavia varusteita, on joka reissulla mukana erilaisia lainakamppeita. Tällä kertaa myös vanhat varusteeni joutuivat uudenlaisiin oloihin, sillä ne on tarkoitettu enemmän metsämaastoon kuin avotunturiin. Tässä muutamia retken aikana havaittuja asioita.
Pääsiäisenä järjestyi aikaa lähteä neljäksi yöksi Lappiin nauttimaan keväthangista ja kiskomaan ahkiota pitkin metsiä ja tuntureita. Kohteeksi valikoitui Pallas-Yllästunturin kansallispuiston pohjoisin osa Ounastunturi, jonne looginen lähtöpaikka on Hetta. Sinne on bussimatkaa Kolarin rautatieasemalta vain parin tunnin verran.
Talviretkeily metsäisessä maastossa ei sinänsä ole kovin vaikeaa, mutta mukaan lähtevä varustevuori kasvaa helposti kaksinkertaiseksi kesäretkiin nähden. Keveyttä tärkeämpää on varusteiden takuuvarma toimivuus kaikissa olosuhteissa.
Seuraava varustelista on alun perin muodostunut muutamien Pohjois-Karjalaan ja Pohjois-Savoon suuntautuneiden vuodenvaihteen retkien jäljiltä. Viimevuotisella Itäkairan kaamosvaelluksella oli varauduttava vielä hieman kylmempiin säihin, mutta muuten melkein sama varustus kelpasi. Olosuhteethan ovat metsässä varsin samanlaiset, vaikka paikka vaihtuisi muutaman sata kilometriä pohjoisempaan. Pääsiäisenä suuntaan hiihtelemään Pallas-Yllästunturin kansallispuiston ympäristöön lähes samoilla varusteilla. Kevättalvella päivät voivat olla lämpimiä, mutta öisin on edelleen varauduttava kireisiin pakkasiin.
Avotunturivaelluksille listaani ei pidä käyttää mallina, sellaisille varustautumisesta en (vielä) ole hankkinut kokemusta kuin teoriassa.
Pilvisinä talvina yötaivaan kuvaaminen jää vähiin, mutta usein maaliskuu tuo mukanaan kirkkaita ilmoja. Niin tänäkin vuonna. Tähtikuvauksen kannalta Helsinki on lähes huonoin mahdollinen paikka. Taivaalla on kuitenkin muutakin nähtävää: lauantai-iltana lupailtiin mahdollisuutta revontulien esiintymiseen ja lisäksi taivaalla komeili kuunsirppi.