Kevät, se saapuu joka vuosi yllättäen kuin faksit entiselle pääministerille. Maaliskuun loskaisilla hangilla ei jaksa uskoa, että pari viikkoa myöhemmin meri vapautuu jäästä, routainen maa alkaa vihertää ja ensimmäiset kasvit tunkeutuvat esiin. Lintumaailmassa säpinää riittää sitäkin enemmän. Jos tästä kaikesta haluaa kuvata edes murto-osan, kannattaa viettää kaikki vapaa-aika ulkona.
Huhtikuussa kevät vyöryi Suomeen ryminällä enkä osannut ollenkaan valmistautua sen tuloon. Koko kuukausi oli yhtä kiirettä ja kaaosta, mutta vähän ehdin sentään reissata eri puolilla Etelä-Suomea. Katselin jäidenlähtöä meren ja järvien rannoilla, kuljin metsissä sumuisena kevätyönä, kuvasin teeren soidinta aamuhämärissä, konttasin sinivuokkojen perässä.
Veden äärellä
Veden olomuodon muutos lumesta ja jäästä nesteeksi on kevään vaikuttavimpia näytelmiä. Jäät karkaavat nopeasti, joten paikalla on oltava juuri oikeaan aikaan. Jos meri ehtii sulaa, voi varjoisilta metsälammilta löytää jään rippeitä vielä viikkoja myöhemmin.
Suolla
Teeren soidin ajoittuu Etelä-Suomessa suunnilleen maaliskuun ja toukokuun väliselle ajalle. Huhtikuun edetessä soidinpaikoille alkaa ilmestyä naaraita ja sekös aiheuttaa vipinää teerikukkoihin. Tällä kertaa soidinkuvaukset jäivät osaltani yhteen aamuun, joka oli erittäin kostea ja sumuinen. Oikeastaan yllättävän kuvaukselliset olosuhteet, vaikka aurinkoa ei näkynyt.
Metsässä
Metsäluonnossa kulkeminen on jäänyt osaltani vähiin tänä keväänä, mutta sen verran olen ehtinyt korpimaita ja lehtoja koluta, että pakollisen sinivuokkokuvan ehdin ottaa. Komea oli tunnelma myös sumuisena yönä matkalla teerisuolle.
Kevät ja retkeilykausi huipentuvat Etelä-Suomessa toukokuun alkuun. Puihin tulee lehdet, kasvimaailma herää todelliseen kukoistukseen ja viimeisetkin muuttolinnut palaavat. Huhtikuu meni kuvauksellisesti hieman ohi, mutta toukokuun parhaaseen aikaan järjestyi lähes viikon loma. Nautin siitä huikeissa sääolosuhteissa Puulan saaristossa Hirvensalmella. Siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa.
Nuo teerikuvat sankassa sumussa ovat kyllä ihan edustavia. Itse olen jo oikeastaan missannut tämän kevään teerikauden – yhden soitimen ehdin kuulla, mutta tuskin ennätän enää näkemään. Kevään ainoa huolella buukattu teeriretki missattiin flunssan takia. Siihen verrattuna yksikin retki on jo ihan hyvin suoriuduttu!
Hienoja teerikuvia, erilaisia.