Pyramiditeltan prototyypin ompelusta on vierähtänyt kohta vuosi. Kevään aikana suunnittelin teltan lopulliset mitat, leikkasin kaavat ja aloitin ompelutyön. Huhtikuusta lokakuun puoliväliin vapaa-aika meni niin tiiviisti ulkona, ettei teltan tekoon jäänyt aikaa. Vasta pimenevinä syysiltoina ehdin suunnitella loput yksityiskohdat ja tarttua jälleen ompelukoneeseen. Tässä kirjoituksessa on kuvattu teltan ompelun vaiheet. Lopussa on myös käyttökokemuksia ensimmäiseltä maastoyöltä.
Blogi
Väriloistoa ja harmautta Jurmossa
Vietin viime viikonloppuna kolme yötä Jurmon saarella. Edellisellä reissulla elokuussa taivas näyttäytyi alusta loppuun täysin kirkkaana. Nyt oli vuorossa toinen ääripää: tasaisen harmaa pilviverho pysytteli Saaristomeren yllä koko retken ajan. Eipä ainakaan tarvinnut riekkua yötä myöten tähtiä väijymässä, vaan kerrankin sai levätä kunnolla. Vaikka maisemavaloilla ei juhlittu, tarjosi saari sentään paikoin näyttävää ruskaa.
Elokuussa yövyin teltassa Moringharun telttailualueella, mutta tällä kertaa majoitus järjestyi mukavasti mökkiin. Normaalista poiketen retkiseuranani oli useita maamme eturivin luontokuvaajia. Vaikka kuvauskelit eivät suosineet, riitti valokuvausaiheista puhuttavaa sitäkin enemmän. Tällaiset retket ovat siitä vaarallisia, että niistä saattaa aiheutua ylimääräistä rahanmenoa. Esimerkiksi parempi teleobjektiivi alkoi kummasti kiinnostaa, kun kuljeskeli 500-millisiä tykkejä roikottavien kuvaajien matkassa. Myös vaellus tai kuvausmatka Huippuvuorille alkoi yhtäkkiä tuntua houkuttelevalta…
Syysklassikko: aamu-usvaa Mätäjoella
Jos syysyö on tyyni ja kirkas, muodostuu alaville paikoille näyttäviä usvia. Tänä syksynä kauniita säitä on riittänyt. Syyskuussa en ehtinyt nauttia usva-aamuista, mutta lokakuun alussa järjestyi aikaa koukata yhtenä arkiaamuna Mätäjokilaakson kautta. Tuttu paikka ei tuottanut pettymystä.
Menneen kesän muistoja
Vaikka syyskuu on ollut lämmin, on kai pakko todeta kesän päättyneen. Mennyt suvi oli jälleen lyhyt, mutta vähäluminen. Vietin lähes kaikki viikonloput ja lomien rippeet mahdollisimman kaukana kaupungin hälystä. Kamera kulki mukana.
Kevytretkeilyn lyhyt oppimäärä
Pohdiskelin aiemmin, miksei mistään saa kelvollisia retkeilyvarusteita. Erityisesti kevyiden varusteiden saatavuus on ollut Suomessa perinteisesti huono. Ilmassa alkaa kuitenkin näkyä merkkejä siitä, että muutos kevyempään suuntaan on tapahtumassa täällä kaukaisessa pohjolassakin. Yhä useamman suuren ulkoiluliikkeen valikoimaan on ilmestynyt myös kevyitä vaihtoehtoja, eikä niitä enää unohdeta alan lehdissäkään.
Kesällä kävi niin, että Internetissä ihmeteltiin, miksei Suomessa ole kevytretkeilyaiheista Facebook-ryhmää. Kannatusta asialle riitti, joten otin lusikan kauniiseen käteen ja perustin sellaisen. Tervetuloa mukaan kaikki aiheesta kiinnostuneet!
Mutta mitä on kevytretkeily ja miksi siitä pitäisi tietää jotain?
Liikkuvan luontokuvaajan objektiivit
Tämän sivuston ylivoimaisesti luetuimpia kirjoituksia ovat kameravarusteista kertovat tekstit. Esimerkiksi Canon 6D:n ensivaikutelmista kertovaa kirjoitusta on luettu jo kymmeniä tuhansia kertoja. Voisitteko ihmiset hankkia elämän ja mennä vaikka ulos kuvaamaan? 😉
Ollakseni rehellinen, lueskelen itsekin paljon kameratekniikkaan liittyviä kirjoituksia. Niiden antama näkökulma luontokuvauksesta on varsin telekeskeinen. Pääpaino on usein mahdollisimman järeissä teleobjektiiveissa. Vähemmän huomiota saa helposti liikuteltavan, mutta silti laadukkaan ja monipuolisen kamerakaluston valinta. Esittelen neljä tapaa rakentaa sellaisen ja kerron, miten olen omiin valintoihini päätynyt. Näkökulma on Canon-keskeinen, mutta eiköhän sitä voi osittain muidenkin merkkien maailmaan soveltaa.
Tähtikirkas viikonloppu Jurmossa
Elokuusta näytti jo tulevan yökuvien osalta täydellinen floppi, mutta kuun viimeinen viikonloppu pelasti lopulta tilanteen. Vietin sen telttaillen Saaristomeren kansallispuistossa Jurmon saarella, joka on yksi Etelä-Suomen valosaasteettomimmista paikoista. Taivas pysyi lähes pilvettömänä koko retken ajan ja sain vihdoin kuvata Linnunrataa sydämeni kyllyydestä.
Elokuun yöt eivät suosi
Olen viettänyt kaikki elokuun viikonloput maastossa yötaivasta kuvaten. Luonto ei ole ollut kanssani samalla puolella: jokainen kerta on epäonnistunut.
Kolmen valtakunnan suurtuntureilla, osa 2: Pältsan – Bárrás
Vaelluskertomuksen ensimmäisessä osassa seikkailtiin Duoibalin poluttomalla ylängöllä. Reissun jälkimmäisellä puoliskolla palasimme merkityille reiteille ja lähdimme tavoittelemaan unelmaa suurtunturista. Tarkoituksena oli kruunata vaellus huiputtamalla jokin lähelle 1500 metriä kohoava tunturi.
Kolmen valtakunnan suurtuntureilla, osa 1: Peerasta Duoibalin ylängölle
Jos aikoo Lappiin ennen räkkää ja kuumuutta, vaellus on syytä ajoittaa heti kesäkuun alkuun. Tänä vuonna saimme järjestettyä yhteistä lomaa vasta juhannuksesta eteenpäin, aivan liian myöhään. Päätimme lähteä tutustumaan Suomen, Ruotsin ja Norjan raja-alueella sijaitseviin suurtuntureihin. Ehkäpä kesä ei olisi vielä saavuttanut yli tuhannen metrin korkeuteen kohoavia huippuja. Kovin aikaisin ei niille seuduille voisi lähteäkään, koska lumet sulavat vasta kesäkuun puolella.