Tiheään asuttu ja suurelta osin peltojen peittämä Etelä-Ruotsi tarjoaa niukasti laajoja metsäalueita, jotka sopivat telttaretkeilyyn. Suosituimpiin retkikohteisiin kuuluu kanjonistaan tunnettu Söderåsenin kansallispuisto, jossa riittää helposti nähtävää useammaksi päiväksi. Retkeä voi myös laajentaa kansallispuiston metsäisille lähiseuduille. Tutustuin puistoon jo parilla talvisella päiväretkellä, mutta telttailemaan ehdin vasta touko-kesäkuun vaihteessa.
Kesäkuvaesitys Pasilan ja Malminkartanon kirjastoissa
Kevään ajan Pasilan kirjastossa pyörinyt kuvaesitys saa seuraajan. Uusi 10 minuutin pituinen kuvaesitys ”Suomen kesä” pyörii kesäkuun alusta alkaen Pasilan kirjaston S-pointissa sekä Malminkartanon kirjastossa. Esitys pyörii non-stop-periaatteella kirjastojen aukioloaikoina silloin kun näyttöruuduilla ei ole muuta käyttöä.
Varustelista pyöräretkelle Tanskaan
Toukokuiselle pyöräretkelle varustautuminen ei vaadi ihmeitä. Olosuhteet luonnossa ovat helpoimmillaan: ei ole liian kylmä eikä kuuma, ei hyttysiä, ei todennäköisesti kovia myrskyjä. Varusteiden puute on siis huono, ellei jopa umpisurkea tekosyy jäädä kotiin nyhjäämään.
Tässä lista vapun tienoon Tanskan pyöräretken varusteista ja muutama huomio niiden toimivuudesta.
Pyöräretkellä Tanskassa
Polkupyörä on ollut suosikkikulkuneuvoni noin 4-vuotiaasta saakka. Kaupungissa en käytä muita liikkumistapoja kuin pakon sanelemana. Työmatkapyöräilen ympäri vuoden, yhteensä ajokilometrejä kertyy reilut 3000 vuodessa. Tätä taustaa vasten on erikoista, etten oikeastaan ole harrastanut pyöräretkeilyä paria yhden yön reissua lukuun ottamatta.
Tänä keväänä olosuhteet tilanteen korjaamiseen olivat erityisen otolliset: vaihto-opiskelu Etelä-Ruotsissa tarjosi helpon mahdollisuuden tutustua pyöräilyn luvattuun maahan, Tanskaan. Suunnittelin vappuviikolle pyöräretken Kööpenhaminan pohjoispuolella sijaitsevalle Nordsjællandin alueelle ja kutsuin mukaan muutaman Suomessa ja Ruotsissa asuvan ystäväni.
Tämän kirjoituksen piti olla kertomus pyöräretken tapahtumista, mutta pahaksi onneksi sairastuin flunssaan hieman ennen reissua ja pääsin liittymään porukkaan vasta puolivälissä matkaa sairauden taltuttua. Kovin kattavaa tarinaa itse retkestä ei siis ole esittää, vaan keskityn enemmän kertomaan Tanskasta pyöräretkeilymaana. Näistä käytännön vinkeistä lienee hyötyä muillekin sinne suuntaaville polkijoille. Tekstin lopussa on myös muutama kuva retkeltä ja linkki kuvagalleriaan.
Kevyt teltta kahdelle: Tarptent Double Rainbow
Koska perheeseen kuuluu nykyään kaksi mielipuolta innokasta retkeilijää, oli aika hankkia kunnollinen ja kevyt teltta, johon mahtuisi kaksi henkeä ilman perheriitaa. Omistin ennestään kohtalaisen toimivan kahden hengen teltan, Hannah Lite Desert 2:n. Siihenkin kyllä menee mukavasti kaksi henkeä, mutta kolme asiaa kaipasi parannusta:
- Sisäteltta pystytetään ennen ulkotelttaa – sateella ongelma.
- Ainoa ovi on teltan sivulla – jos seinän puolelta haluaa ulos, pitää ruhjoa kaveri.
- Painoa on 2,25 kg – ihan ok mutta silti tarpeettoman paljon.
Kun maastoöitä kertyy vuodessa vähintään 30-40, kannattaa majoitteeseen panostaa. Uutta telttaa lähdettiin etsimään tiukoilla kriteereillä:
- Kahdelle mukavasti tilaa.
- Korkeutta sen verran, että teltassa mahtuu istumaan.
- Oviaukko tai -aukot suunniteltu niin, että teltasta pääse ulos toista tallomatta.
- Kestää satunnaista avotunturikäyttöä sulan maan aikaan.
- Hyttystiivis.
- Sisäteltta, jos sellainen on, pystytetään yhdessä ulkoteltan kanssa.
- Pystytettävissä ilman vaellussauvoja (sauvat ovat yleensä mukana vain tunturivaelluksilla).
- Painoa mieluiten korkeintaan 1,5 kg.
- Hintaa mieluiten alle 400 euroa.
Käärmeitä ja sammakoita kuvaamassa
Huhtikuun loppupuolisko on käärme- ja sammakkokuvauksen sesonkia. Käärmeet heräilevät horroksesta ja jäävät joksikin aikaa talvehtimispaikoille hengailemaan. Sammakot puolestaan kerääntyvät lammikoihin kutemaan. Vain noin viikon tai pari kestävän rupeaman jälkeen kurnuttajat kaikkoavat, eikä niitä sen jälkeen saa juuri kuvattua.
Pääsiäisenä Jurmon saarella kohdalle sattui elämäni käärmepäivä: sain parissa tunnissa enemmän onnistuneita käärmekuvia kuin edellisten kahdeksan vuoden aikana yhteensä. (Se ei tosin vielä ole mikään suuri saavutus.) Sekä kyy että rantakäärme suostuivat poseeraamaan hyvillä taustoilla.
Heti seuraavana päivänä kuvaukset jatkuivat Espoossa sammakoiden parissa. Tutuilla kutulammikoilla kosiomenot olivat kiihkeimmillään ja bonuksena eräällä lammella kutupuuhissa hillui myös rupikonnia.
Jurmo – Saaristomeren helmi
Kun Saaristomeren yhteysalus M/S Eivor jätti minut ensi kerran Jurmon satamaan huhtikuisen yön pimeydessä vuonna 2011, tiesin heti, ettei vierailu saarella taatusti jäisi viimeiseksi. Meren tuoksu, keväinen äänimaailma ja yläpuolella kaartuva Linnunrata saivat hetken piirtymään ikiajoiksi vaikuttavimpien retkimuistojeni joukkoon.
Saari näytti koko reissun ajan parhaita puoliaan: lämpimän aurinkoisia päiviä seurasivat tyynet pakkasyöt ja usvanhehkuiset kevätaamut. Ei auttanut muu kuin palata seuraavana keväänä – ja sitä seuraavana. Viime vuonna tauti eteni jo niin pitkälle, että Jurmoon oli päästävä myös syksyllä. Edes vaihto-opinnot Ruotsissa eivät olleet tänä keväänä riittävän hyvä syy jättää Jurmossa käyntiä väliin, vaan pääsiäinen kului jälleen tutulla rannalla telttaillen. Mikä ihme tuossa paikassa oikein viehättää?
Telttaillen savolaisen järven jäällä
Jos lähtee suolle kuvaamaan teeren soidinta, mutta löytää itsensä telttailemasta revontulien ja Kuun valaisemalta järven jäältä, mitä ihmettä on oikein tapahtunut? Tämä on tarina siitä, kuinka retken ei tarvitse mennä suunnitelmien mukaan ollakseen onnistunut.
Keväinen kuvaesitys pyörii Pasilan kirjastossa
Syksyllä Pasilan kirjastossa järjestämäni näyttely saa jatkoa digitaalisessa muodossa. Kirjaston 1. kerroksen S-pointin näyttöruuduilla pyörii tästä päivästä (9.4.2014) alkaen 9 minuutin pituinen luontokuvaesitys, jonka aiheena on ”Suomen kevät”. Esitys pyörii non-stop-periaatteella kirjaston aukioloaikoina silloin kun S-pointissa ei ole muuta ohjelmaa.
Luolien ja jyrkänteiden Kullaberg
Kun kysyin ruotsalaisilta opiskelukavereiltani, mikä on Etelä-Ruotsin hienoin paikka, vastaus oli yksimielinen: Kullaberg. Kyseessä on Skånen läänin luoteisnurkassa sijaitseva pitkä niemi (karttalinkki). Siellä tasainen peltomaisema nousee yhtäkkiä seitsemän kilometriä pitkäksi vuorijonoksi. Luonnonvoimat ovat muovanneet kallioperän rikkonaiseksi ja alueelta löytyy ainakin parikymmentä luolaa sekä paljon muita erikoisia kivimuodostumia.
Kullaberg on ollut jo yli sadan vuoden ajan yksi Ruotsin suosituimmista nähtävyyksistä. Viime lauantaisen vierailuni jälkeen ymmärrän hyvin miksi.