Polkupyörä on ollut suosikkikulkuneuvoni noin 4-vuotiaasta saakka. Kaupungissa en käytä muita liikkumistapoja kuin pakon sanelemana. Työmatkapyöräilen ympäri vuoden, yhteensä ajokilometrejä kertyy reilut 3000 vuodessa. Tätä taustaa vasten on erikoista, etten oikeastaan ole harrastanut pyöräretkeilyä paria yhden yön reissua lukuun ottamatta.

Tänä keväänä olosuhteet tilanteen korjaamiseen olivat erityisen otolliset: vaihto-opiskelu Etelä-Ruotsissa tarjosi helpon mahdollisuuden tutustua pyöräilyn luvattuun maahan, Tanskaan. Suunnittelin vappuviikolle pyöräretken Kööpenhaminan pohjoispuolella sijaitsevalle Nordsjællandin alueelle ja kutsuin mukaan muutaman Suomessa ja Ruotsissa asuvan ystäväni.

Tämän kirjoituksen piti olla kertomus pyöräretken tapahtumista, mutta pahaksi onneksi sairastuin flunssaan hieman ennen reissua ja pääsin liittymään porukkaan vasta puolivälissä matkaa sairauden taltuttua. Kovin kattavaa tarinaa itse retkestä ei siis ole esittää, vaan keskityn enemmän kertomaan Tanskasta pyöräretkeilymaana. Näistä käytännön vinkeistä lienee hyötyä muillekin sinne suuntaaville polkijoille. Tekstin lopussa on myös muutama kuva retkeltä ja linkki kuvagalleriaan.

Tanskan kieli, kulttuuri ja pyöräilyolot

Ruotsin opiskelu on kuulemma kannattavaa, koska siinä saa kolme kieltä yhden hinnalla: samalla vaivalla oppii kommunikoimaan myös tanskaksi ja norjaksi. No ei ihan. Aika nopeasti tajusin, että tanskalaisille on turha yrittää puhua muumiruotsia, eivät ne ymmärrä sanaakaan. Vielä vähemmän selvää saa niiden puheesta. En onnistunut tilaamaan tanskaksi edes kaakaota kioskilta. Hieman lohduttaa, etteivät ruotsalaisetkaan tunnu ymmärtävän tanskaa yhtään sen enempää. Onneksi tanskalaiset puhuvat yleensä hyvää tai erinomaista englantia.

Kirjoitetun tanskan yhtäläisyys ruotsin kieleen on jo selkeämpää. Ihan täydellisesti ei siitäkään tosin saa ruotsin osaamisella selvää. Tässä kohtaa hyvä idea on kääntää teksti Google-kääntäjällä ruotsiksi: rakenteeltaan samanlaiset kielet kääntyvät nätisti. Tällaiseen tehtävään koneellinen kääntäjä sopii erinomaisesti, suomeksi kääntäminen onnistuu heikommin.

Suomalaiselle Tanskan kulttuurisissa olosuhteissa ei tule suuria yllätyksiä. Alkoholia saa ruokakaupoista paljon Suomea ja Ruotsia vapaammin, mutta siitä ei ole pyöräretkellä suurta iloa, jos aikoo pysyä ajokunnossa. 😉

Pyöräilykulttuuri on Tanskassa omaa luokkaansa. Kööpenhaminaa pidetään Amsterdamin ohella Euroopan parhaana pyöräilykaupunkina. Pyörille on liikenteessä oma selkeä paikkansa, joten kaupungissa pystyy ajamaan ilman pelkoa konflikteista autojen tai jalankulkijoiden kanssa. Skenaariot tahallaan päälle ajavista busseista ja muista Helsingin huveista ovat siis epätodennäköisiä. Lähinnä on varottava muita pyöräilijöitä, joita on liikenteessä paljon. Siis oikeasti järkyttävän paljon.

Maaseudullakin pyöräily on luonteva osa liikennejärjestelmää. Monien isompien teiden varsilla menee erotetut kaksisuuntaiset pyörätiet ja maantien reunassa ajaessa autoilijat tuntuivat väistävän turvalliselta etäisyydeltä. Yhtään kiilavaa, vaarallisen läheltä ohittavaa tai tööttäilevää autoa ei osunut kohdalle. Pyöräilijöihin on selvästi totuttu.

Koska liityin retkiporukkaan kesken matkaa, pääsin testaamaan myös pyörän kuljettamista junassa. Ruotsista Tanskaan liikennöivissä Öresundstågeissa saa kuljettaa pyörää lastenlipun hinnalla. Tanskan sisäisessä junaliikenteessä pyörän kuljettaminen on käsittääkseni pääsääntöisesti ilmaista. Tässä kohtaa en malta olla tuomitsematta ruotsalaista yhteiskuntaa: nimittäin paikallisen valtionyhtiön SJ:n junissa pyörää ei saa kuljettaa lainkaan. Jos siis luulit Suomen olevan tässä suhteessa kehitysmaa, niin Ruotsissa tilanne on vielä kehnompi.

Matkustin Öresundstågilla Helsingørin kaupunkiin ja jatkoin sieltä paikallisjunalla (Lokalbane) Gillelejen kylään. Molemmissa junissa pyörän sai sidottua turvavyön näköisellä hihnalla paikalleen taittopenkeillä varustettuun vaunuun. Ruuhka-ajan ulkopuolella homma sujui jouhevasti. Tanskan junalippuja voi muuten ostaa sivustolta 1415.dk. Maksu onnistuu VISA-kortilla ja lippu tulee tekstiviestinä kännykkään.

Yöpymispaikkoja

Tarkoitus oli lähteä matkaan jokamiesretkeilijän tyyliin telttaillen. Tanska on Suomea ja Ruotsia huomattavasti tiheämmin asuttu maa, eikä siellä ole samanlaisia jokamiehenoikeuksia. Telttailu Tanskassa ei siis käy päinsä ihan missä tahansa. Hyvä muistutus siitä, kuinka etuoikeutettuja me suomalaiset olemme.

Onneksi julkisen vallan ylläpitämiä maksuttomia telttapaikkoja on ripoteltu tiheästi ympäri maata. Niiden löytäminen vain saattaa olla hankalaa. Alkuun pääsee Tanskan ympäristöministeriön Ud i Naturen -karttapalvelusta ja sieltä karttatason Overnatning  alta.

Parempi vaihtoehto on hankkia mainio opaskirja Overnatning i det fri, joka listaa kaikki Tanskan ilmaiset leiripaikat sekä yksityisten maanomistajien pitämiä noin parin euron hintaisia paikkoja. (Linkki johtaa SAXO-verkkokauppaan, josta kirjan saa tilattua kotiin.)

Kirja on valitettavasti tanskankielinen, mutta kouluruotsin ja Google-kääntäjän avustuksella tärkeimmät avainsanat ymmärtää. Leiripaikkojen palveluvarustusta kuvaavat symbolit sekä tarkat koordinaatit ovat kirjan parasta antia, eikä niiden lukemiseen tarvita kielitaitoa. Maastossa GPS-laitteeseen tallennetuista koordinaateista oli todella paljon apua. Joidenkin pienten ja metsän kätköissä sijaitsevien leiripaikkojen löytäminen olisi muuten ollut haasteellista. Jokaisesta leiripaikasta on esitetty sijaintikartta ja sanalliset saapumisohjeet. Kirjan mukana tulee myös indeksikartta, josta selviää kaikkien leiripaikkojen summittaiset sijainnit.

Leiripaikkojen palveluista kriittisin on vesi. Jos kaivoa tai hanaa ei ole, vettä joutuu rahaamaan litratolkulla kaupasta, ja tämä on tajuttava mieluiten ennen leiripaikalle saapumista. Kirjan tiedot vesipisteistä vaikuttivat pitävän paikkansa, joskus tosin hanaa oli vaikea löytää, ja yhden hanan avaamiseen tarvittiin pihdit tai vastaava työkalu.

Karttoja

Retken kohdealueeksi valikoitui Kööpenhaminan pohjoispuolella sijaitseva Nordsjælland. Sinne pääsee lähtemään suoraan Kööpenhaminasta, minne suomalaisten ystävieni oli helpointa saapua ja missä pyörän vuokraaminen onnistui varmimmin. Alueella sijaitsee pari isompaa järveä, muutama metsäalue, pitkä pätkä rannikkoseutua ja lukuisia erikokoisia kyliä ja kaupunkeja.

Sopivien leiripaikkojen ollessa tiedossa alkoi varsinainen reittisuunnittelu. Sitä varten perinteinen paperikartta on edelleen käypää tavaraa. Tilasin 1:100 000 pyöräilykartan ja opaskirjan Dansk Cyklist Forbundsin verkkokaupasta. Kartassa näkyvät pyörämatkailureitit ja oppaassa kerrotaan niiden varrella sijaitsevista nähtävyyksistä. Kovin moneen kirjan tarjoamaan nähtävyyteen ei tosin reissullamme tutustuttu.

Netin karttapalveluista hyödyllisiä ovat erityisesti Google Maps ja sen katunäkymät, sekä Open Street Map (linkki johtaa retken kohdealueelle). Open Street Mapin pyöräkarttanäkymässä pyörämatkailureitit ja muut pyörätiet on korostettu selvästi. GPS-laitteeseen latasin siitä johdetun Velomapin. Valtakunnalliset pyöräreitit olisi saanut ladattua GPX-muodossa tästä, paikallisreittejä en onnistunut löytämään mistään.

Open Street Mapin laatu vaihtelee alueittain, mutta retkemme kohdealue vaikutti olevan lähes kaikilta osin hyvin kartoitettu. Yleisesti ottaen tiheästi asutut seudut ovat paremmin kartoitettuja. Joitain pyöräteitä kartasta puuttui – yleensä puutteista ei kuitenkaan ollut haittaa. Suurimmaksi ongelmaksi osoittautui se, ettei kartan perusteella ollut aina selvää, kulkeeko vilkkaasti liikennöidyn autotien varrella pyörätie vai ei.

Tanskan maastokarttoja voi katsella netissä valtiollisen kartoitusorganisaation Geodatastyrelsenin palvelusta. Maastokartan lisäksi tarjolla on tarkat ilmakuvat ja maaston korkeutta kuvaava rinnevarjostus. Vaikka Tanskassa ei suuria vuoria olekaan, saattaa reitille osua jokunen ylämäki, joten maaston topografian tarkastelu etukäteen voi säästää hikeä.

Pyörämatkailureittejä

Tanskassa on useita valtakunnallisia ja paikallisia pyörämatkailureittejä. Ne on selvästi merkitty edellä mainittuun pyöräilykarttaan. Etukäteen oletin, että reitit ovat niin hyvin merkittyjä myös maastossa, ettei suunnistusvaikeuksia tulisi, vaikkei reittejä olisikaan ladattu GPS-laitteeseen. Onhan sentään kyse maailman johtavasta pyöräilymaasta.

Väärin oletettu. Taajamien ulkopuolella reittien seuraaminen yleensä onnistui, mutta reitin saapuessa mihin tahansa asutuskeskukseen katosivat opasteet 99 % tapauksista. Tai jos reittiä pystyikin seuraamaan pari korttelinväliä, viimeistään sen jälkeen oltiin hukassa. Välillä oli myös hankala tietää, onko eksynyt reitiltä vai eikö reittimerkintöjä vain ole tullut vastaan pitkään aikaan.

Kuten arvata saattaa, reitit eivät ole mitään yhtenäisiä baanoja, vaan mukaan mahtuu kaikenlaisia osuuksia autoteiden pientareista kapeisiin polkuihin. Kaikki reittimme varrelle osuneet pätkät olivat silti ajettavissa tavallisella kaupunkipyörällä. Eniten pidin osuudesta, jolla kapea päällystetty pyörätie kiemurteli maaseudun halki kaukana autoteistä, tähän tyyliin:

Pyörien vuokraaminen

Kööpenhaminan rautatieasemaa lähin vuokraamo, jossa vaikutti olevan asiallinen valikoima ja kohtuullinen hintataso, on Baisikeli. Hassu nimi tulee swahilinkielisestä polkupyörää tarkoittavasta sanasta. Firma harjoittaa kehitysapua Afrikkaan toimittamalla sinne polkupyöriä kunnostettavaksi. Kuulostaa siis eettisesti keskimääräistä reilummalta puljulta.

Palvelu oli ystävällistä ja pyörävalikoima monipuolinen. Kaikille ryhmäläisille löytyi sopivankokoinen menopeli. Useimmat niistä olivat kolmivaihteisia peruspyöriä, vaan osuipa joukkoon myös yksi levyjarrullinen hybridi. Osa pyöristä oli mielenkiintoisesti hihnavetoisia. Pyörien hinta vaihteli tason mukaan. Hinnastosta voi valita omaan budjettiin sopivan vaihtoehdon.

Mitään ongelmia ei pyörien kanssa tullut, paitsi yksi rengasrikko vain neljä kilometriä ennen maalia. Siinäkin kumissa saatiin onneksi pysymään tarpeeksi ilmaa viimeisen vartin ajan, eikä paikkaustoimia tarvittu.

Muitakin vuokraamoja Kööpenhaminasta toki löytyy. Toinen nettisivujen perusteella sopivalta vaikuttanut vuokraamo oli Copenhagen Bicycles. Sen palveluita emme käyttäneet, joten tarkemmin en osaa yrityksestä kertoa.

Kuvakooste retkeltä

Vaikka retki jäikin omalta osaltani toivottua lyhyemmäksi, ehdin sentään ottaa muutaman kuvan. Tässä valittuja paloja:

 Lisää maisemakuvia retkeltä galleriassa Tanska 5/2014.