Kevytretkeilijöiden tapaaminen Evolla 9.-10.10.2021

Tänä vuonna kevytretkeily-yhteisön jo jonkinlaiseksi perinteeksi muodostunut syysmiitti järjestettiin Evon retkeilyalueella. Paikalle valui lauantai-iltaan mennessä kolmisenkymmentä retkeilijää ja yksi vaelluskoira. Mukaan mahtui paljon vanhoja konkareita eri puolilta Suomea, mutta myös jokunen uudempi kasvo.

Tapaamisessa nähtiin tuttuun tapaan Suomessa harvinaisia varusteita, upeita omavalmisteita ja tällä kertaa jopa uuden suomalaisyrityksen telttaprototyypin ensiesittely. Iltanuotiolla keskusteltiin menneistä ja tulevista reissuista ja suunniteltiin jo varustautumista talvivaelluksille.

Tässä muutamia kohokohtia ja kuvia tapaamisesta.

Telttojen monipuolinen kirjo

Kun suurin osa oli saapunut paikalle, kiersimme yksitellen teltat läpi. Asiantuntevan raadin edessä jokainen sai vuorollaan esitellä majoitettaan ja kertoa, miksi on juuri siihen päätynyt.

Hämmästyttävää kyllä, jokainen 30 hengestä oli tuonut paikalle erilaisen majoitteen. Kevyretkeilykeskusteluissa toistuvat usein samat hyviksi todetut teltat ja tarpit, mutta todellisuus näytti, että toimivia kevyitä majoitteita on valtavasti erilaisia.

(Osa seuraavista kuvista on otettu aamulla, koska varsinaisen kierroksen aikana ei kaikista majoitteista saanut otettua järkeviä kuvia.)

DIY-majoitteita

Vaikka eihän tämä mikään kilpailu ollut, heti kierroksen alussa rima asetettiin korkealle upeiden ompelutaidonnäytteiden myötä.

Tuukan Durston X-Midin kaavoja mukaillen tehty, mutta 10 % pienennetty tarppi. Hieman ahtaan tilavuuden vuoksi helmat on nostettu korkealle.
Mikon kahden hengen teltta muistuttaa hieman Tarptent Protrailia, mutta on leveämpi. Pohja on kokonaan hyttysverkkoa, jonka päälle on asetettu polycro-muovia suojaamaan varusteita kostealta maalta.

Ensiesittelyssä kotimainen pyramiditeltta

Tuore suomalainen yritys Northern Lite on kehittelemässä kahden hengen pyramiditelttaa, joka tarjoaa useimpia kevytmajoitteita enemmän tilaa. Erikoisuutena on valmistus Suomessa sekä kankaiden ympäristöystävällisyys, johon on kiinnitetty erityistä huomiota. Teltta on varsin korkea ja muistuttaa muutenkin ulkonäöltään enemmän kotatelttoja kuin tyypillisiä pyramideja. Jään mielenkiinnolla seuraamaan, mihin hinta- ja painoluokkaan lopullinen tuote asettuu.

Muitakin isoja pyramideja ja kotatelttoja

Isot pyramiditeltat ovat suosittuja esimerkiksi packraft-vaelluksilla ja talviretkillä. Perhekäytössäkin niitä näkee käytettävän.

Liteway PyraOmm Max – maailman ensimmäinen DCF-versio tästä 4 hengen teltasta. Mahdollisesti näitä tulee myöhemmin valmistajan viralliseenkin valikoimaan, mutta tämä tuli custom-toteutuksena tilaajan pyynnöstä.
MSR Front Range – edullisemman pään iso pyramidi. Teemu oli hankkinut tämän talvikäyttöön korvaamaan tunnelitelttaa. Erityisesti rinkan kanssa tehtävillä talvivaelluksilla tunnelia selvästi kevyempi pyramidi voikin olla mainio valinta. Talvella tähän majoittuu mukavasti 2-3 henkeä.
Luxe Minipeak XL ja kamiina. Kohtuuhintainen kotateltta, yhdelle hengelle kodikas ja mukavan tilava. Sopii retkille, joilla varusteita ei tarvitse kantaa rinkassa pitkiä matkoja.
Kotateltalle myönnetään kunniamaininta tapaamisen ylivoimaisesti kauneimmasta sisustuksesta.

Ultrakevyitä soolomajoitteita

Vakavammin kevytretkeilystä innostuneet vaeltajat suosivat monesti kevyestä DCF-kankaasta valmistettuja kompakteja telttoja. Niitä nähtiin tälläkin kertaa:

Päivin paljon elämää nähnyt Zpacks Hexamid Solo on tuttu Retki-lehden numerosta 8/2021, jonka retkitarinassa teltalla vaelletaan 900 km Lapin halki. Kilometrejä teltalle on kertynyt noin 9000 ja se alkaa olla jo eläkeiässä. (Täsmälleen samaa mallia ei enää valmisteta, linkki johtaa nykyversioon.)
Katariinan Zpacks Duplex on hyvin suosittu Amerikan pitkillä vaellusreiteillä, eikä ihme. Teltta on yhdelle ruhtinaallisen tilava, mutta painaa silti vain 539 g. Kenties tämäkin telttayksilö pääsee vielä rapakon taakse PCT-reitille.
Itseäni kiinnosti enemmän Duplexin sisällä ollut makuualusta Nemo Tensor Insulated 25″ Wide, joka on paksu ja leveä, mutta painaa kohtuulliset 540 g. Olen päivittämässä makuualustaa leveämpään, sillä Thermarest XTherm on regular-levyisenä osoittaunut liian kapeaksi. Nemon R-arvo ei yllä XThermin tasolle, mutta on sulan maan aikaan riittävä. Nemon etuna on myös parempi venttiili sekä vähäisempi rapina.
Iro toi tapaamiseen Suomessa hyvin harvinaisen Zpacks Free Duon, joka muistuttaa saman yrityksen Duplexia, mutta pystytetään mielenkiintoisen muotoisilla kaarilla. Kaarten pitäisi kestää koviakin tuulia ja painoa tulee niiden kanssa 852 g. Haittapuolena ratkaisussa on hyvin pinkeä katto, johon sade ropisee kuin peltikattoon.
Iskon Locus Gear Khufu on millintarkkaa japanilaista käsityötä. Pyramiditelttojen aateliin kuuluvaan DCF-majoitteeseen mahtuu esimerkiksi yksi henkilö ja koira. Ulkoteltta painaa vaivaiset 335 g, ötökkäaikaan tarvitaan luonnollisesti erillinen sisäteltta. Pitkän henkilön kannattaa valita teltasta Grande-malli.
Albertin pitkälle miehelle mainiosti sopiva Tarptent ProTrail Li muistuttaa A-muotoon pystytettyä tarppia, mutta sisältää myös ovet, lattian ja hyttysverkon. Etuna pyramiditelttoihin verrattuna on, että korkein tila on pään ja jalkojen kohdalla. 453 g paino on varsin kohtuullinen. Vasemmalla pilkottaa Locus Gear Djedi, yksikerroksinen kupoliteltta.

Kevyitä reppuja

Monelle vaikeimpia netistä tilattavia varusteita on reppu. Etenkin jos ei ole koskaan kantanut muuta kuin perinteistä, painavaa rinkkaa, on vaikea seikkailla netin varusteviidakossa ja arvailla, mikä reppu olisi tilavuudeltaan ja selän pituudeltaan sopiva. Koska useimpia kevyitä vaellusreppuja ei pääse Suomessa sovittamaan, ovat tällaiset tapaamiset lähes ainoita paikkoja kokeilla malleja omaan selkään.

Norjalaisen Bonfusin reput ovat lisänneet suosiota kevytretkeilypiireissä ja niitä oli tässäkin tapahtumassa pari kappaletta.

Jos kaupalliset tekeleet eivät miellytä, reppuja voi tehdä myös itse. Pari upeaa DIY-reppua herättivät ansaittua huomiota.

Nuotiokeskusteluja

Iltanuotion porukka saattoi näyttää päällepäin melko tavalliselta makkaranpaistojengiltä, mutta joukkoon kätkeytyi huikea määrä kokemusta monenlaisilta pitkiltä ja vaativilta vaelluksilta. Useamman erämaan halki kulkeneet vaellukset olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Taisipa kokeneidenkin karpaasien hattu hieman nousta nuoren Vilman hiihdettyä viime talvena Ruotsin Lapissa 1300 km pituisen Vita Bandet -reitin ensimmäisenä suomalaisnaisena.

Keskusteluissa alkoi jo näkyä talven läheisyys, sillä juttua riitti hiihtovarusteista ja ahkioiden ominaisuuksista. En ollut talvivaellusta ensi kaudelle suunnitellut, mutta tarpeeksi kun puhuu lumesta ja pakkasesta, niin pieni talvireissu alkaa kuulostaa ihan mukavalta idealta…

Kaiken kaikkiaan tapaaminen onnistui hienosti ja osallistujiakin oli ennätysmäärä. Uskollisesti joka vuosi paikalle saapuva porukka alkaa olla jo tuttua, ja mukava oli tutustua myös uusiin ihmisiin.

Linkkejä aiempien vuosien raportteihin:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.