Vaeltajan kevennetty kamerakalusto: RF 24-105mm f/4-7.1 IS STM ja HMG Camera Pod

Aiemmin olen kuljettanut vaelluksilla aina vähintään kahta objektiivia. Tavallisimmin mukana ovat olleet Canonin valmistama laajakulmainen EF 16-35mm f/2.8L II ja lyhyt tele EF 70-200mm f/4L IS. Yhdessä näille kertyy painoa puolisentoista kiloa, ja kuljetuslaukut tuovat siihen päälle vielä noin 700 grammaa lisäkuormaa.

Canon on julkaissut peilittömien runkojen RF-bajonetille kevyitä objektiiveja, joista monilla on yllättävä ominaisuus: ne eivät ole kuvanlaadultaan hirveää kuraa, vaan kilpailevat jopa vanhojen L-sarjalaisten kanssa. Löysin viime talvena sopuhintaan vähän käytetyn RF 24-105mm f/4-7.1 IS STM:n, jota olen käyttänyt sekä vaelluksilla että muualla.

Kun vielä amerikkalainen kevytvarusteisiin erikoistunut Hyperlite Mountain Gear julkaisi ultrakevyestä dyneemakomposiitista (DCF) valmistetun kameralaukun, on vaeltavan valokuvaajan kalusto päivitetty tälle vuosikymmenelle kuntoon.

Canon RF 24-105mm f/4-7.1 IS STM

Olen vältellyt Canonin aiempia 24-105mm tekeleitä, koska niissä on ollut kuvanlaadullisia heikkouksia, eivätkä 4-aukolliset L-sarjalaiset ole olleet mitään höyhensarjalaisia. Kun kuulin luotettavista lähteistä RF-version kuvanlaadun olevan kriittiselle silmälleni kelpaavalla tasolla, uskalsin sijoittaa lanttini muovituubiin. RF-bajonetille olisi myös kalliimpi ja painavampi f/4-versio, mutta halusin vaelluskäyttöön mieluummin keveyttä.

Objektiivi tarvikevastavalosuojan kanssa. Vastavalosuoja ei sisälly myyntipakkaukseen.

Speksit:

  • Paino: 435 g vastavalosuojan kanssa (itse punnittu)
  • Pituus kuljetusasennossa: 88,8 mm
  • Vakaaja: kyllä, 5 aukon
  • Suurennoskerroin: 0,5 telepäässä
  • Hinta: noin 300 €

Keveyden lisäksi ominaisuuksista kannattaa huomata etenkin huippuhyvä runkovakaaja, joka mahdollistaa useissa tilanteissa operoinnin ilman jalustaa. Esimerkiksi virtaavan veden kuvaaminen onnistuu laajassa päässä käsivaralta lähemmäs sekunnin suljinajalla, kun Canon R6:n runkovakaaja hyrrää yhteistyössä objektiivin vakaajan kanssa.

Jos harrastaa kasvien tai ötököiden kuvaamista, on telepään jopa 0,5x suurennoskertoimesta apua. RF 24-105 korvaa siis joissain tilanteissa oikean makro-objektiivin vähintään kohtalaisesti.

Puuntuhoojan toukka kuvattuna 105 mm polttovälillä.

Terävyydeltään RF 24-105:n kuvanlaatu lyö silmin havaittavasti EF 16-35mm f/2.8L II:n. Puolen vuoden aikana onkin käynyt niin, että RF 24-105 on kamerassani lähes aina oletuksena kiinni. Yleisimmin käytetyn putken asema on siirtynyt sille ja 16-35mm on jäänyt hyllyyn keräämään pölyä. Olenkin harkinnut sen korvaamista toisella muovirimpulalla, nimittäin kiinteällä RF 16mm f/2.8:lla, joka maksaa reilut 300 € ja painaa hämmästyttävät 165 grammaa!

RF 24-105 zoomattuna 105 mm päähän.

RF 24-105:n heikkoutena on voimakas tynnyrivääristymä 24mm päässä, mutta se korjautuu ohjelmallisesti. Opticallimits.comin testissä huomautetaan, että erityisesti vääristymän korjauksen jälkeen reunapiirto on surkeaa 45 megapikselin resoluutiolla, mutta 20 megapikselin R6 on paljon armollisempi piirron heikkouksille. Niinpä omassa käytössäni olen pitänyt R6:lla reunapiirtoa aivan riittävänä, maisemakuvauksessa tavallisille aukoille f/8-f/11 himmennettynä jopa erittäin hyvänä. Sanoisin yllättyneeni positiivisesti, koska EF 16-35mm f/2.8L II:n nurkatkin ovat kaikkea muuta kuin teräviä.

RF 24-105:n onneton valovoima tarkoittaa, ettei kermaisia taustoja ole tarjolla, joten niitä varten kameralaukkuun tarvitaan esimerkiksi valovoimainen kiinteä lasi. Omassa kalustossani sellaisen virkaa toimittaa ainakin toistaiseksi Sigman 50mm f/1.4 Art, joka on aika raskas möhkö mutta kuvanlaadultaan priimaa. Vaelluksille se on liian painava, muuten toimii hyvin.

Vaelluskäytössä 24-105mm polttoväli on tietysti vähemmän kattava kuin 16-35mm ja 70-200mm yhdistelmä. Useimpiin tilanteisiin se kuitenkin riittää, ja varsinaisilla lintureissuilla mukaan lähtee joka tapauksessa RF 100-500mm f/4.5-7.1L IS. On myös kätevää, että kamerassa on kiinni objektiivi, jolla voi poimia maisemasta yksityiskohtia. Harvoinpa tuli kesken vaelluspäivän kaivettua 70-200mm lasia rinkasta.

Syksyn ja talven retkille, joilla revontulet tai tähtikuvat ovat mahdollisia, kaipaan vielä erillistä laajista. Ultrakevyt RF 16mm f/2.8 on testien mukaan nurkkapiirroltaan ja vinjetoinniltaan juuri niin kaamea kuin edullisesta hinnasta voi päätellä. Sitä paremmat vaihtoehdot, kuten Irix 15mm f/2.4 painavat moninkertaisesti ja ovat kalliimpia. On suuri houkutus kokeilla, riittäisikö RF 16mm sittenkin. Kuten sanottu, ei vanha 16-35-millisenikään mikään reunapiirron jumalhahmo ole.

HMG Camera Pod Large

Hyperlite Mountain Gear on parhaiten tunnettu dyneemakomposiitista eli DCF:stä valmistetuista kevyistä repuista ja teltoista. Ehdin pitkään ihmetellä, miksei mikään kevytvarusteiden valmistaja keksi tehdä yksinkertaista ja vedenpitävää kameralaukkua DCF-kankaasta. No nyt taisi keksiä, ja sattumalta laukun L-koko on optimoitu juuri järkkärirungolle ja 24-105 mm objektiiville. Painoa laukulla on vaivaiset 115 g, kun vanha Lowepron laukkuni painoi yli 400 g.

Laukkua olisi saanut slovakialaisesta Outdoorline-kaupasta postikuluineen 150 eurolla, mutta hitaana hämäläisenä pähkäilin ostopäätöstä liian pitkään. Laukut ehdittiin myydä loppuun, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tilaaminen suoraan rapakon takaa. Parin viikon odottelun jälkeen paketti saapui Suomeen. Rahdin ja tullauksen jälkeen maksettavaa kertyi vajaat 40 € enemmän kuin Slovakiasta tilaamalla. Hieman kallis pikku laukuksi, mutta huonommatkin kameralaukut maksavat aika paljon.

Laukku pääsi heti tositoimiin alkukesän vaelluksella Muotkatunturin erämaassa. Kamera ja 24-105mm objektiivi mahtuivat tarkasti laukkuun, mutta olisin toivonut sen olevan ihan pari senttiä leveämpi. Nyt kameran ottaminen ulos laukusta ei onnistu aivan niin nopeasti kuin haluaisin.

Muuten laukussa ei ollut moittimista, vaan se toimi juuri niin kuin piti. Kannoin laukkua vanhan kameralaukkuni olkahihnalla, mutta neljän kiinnityslenkin avulla sen voisi ripustaa useilla muillakin tavoilla. Yksi mahdollisuus olisi kiinnittää laukku rinkan olkahihnoihin rinnan kohdalle. Itse tykkään kuitenkin enemmän pitää laukkua suunnilleen lantiovyön korkeudella oikealla puolella kehoa, jolloin saan kameran helposti oikeaan käteen.

Vanhan laukkuni ja painavamman kaluston kanssa tarvitsin erillisen lantiovyön kameralaukulle. Uusi laukku kevyellä sisällöllä oli mukava kantaa ilmankin. Alkumatkasta tosin kokeilin laukun kiinnittämistä jousihaalla rinkan lantiovyöhön, mutta tämä viritys osoittautui nopeasti tarpeettomaksi.

Eiköhän tästä laukusta tule mukava retkikaveri vuosiksi eteenpäin.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *