Sain käsiini arvostelukappaleen Jorma Luhdan uunituoreesta Vaeltajat-kirjasta. Arvostelu julkaistaan seuraavassa Nuorten Luonto -lehdessä, mutta siihen tuleva teksti on kovin lyhyt. Hieno ja itselleni läheistä aihetta käsittelevä teos ansaitsee hieman pidemmän käsittelyn.
Viimeisten erämaiden jäljillä
Aina kun pitkän linjan luontokuvaaja Jorma Luhta julkaisee uuden kirjan, nostattaa se luontokuvauspiireissä mielenkiintoa. Edellisen suuremman projektin tulos, Tähtiyöt, valittiin vuoden luontokirjaksi vuonna 2009 – eikä suotta. Valokuvan ja tekstin yhdistämisessä Luhta edustaa alansa terävintä kärkeä, eikä Vaeltajat ole poikkeus.
Olin paikalla kirjan julkistamistilaisuudessa luontokeskus Haltiassa Suomen luonnon päivänä 30. elokuuta. Siellä Luhta kertoi kirjan taustoista ja esitteli projektin kuvasatoa. Keskeisenä ideana kirjaprojektissa oli vaeltaa mahdollisimman paljon Pohjoismaiden tunturiylängöillä omin lihasvoimin, siis kävellen ja hiihtäen. Moottorien lisäksi Luhta kielsi itseltään myös muiden antamat vinkit, hän halusi kuvata vastaan tulevia ihmeitä eikä mennä valmiille kuvauspaikoille.
Luhta kuvitteli löytävänsä Pohjolan viimeiset koskemattomat erämaat, mutta järkyttyi heti projektin alussa huvikelkkailun, mönkijäliikenteen ja ilmastonmuutoksen jäljistä. Palsasuot ja jäätiköt olivat häviämässä kiihtyvällä tahdilla kuvaajan silmien edessä. Tätä hävitystä kuvaavat kirjan ensimmäiset luvut. Samalla kirjailija pohtii ihmislajin taantumista kahdella jalalla kävelystä elämään, jossa suurin osa ajasta vietetään paikallaan istuen.
Tekstissä säilyy läpi kirjan Luhdalle ominainen pohdiskeleva, tyylilajiltaan tosikertomusta muistuttava sävy. On ilo lukea vuosikymmeniä retkeilleen konkarin ajatuksia luonnosta ja ihmisestä. Vastuu tarinoiden todenperäisyydestä jää lukijalle, mutta tuskinpa kaikkia juttuja on aivan hatusta tempaistu.
Julkistamistilaisuudessa Luhta kertoi ajatelleensa, että todennäköisesti pääsisi kuvaamaan vain tunturiylängön tavallisimmat linnut ja nisäkkäät. Toisin kävi: hänen kameransa eteen päätyivät yksi toisensa jälkeen Pohjolan harvinaisimmat aarteet. Kymmenen vuoden projekti huipentui suureen sopulivaellukseen, joka tiesi juhlia muun muassa äärimmäisen uhanalaisille naalille ja tunturipöllölle.
Kirjan kuvat ovat kauttaaltaan parasta A-luokkaa. Luhta näyttää Pohjolan eläimistön sekä osana upeita maisemia että viiksikarvantarkkoina lähikuvina. Maisemakuvista välittyy väkevästi vuodenaikojen vaihtelu ankarasta kaamoksesta sydänkesän leppoisaan valoiloitteluun.
Kirjan loppupuolella arktisen alueen ongelmat unohtuvat ja sekä teksti että kuvat keskittyvät ylistämään herkän pohjoisen luonnon kauneutta. Luhta on parhaimmillaan kirjoittaessaan upeista luontokokemuksista. Niitä riittää paatuneenkin luonnossa kulkijan tarpeisiin – kirjan toiseksi viimeinen luku päättyy näihin tunnelmiin:
”Olin patikoinut kesän aikana valkoisen pöllön ylängöllä kutakuinkin tuhat kilometriä. Matkalla jokilaaksoon ja maantielle ajattelin elämän parhaitten hetkien olevan minun ikäiselläni väistämättä takana. Tuntui hyvältä, että niistä oli vain muutamia tunteja, päiviä ja kuukausia.”
Kirjan ulkoasu on vastikään taiteilijaprofessoriksi nimitetyn Ritva Kovalaisen käsialaa. Myös taitavana valokuvaajana tunnetun Kovalaisen kädenjälki antaa kirjalle arvoisensa loppusilauksen.
Vaeltajat on kirja, joka kaikkien arktisesta luonnosta kiinnostuneiden tulisi lukea ajatuksella.
Kannattaa kuunnella YLE Areenasta radio-ohjelma Minna Pyykön maailma, jossa Luhta oli vieraana.
Kirjan perustiedot
Teksti ja valokuvat: Jorma Luhta
Ulkoasu: Ritva Kovalainen
Kustantaja: Maahenki
ISBN: 978-952-301-023-9
Sivumäärä: 160
Koko: 275 x 255 mm
Sidos: sidottu
Kirjastoluokka: 75.71
Kielet: suomi
Takakansiteksti
Erämaan herkkä kuuntelija vie lukijan mukaansa retkilleen havainnoimaan läheltä pohjois-Lapin karuimpien tunturiylänköjen maisemaa ja sopulien, naalien ja huikean linnuston elämää. Rauhallisesti pohdiskelevaa tekstiä sävyttää huoli herkän luonnon kestokyvystä mutta ennen kaikkea intohimo, avara ajattelu ja vuosikymmenien kokemuksen tuoma näkemys.
Vaeltajat on uusin virstanpylväs moninkertaisesti palkitun luontokuvaaja Jorma Luhdan (s.1951) puhuttelevassa tuotannossa.
Kiitos vinkistä. Tämä on ilmeisesti pakkohankinta meikäläiselle, vanhalle luontoliittolaiselle, jolle edelleen tulee Nuorten Luonto.