Blogi

Retkellä Laatokan Karjalassa 29.6.-5.7.2009

Kesällä 2009 minulle tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus päästä mukaan retkelle Laatokan Karjalaan nykyisen Venäjän alueelle. Retken kohdealue kuului Suomelle ennen viime sotia, joten tavanomaisen luontoretkeilyn lisäksi matkaan liittyi kosolti kulttuurihistoriallista mielenkiintoa. Omistakin juuristani neljännes kumpuaa luovutetusta Karjalasta.

Aikanaan julkaistu maratonmittainen retkikertomus on jo kauan sitten ehtinyt kadota Internetin syövereihin, mutta löysin sen äskettäin kovalevyjeni kätköistä. Koska retkeily Venäjällä ja etenkin luovutetun Karjalan alueella saattaa kiinnostaa useampaakin, julkaisen tekstin uudelleen päivitettynä versiona. Mukana tekstin seassa on nyt myös vanhoja suomalaisia maastokarttoja.  Niitä olisi kannattanut ottaa mukaan maastoon, sillä kuten kertomuksesta voi lukea, venäläisillä kartoilla suunnistaminen osoittautui varsin mielenkiintoiseksi puuhaksi.

Lue lisää

Dalby Söderskog, minikansallispuisto

Ruotsin kansallispuistoverkko muistuttaa kovasti suomalaista vastinettaan, mutta maan erikoisuutena ovat muutamat alle parinsadan hehtaarin kokoiset minipuistot. Normaalisti kansallispuistoksi voidaan sekä Suomessa että Ruotsissa hyväksyä yli 1000 hehtaarin kokoinen alue.

Kansallispuistoista toiseksi pienin, vain 36 hehtaarin laajuinen Dalby Söderskog, sijaitsee Etelä-Ruotsissa Lundin kunnassa (karttalinkki). Kansallispuisto on perustettu jo vuonna 1918, ja muidenkin Ruotsin pienten puistojen historia ulottuu 1900-luvun alkuun. Ruotsin ja samalla koko Euroopan ensimmäiset kansallispuistot perustettiin vuonna 1909.

Sunnuntai 23. maaliskuuta valkeni Lundissa koleana mutta aurinkoisena. Päätin lähteä ottamaan selvää, mitä pikkuruinen luonnonnähtävyys pitää sisällään.

Lue lisää

Harmaasuodin ensitestissä

Kuvasin maisemia monta vuotta ilman minkäänlaisia suotimia, mutta viime joulukuussa hankin viimein harmaasuotimen. Kaupasta tarttui mukaan Hoya ND8 HMC. Canonin 17-40mm f/4L -objektiiville sopiva 77mm malli kustansi paikallisessa kivijalkaliikkeessä 43 euroa.

Harmaasuodin eli neutral density filter  tai ND filter  on yksinkertaisuudessaan tummennettu lasinpala, joka vähentää kennolle pääsevän valon määrää. Suotimia on saatavissa erilaisilla vahvuuksilla. Esimerkiksi merkintä ND4 tarkoittaa kahden aukon vähennystä, ND8 kolmen, ND16 neljän ja niin edelleen.

Valovoiman vähentäminen suotimen avulla saattaa kuulostaa pöljien puuhalta. Yleensähän valoa on liian vähän eikä liikaa. Harmaasuodin onkin hyödyllinen erikoistapauksessa, joka toistuu usein maisemakuvauksessa: liikkuvan veden hallinnassa. Jotta vesi näyttäisi kuvassa hyvätä, tulee suljinajan olla melko pitkä. Kirkkaassa päivänvalossa ei auta, vaikka himmentäisi aukon mahdollisimman pieneksi ja laskisi herkkyyden alimalle tasolle – ilman harmaasuodinta suljinaika jää silti liian lyhyeksi.

Pimeän ja pilvisen talven aikana suotimelle ei vielä löytynyt käyttöä, mutta toissa viikonloppuna Ruotsin Falsterbossa pääsin viimein kokeilemaan kapistusta käytännössä. Tässä kirjoituksessa hieman ensivaikutelmia.

Lue lisää

Helmikuun kirous ja muita kuvaustilastoja

Harmaiden päivien keskellä intouduin tutkimaan kuvaustilastoja. En muista vuosiin tarkastelleeni yksityiskohtaisesti kuvaustottumuksiani. Mitkä ovat suosituimmat objektiivit, polttovälit, aukot ja herkkyydet? Entä mikä on tilastollisesti vuoden paras kuvauskuukausi ja milloin kameralle on vähiten käyttöä?

Tässä kirjoituksessa siis luvassa tylsiä käppyröitä ja pari vinkkiä kuvaustietojen penkomiseen.

Lue lisää

Miksi kuvankäsittelyä tarvitaan?

Internetissä, erityisesti Facebookissa, syntyy lähes viikoittain kiistaa kuvankäsittelystä. Aikuiset ihmiset taantuvat lapsen tasolle alkaessaan tapella siitä, mitä kuville saa tai ei saa tehdä laukaisimen painalluksen jälkeen. Kateuden ja katkeruuden ilmapiiriä ei soisi näkevänsä näin mukavan harrastuksen parissa. Voisiko aihetta siis käsitellä asiallisen kiihkottomasti ketään tuomitsematta? Yritän.

Kantavana ajatuksena kuvankäsittelyn demonisoinnissa on pyrkimys ”luonnollisiin” valokuviin. Näkymä tulisi taltioida täsmälleen samanlaisena kuin luonnossa, mikä kuulostaakin ylevältä ja  tavoittelemisen arvoiselta päämäärältä. Aion kuitenkin seuraavassa osoittaa, että tavoitteen saavuttaminen on käytännössä mahdotonta, ja lähimmäksi sitä pääsee kuvankäsittelyn keinoin.

Lue lisää

Huomioita valokuvanäyttelyn järjestämisestä

Ensimmäinen valokuvanäyttelyni, ”Kaupunkiluonnosta kansallispuistoihin”, on onnellisesti takana.  Pakollisena mainoksena kerrottakoon, että muutama näyttelyvedos on vielä myymättä, vink vink. Vedoksia pääsee katselemaan yllä olevaa linkkiä klikkaamalla.

Asiaan. Näin jälkikäteen on hyvä analysoida näyttelyn onnistumista. Ensi kerralla osaan ehkä hoitaa paremmin muutamat heikommin sujuneet osa-alueet ja toisaalta toistaa hyvin menneet käytännöt. Toivottavasti tämän kirjoituksen myötä joku muukin näyttelyä suunnitteleva välttää pahimmat sudenkuopat.

Lue lisää

Valokuvaaminen vaelluksella, osa 2/2: Kantovirityksiä ja kuvauskohteita

Kirjoituksen ensimmäisessä osassa käytiin läpi vaellukselle tarvittavaa kuvauskalustoa. Toisessa osassa kerron kameravarusteiden kantotavoista ja esittelen oman tyylini kuvata vaeltamisen ohessa. Kuinka suunnitella vaellus, jos kuvaaminen on tärkein syy lähteä luontoon? Entä mitä kaikkea vaelluksella voi kuvata?

Tapoja vaeltaa on yhtä monta kuin on vaeltajia, enkä yritä kertoa ainoita oikeita toimintamalleja. Mutta ehkä joku saa tästä insipaatiota omille retkilleen.

Lue lisää

Nokia Kaira – kelvoton talvisaapas?

Perinteisellä suomalaisella eräsiteellä varustettujen metsäsuksien kaveriksi tarvitaan jalkineet, joissa on takana niin sanottu hiintorantti ja edessä leveät väkäset. Suomen Kumitehtaan tuotannon loputtua Nokian Jalkineilla on ollut lähes monopoliasema.

Muiden sidemallien käyttäminen ei paranna tilannetta valtavasti, sillä pidemmille retkille soveltuvassa talvisaappaassa tulee olla irroitettava huopavuori, eikä tällaisia malleja ole markkinoilla montaa. Kiinteävuorisen saappaan kuivaamisestahan ei tule talvella mitään. Näin ollen valittavissa on käytännössä vain kaksi mallia: Kaira ja Naali. Ensin mainitut saa omakseen vajaalla satasella, jälkimmäiset kustantantavat muutaman kympin enemmän.

Kaira on valmistettu ohuemmasta kumista ja on siten vaihtoehdoista kevyempi. Myös huopavuori on ohuempi kuin Naalin. Päädyin aikanaan hankkimaan Kaira-saappaat, koska hiihtoretkien ohella tarvitsen lämpimiä jalkineita myös kävelyyn talvisilla päiväretkillä – ja joskus alkutalvisilla vaelluksilla. Naalit olisivat kävelyyn turhan raskaat, vaikka ovatkin vastaavasti lämpimämmät.

Lue lisää