Meri jäätyi kunnolla ulkosaaristoa myöten viimeksi talvella 2018 ja sitä ennen vielä pidemmälle ainakin talvella 2011. Tälläkään kertaa odotukset eivät olleet korkealla marras-joulukuun viikkoja jatkuneissa leudoissa vesisateissa, kunnes vuodenvaihteesta alkaen lämpötila putosi pitkäksi aikaa pakkaselle lounaissaaristossakin.
Kirjoituksen ensimmäisessä osassa seurattiin meren jäätymistä Jurmon suunnalla ja Kemiönsaaren edustalla. Jääpeitteen vahvistuttua oli aika suunnata saaristoon retkiluistellen, kävellen ja hiihtäen.
Unelma Bengtskäristä
Vaikka viikkoa aiemmin meri lainehti ulkosaaristossa vielä sulana, kireät pakkaset tekivät tehtävänsä. Helmikuun alkupäivinä Örön saaristo oli jo jäätynyt kunnolla ja viikonlopun lähestyessä alkoi näyttää mahdolliselta, että jopa Kemiönsaaren kunnan ulkoluodoista uloin, tarunhohtoinen Bengtskärin majakka voisi olla saavutettavissa.
Aamulautalle Rosalaan olikin tunkua, ja lautan henkilökuntakin ihmetteli moista yleisöryntäystä. Yleensä talvisen lauantaiaamun lautalle pyrkii Kasnäsistä alle 10 autoa. Kaukaisimmat luisteluryhmät tulivat Tampereelta saakka. Osallistuin itse hidavauhtisemmalle opastetulle retkelle, jonka ei ollut tarkoituskaan yrittää majakalle asti.
Lähellä kuitenkin käytiin. Sileät jäät johdattivat kulkumme ulkosaariston huikeaan avaruuteen ja hiljaisuuteen, lähimmillään 6,8 kilometrin päähän majakasta. Nopeampien ryhmien edetessä sillä välin kohti majakkaa saatiin tietoa, että reitti löytyy, mutta 1,5 kilometriä ennen majakkaa alkava avovesialue on kierrettävä idän kautta huonosti luisteltavien röpoisten jäiden kautta.
Ryhmämme kaarsi Örön eteläkärkeen lounastamaan ja luistelimme Örön länsipuolelta kiertäen takaisin Rosalaan. Unelma Bengtskäristä jäi elämään seuraavaan kunnon jäätalveen, jos sellainen vielä joskus tulee. Matkan puolesta reitti on aivan luisteltavissa hieman hitaammallakin vauhdilla, lyhimmillään noin 40 kilometriä edestakaisin. Mahdollisesti röpelöiset jäät, ulkosaariston ankarat tuuliolosuhteet ja lautta-aikatauluihin ehtiminen voivat kuitenkin tehdä matkasta raskaan, joten luisteluvauhdista ja hyvästä kunnosta on apua.
Ehdin jo pohdiskella uutta retkeä telttaillen Rosalan-Hiittisten saaristoon ja harkitsin pikaisten lomapäivien hakemista töistä. Mutta kuten niin usein käy, hyvät jäät eivät kestäneet kuin lyhyen hetken. Reitti Bengtskäriin asti oli olemassa vain yksittäisten päivien ajan, kunnes jää alkoi lauttaantua ja liikkua arvaamattomasti.
Helsingin edustalla merenpinnan nousu ja laivaliikenne hajottivat kestävän oloisen jään sekunneissa lautoiksi, mikä aiheutti vaaratilanteen sekä luistelijoille että muille jäällä liikkujille. Ulkosaariston jäiden kanssa on siis oltava aina hyvin varovainen, eikä varsinkaan yksin tule siellä koskaan liikkua.
Pilvisillä lähijäillä
Vaikka lähimmät jäät alkoivat peittyä lumeen, soveltuivat ne edelleen mainiosti perheretkeilyyn kävellen. (Suksillakin olisi päässyt, mutta jokainen ylimääräinen varuste on lapselle tunnetusti potentiaalinen kiukun kohde, joten kannattaa valita taistelunsa.) Sisäsaariston vahvoillakin jäillä kuljin varmuuden vuoksi muun perheen edellä jääsauva ja muut retkiluistelijoiden turvavälineet mukana.
Pilvisen harmaa päivä kului mukavasti Kemiönsaaren länsipuolella suurta kaksoishiidenkirnua ja jääputousta ihmetellen.
Paluu Örön saaristoon
Viikkoa myöhemmin Örön jäille oli satanut hieman lunta, mutta saamieni tietojen mukaan jää voisi olla vielä luisteltavissa. Löysin retkiseuraa ja suuntasimme edellisen viikonlopun retkeltä tuttuun lähtöpaikkaan Rosalaan. Kansanvaellus oli poissa, vain pari muuta retkiluistelija koetteli onneaan lumisilla jäillä. Alun nihkeyden jälkeen lumi alkoi haitata luistelua vähemmän ja Örön valloitus sujui suunnitellusti.
Tällä kertaa lounastimme pohjoiskärjen lähellä ja kävimme tähystämässä saaren länsipuolisille jäille. Sama luminen lakeus näytti jatkuvan kauas Örö fjärdenin yli kohti Vänötä, joten parempien jäiden toivossa ei ollut tarvetta suunnata kauemmas. Kiersimme lounaan jälkeen Örön koillispuolisen jylhän saariston kautta Rosalaan. Mielenkiintoisen näköisiä saaria ja luotoja, joita olisi mukava tutkia kesälläkin lähemmin.
Samaan aikaan toisaalla saaristossa olisi vallinnut huikeat luistelukelit. Nötön kaupalla koettiin ennennäkemätön talvinen asiakasryntäys, kun luistelijat kaikkialta Suomesta tulivat piipahtamaan ostoksilla. Hurjimmat luistelivat Jurmon ja Utön saarille asti.
Saaristomeren rannalla asumisen paradoksi on siinä, että yhteydet alueen toiselle laidalle ovat maata pitkin heikot. Kun oma lähisaaristo muuttuu keleiltään huonoksi, pitäisi ajaa autolla melkein kolme tuntia päästäkseen esimerkiksi Korppoon vesille. Turkulaisilla on tässä suhteessa enemmän valinnanvaraa, kun Saaristomeren eri kolkat ovat suunnilleen yhtä lähellä tai kaukana.
Lyhyet hiihtokelit
Korkeapaineen pysytellessä Suomen yllä viikkoja, ei lunta satanut lounaaseen kuin jokunen sentti. En juurikaan päässyt hiihtämään, paitsi joitain kertoja kylän tykkiladulla. Vasta aivan helmikuun lopulla maahan pyrytti kunnolla lunta, mikä mahdollisti hiihtoretket järvillä. Taalintehtaan lähijärviin lukeutuvat pitkä ja kapea Dragsfjärden sekä eteläosastaan soinen Stora Masugnsträsket. Molemmat ovat tunnelmaltaan yllättävän erämaisia, etenkin Stora Masugnsträsketin pohjoispäässä ei asutusta näy lähellä. Muutaman päivän ajan kyläläiset saivat nauttia koko järven ympäri kiertävästä ladusta.
Yhtä nopeasti kuin hiihtokelit alkoivat, puhalsi keväinen lämpöaalto talven pois lähes parissa päivässä. Yhtäkkiä pakkasissa hytiseminen vaihtui lähes +10 asteen lämpötiloihin ja lakaisukoneiden pyyhkäisyihin kylän kaduilla. Erikoinen talvi päättyi maaliskuun alkuun kuin veitsellä leikaten.
