Valokuvaaja Teemu Saloriutta
Jälleen tuli syksy ja kevytretkeily-yhteisön vuotuinen miitti. Fasiliteettien taso on vuosi vuodelta kehittynyt: on ollut saunaa, katettua keittokatosta ja vaikka mitä. Tänä vuonna otettiin taas askel kohti mukavuutta, kun eräopaslegenda Minna Jakosuo kutsui kevytretkeilijät järjestämään tapaamisen Heretyn kämppäkahvilaan Isojärven kansallispuistoon.
Viime syksynä Pasilan kirjastossa esillä ollut valokuvanäyttelyni Retki suolle siirtyy seuraavaksi Espooseen Villa Elfvikiin. Tervetuloa näyttelyn avajaisiin keskiviikkona 22.5.2024 klo 17! Avajaisissa pidän kuvaesityksen, jossa opastan vastuullisen soilla liikkumisen saloihin ja vinkkaan parhaita retkikohteita ympäri Suomen. Lisäksi Espoon ympäristötietopäällikkö kertoo Espoon suoluonnosta.
Tapahtuman tarkemmat tiedot löytyvät Espoon kaupungin verkkosivuilta, jossa on myös ilmoittautumislinkki. Tapahtuma on maksuton, mutta kahvitarjoilun ja rajallisen tilan vuoksi ilmoittautuminen vaaditaan.
Näyttely on avoinna 18.8.2024 asti.
Jos retkeilee pohjoisessa, useimpiin kohteisiin pääsee mukavasti yöjunalla ja bussilla, tai viimeistään pienellä taksin käytöllä. Pelkkä vaellusharrastus ei Suomessa siis autoa vaadi. Sittemmin olen päätynyt viettämään yhä enemmän aikaa maaseudulla, hankkinut lapsen ja alkanut valokuvata ammattimaisemmin. Nämä kaikki ovat valintoja, jotka ovat johtaneet auton tarpeen lisääntymiseen, ja vuodesta 2017 yksi sellainen on perheestä löytynyt.
Pienen ja vanhan bensa-Skodan päivittäminen kävi ajankohtaiseksi viimeistään keväällä 2023, kun lisätilalle ja vetokoukulle alkoi olla yhä useammin tarvetta. Olin automarkkinoilla aivan hukassa, koska liikenne on voimakkaasti sähköistymässä, mutta samaan aikaan korkojen nousu on nostanut uusien sähköautojen kustannuksia. Fossiilitalouttakaan en haluaisi tukea enempää kuin on välttämätöntä, joten bensa ja diesel olivat viimeisiä vaihtoehtoja. Etenkin kun näiden polttoaineiden hinnat hipoivat välillä pilviä.
Aloin selvitellä tarkemmin kaasuautoja. Kaasu unohtuu käyttövoimana lähes aina median vertailuista, vaikka kotimainen biokaasu on käytännössä vähäpäästöisin mahdollinen polttoaine ja ollut viime vuosina huomattavan edullista. Voisiko talousnäkökulman ja ympäristöhyödyt tosiaan yhdistää?
Tammikuussa minua ja monia muita järkytti syvästi Pallastunturilla sattunut lumivyöryonnettomuus, jossa menehtyi kaksi hiihtovaeltajaa. Tällaiset tapahtumat aiheuttavat aina rumaa jälkipyykkiä ja synnyttävät someen yhtä paljon talvivaeltamisen asiantuntijoita kuin korona-aikana on ilmestynyt epidemiologeja ja sota-aikana nojatuolikenraaleita.
Talvivaellus on edelleen aivan turvallinen harrastus, mutta siihen liittyy riskejä, jotka voivat epätodennäköisten ketjureaktioiden seurauksena realisoitua. En lähde Pallaksen tapahtumia spekuloimaan, eikä ole mitenkään varmaa, että minä tai joku muu vaeltaja olisi tehnyt yhtään parempia ratkaisuja. Sen sijaan haluan valottaa hieman, millaisiin skenaarioihin varaudun omilla talvivaelluksillani ja millaisia vaaratilanteita tai sellaisten alkuja niillä on sattunut. Tämä ei ole kattava esitys talvivaellukselle varautumisesta, vaan pikemminkin sekava kokoelma muutamista tärkeistä asioista.
Yksi Kemiönsaarelle muutossa epäilyttäneistä asioista oli, miten kestäisin lounaisrannikon lauhoja talvia. Pääsisinkö lainkaan hiihtämään, jäätyisikö edes meri koko talvena? Enpä olisi arvannut, että heti ensimmäisenä talvena hiihtokelit alkavat joulukuun alussa. Vuodenvaihteen tienoilla koko Suomea koetteli 2000-luvun kovin pakkasjakso, josta osansa sai myös maan lounaisnurkka.
Mitä kireämpi pakkanen, sitä komeammat kuvauskelit. Vietin kaikki pakkasjaksolle osuneet vapaapäivät kuljeskellen kameran kanssa rannikolla, metsissä tai koskien äärellä. En vielä hallitse uuden kotiseutuni luonnon kaikkia kujeita, joten välillä olin aivan väärässä paikassa väärään aikaan. Niilläkin retkillä syntyi kuvia.
Vuosi 2023 alkoi surkealla tavalla, kun kaamoshiihtoretki kirkkaiden kuutamoöiden ja tykkylumien ääreen Sallaan vaihtui koronavuoteella makaamiseen. Sen jälkeen hyviä asioita tapahtuikin liukuhihnalta, suurimpina Retki suolle -kirjan julkaisu ja muutto Saaristomeren äärelle.
Perinteeksi muodostunut kevytretkeilijöiden syysmiitti järjestyi tänä vuonna Pirkanmaalle, Riuttaskorven virkistysmetsään. Ajankohta livahti marraskuun puolelle, sillä odotimme Amerikasta PCT-reitiltä palaajia takaisin Suomen kamaralle. Vuotta aiemmin Kurjenrahkalla olimme saaneet kuunnella Turun oman pitkänmatkanvaeltajan Katariinan tarinoita samaiselta reitiltä. Nyt oli Vilman ja Teemun vuoro kertoa kuulumisia huimalta reissulta.
Kolmantena vuonna peräkkäin oli haastavaa karata arjesta ruskaretkelle kokonaiseksi viikoksi, mikä rajasi pidemmän Lapin-vaelluksen käytännössä pois. Hyväksi ideaksi muutaman päivän retkeilyyn on osoittautunut Suomi-neidon puoliväli, tarkemmin sen itäinen puolisko. Kahtena edellisenä vuonna laavuretkeilin Kainuussa, nyt vuorossa oli Pohjois-Karjala.
Olen liikkunut itärajan luonnossa erityisesti talvisin, ja monet Pohjois-Karjalan kohteista ovatkin jääneet sulan maan aikaan tyystin käymättä. Erityisesti on kiehtonut yksi alueen laajimmista luontokohteista, Koivusuon ja Koitajoen alue Ilomantsissa. Se on muistorikas paikka, sillä aloitin siellä kaamosajan talviretkeilyn joulukuussa 2010 upeissa kirkkaissa paukkupakkasissa tähtitaivaan ja revontulien alla.
Valokuvanäyttelyni ”Retki suolle” on esillä Helsingissä Pasilan kirjaston ensimmäisen kerroksen S-pointissa 1.-30.11.2023. Pidän näyttelyn avajaisissa 1.11. klo 18 kuvaesityksen, opastan soilla liikkumisen saloihin ja vinkkaan parhaita retkikohteita eri puolilta Suomea. Tervetuloa!
Viimeisen parin vuoden aikana telttavarantooni on ilmestynyt kaksi uutta täydennystä. Molemmat löysin onnekkaasti vähän käytettyinä. Pian vuosikymmenen palvellut kevyttelttojen klassikko Tarptent Double Rainbow säilyy edelleen osana varusteitani, mutta nyt valikoimassa riittää valinnanvaraa kaikkiin oloihin ja eri henkilömäärille.
Hilleberg Kaitum 3 on hankittu erityisesti perhekäyttöön sekä talviteltaksi ja haastavien olosuhteiden tukikohdaksi. Bonfus Middus 2P taas toimii tilavana mutta kevyenä soolotelttana.