Lapseni ehti varttua 6-vuotiaaksi ennen kuin olimme käyneet kertaakaan perheenä ulkomailla. Kotimaata on tullut kierrettyä paljon muun muassa kirjaprojektien vuoksi, mutta nyt kun yhtään kirjaa ei ole tekeillä, saatoimme kerrankin lomailla vain lomailun vuoksi.
Perhelomat ovat aina kompromisseja, mutta onnistuin vakuuttamaan muun perheen ulkosaariston viehätyksestä. Niinpä päädyimme viettämään elokuun alussa osan lomaviikosta Tukholman eteläpuolisessa ulkosaaristossa Öjan saarella, jossa sijaitsee Landsortin kylä ja Ruotsin vanhin majakka. Saarella toimii myös lintuasema, joten luontokaan ei voi aivan kelvotonta olla.
Julkisilla perille asti
Halusimme matkustaa pienimmän säädön periaatteella, joten matkaan lähdettiin julkisella liikenteellä kotiovelta. Se toki kuulostaa potentiaalisesti isolta säädöltä lukuisine vaihtoineen, mutta hyvin suunniteltuna on silti mielestäni stressivapaampaa kuin esimerkiksi autoilu Tukholman keskustassa.
Siispä bussi Turkuun, laiva Tukholmaan, paikallisjuna etelään Nynäsgårdiin ja vielä bussi Ankaruddeniin. (Junan pääteasemalta Nynäshamnista lähtevät muuten Gotlannin laivat, ehkäpä sinne seuraavaksi.) Tukholman seudun paikallisliikenne on erinomaisen kätevä ja edullinen, koska sama reilun 4 € taksa käy koko alueella, joka ulottuu varsin laajalle. (Helsingin seudun vyöhykemalli on asukkaille monella tavalla fiksu ja oikeudenmukainen, mutta matkailijalle yhden taksan malli on näppärä.)
Ankaruddenista Landsortiin kulkee muutaman kerran päivässä lauttayhteys, jonka liput voi myös ostaa Tukholman seudun SL-sovelluksesta. Normaali lippu ei kuitenkaan käy, vaan sovelluksessa tulee erikseen valita Waxholmsbolagetin taksa 3 (noin 10 €). SL-sovelluksessa on ainakin vielä tätä kirjoitettaessa ilkeä jekku, joka kannattaa hoksata: se näyttää kaikki aikataulut puhelimen aikavyöhykkeen mukaan. Jos siis Suomessa ollessa tiirailee esimerkiksi junien tai lauttojen lähtöaikoja, ne näkyvät tunnin verran väärin!
Teoriassa aamulla 6.30 saapuvalta Tukholman-laivalta olisi voinut ehtiä klo 10.55 lähtevään yhteysalukseen. Lapsen kanssa reissatessa on kuitenkin huomioitava joka välissä pidettävät eväs- ja vessatauot, eikä kävelyvauhtikaan ihan aikuisen tasolle yllä. Niinpä kuljimme matkan suosiolla väljillä vaihdoilla: aamupalaa Tukholmassa, kauppapysähdys Nynäsgårdissa ja lounas ravintolassa Ankaruddenissa.
Perille Landsortiin saavuttiin klo 15 puolen tunnin merimatkan jälkeen. Kapea ja pitkulainen Öjan saari sijaitsee siis varsin lähellä mannerta, mutta silti ihan kunnolla ulkosaaristossa. Etelään päin ei horisontissa näy saaria, joten etelätuulella aalloilla on tilaa kasvaa suuriksi. Nytkin 10 m/s etelälounaasta puhaltavalla tuulella yhteysalus joutui ajamaan saaren itäsatamaan, koska länsipuoli olisi ollut aallokolle alttiimpi. Itäpuolellakin vaati melkoisia manöövereja ajaa kallioita viistäen satamaan yli metrin korkuisessa sivuaallokossa.
Ilta pohjoiskärjessä
Majoituimme pienessä mökissä saaren rauhallisessa pohjoisosassa, jossa on mökkien lisäksi vain muutama rakennus sekä pieni vierassatama. Itse kylä ja yhteysaluslaituri sijaitsevat 3 km etelämpänä. Henkilökunta kuljetti tavarat mökille ja me kävelimme tietä pitkin kauniissa kesäsäässä. Mökin vuokraan kuului myös polkupyörät koko perheelle, mutta satamasta emme löytäneet sopivan kokoisia ajokkeja. Pohjoisosan respasta sellaiset kuitenkin saatiin alle, mikä oli seuraavana päivänä hyödyksi. Hieman tylsää suoraa tietä ei jaksaisi montaa kertaa kävellä edestakaisin.
Iltasella keskityimme retkeilemään pohjoisosan poluilla. Kallioiden ja metsien välistä kiemurtelevat sokkeloiset polut toivat paikoin mieleen Saaristomerellä sijaitsevan Vänön saaren. Rannat taas muistuttivat ajoittain Utön kallioita ja Jurmon rantakivikoita.
Polut olivat melko vähän kuljettuja ja paikoin niiden seuraaminen tuotti hankaluuksia, sillä useimmat polkumerkit oli maalattu kallioon ja ne näkyivät välillä vasta aivan lähietäisyydeltä. Merkintöjä löytyi kuitenkin tiheästi, joten jos seuraavaa merkkiä ei pian näkynyt, oli todennäköisesti eksynyt polulta.
Alueella hoidetaan kesäisin luontoa vuohien ja nautojen voimin, ja molempia tulikin luontopoluilla vastaan. Vuohet määkivät uteliaina ja kipittivät lähelle katsomaan meitä, naudat väistivät arvokkaasti sivuun. Kävimme kurkkaamassa myös suurta hiidenkirnua saaren itärannan kallioilla.
Iltamyöhällä kuvasin vielä aaltoja majakan valokeilan pyyhkiessä hämärtyvää maisemaa. Kerrankin riittävän lyhyt matka majoituksesta kuvauspaikalle: alle 10 metrin päässä mökin ovelta edessäni aukesi rannaton merimaisema ja upeat kalliot, joiden yli pärskeet löivät näyttävästi.
Päivä majakalla
Ainoa kokonainen päivämme saarella oli pyhitetty erityisesti majakkaan tutustumiseen. Saaren eteläkärjessä sijaitseva majakka sytytettiin vuonna 1691 on ja on määritelmästä riippuen Ruotsin vanhin – ainakin nykyisen Ruotsin valtion alueella vanhin ruotsalaisten rakentama majakka. Paikalla on ollut majakka jo muutama vuosikymmen ennen nykyistä majakkaa. Vuosisatojen kuluessa majakan ulkonäkö on muuttunut valaistustekniikan kehittyessä. Alkuperäisessä rakennuksessa ei ollut esimerkiksi punaista kartiomaista tornia huipulla.
Pyöräilimme aamusella majakan luo ja pääsimme kello 11 alkavalle opastetulle kierrokselle. Kovan tuulen vuoksi opas ei ollut varma, voisiko majakan ulkotasanteelle päästä käymään, mutta lopulta se onnistui – mikä oli kuvaamisen kannalta mainio uutinen. Keskipäivän valoissa ei toki parhaita maisemakuvia ollut tarjolla.
Saaren käsityöpuodissa ja kioskilla käynnin jälkeen siirryimme mökille kokkaamaan ja nukkumaan päiväunia. Lapsi ei tietenkään ollut tippaakaan väsynyt, joten aikuiset nukkuivat vuoroissa. Suurin osa ruoista oli tuotu mantereelta, mikä olikin hyvä veto, sillä kylän kioskin ja sen yhteydessä toimivan ravintolan tarjonnalla ei olisi pitkälle pötkinyt.
Suunnittelimme illalle pitkän majakkaretken. Kävelisimme saaren keskiosan metsien halki mutkittelevaa luontopolkua takaisin majakalle. Katselisimme auringonlaskua ja nousevaa Kuuta suurten aaltojen lyödessä eteläkärjen rantakallioihin.
Luontopolku kulki rehevien satumetsien halki ja nousi välillä kallioille, joilla kertaalleen hukkasimme merkityn reitin ja päädyimme läpitunkemattomaan tiheikköön. Metsästä ei ollut mahdollista kulkea läpi, joten palasimme takaisin ja löysimme lopulta kohdan, jossa polku koukkasikin yllättäen oikealle.
Öjan saari sijaitsee strategisesti tärkeässä paikassa lähellä Tukholmaa, joten siellä on ollut myös sotilaallista toimintaa. Eri aikakausina saarelle on rakennettu rannikkotykistöä, kuten Suomessa hieman vastaavassa paikassa sijaitsevalle Örön saarelle. Nykyisin kiinteiden rannikkotykkien aika on ohi, joten tykit ovat enää turistinähtävyyksiä.
Saavuimme majakalle sopivasti hieman ennen auringonlaskua. Ennen sitä saimme seurata saaren luotsiasemalta lähteneen luotsikutterin ajavan rajussa vasta-aallokossa rahtilaivan kylkeen. Hurjaa touhua, mutta ammattilaisille arkipäivää!
Luotsaus toimii siten, että luotsi kiipeää tikkaita pitkin luotsattavaan alukseen ja turvaa siellä aluksen matkaa kohti satamaa. Luotsi toimii paikallisten olosuhteiden ja merenkulun asiantuntijaroolissa aluksen päällikön neuvonantajana ja tarvittaessa myös ohjaa laivaa. Luotsit tekevät siis erittäin tärkeää, vaativaa ja vastuullista työtä, joka vain harvoin näkyy meille tavallisille toimistorotille.
Aurinko laski eteläkärjestä katsottuna huonossa kulmassa, eikä itse auringonlasku värittänyt taivasta käytännössä lainkaan. Vastapuolen pilvet sentään saivat ripauksen pinkkiä sävyä. Tuuli oli yltynyt jo 12 metriin sekunnissa, puuskissa jopa 20 m/s tasolle.
Maisema tuntui jäävän kuvassa latteaksi, joten siirsin kameraa lähemmäs merta ja matalammalle. Nyt pääsin tapahtumien keskipisteeseen – kirjaimellisesti, sillä kuvaaminen päättyi jättiaallon heitettyä roiskeet suoraan päälleni. Kamera säilyi onnekkaasti lähes kuivana eikä ottanut merivettä sisäänsä.
Kuvausilta jatkui seuraavaksi kuukuvauksella. Kuten olin aamupäivällä suunnitellut, nousi kuperakuu suoraan kuvauksellisen lokkiluodon takaa.
Iltahämärän kävelymatkalta hoksasin vielä rannan, josta Kuun sai juuri ja juuri samaan kuvaan majakan kanssa. Ilta oli pimentynyt aavistuksen liikaa ja olisin halunnut Kuun lähemmäs majakkaa.
Kohti Tukholmaa
Aamulla oli edessä enää mökin siivous ja matka takaisin Tukholmaan jatkamaan lomailua. Ennen yhteysaluksen lähtöä kiipesin itäsataman läheiselle kalliolle, josta aukeni vielä uusi perspektiivi kohti majakkaa. Yhteysaluksen matkasta tuli varsin keinuva, sillä merkitsevä aallonkorkeus Itämerellä alkoi olla jo 1,6 metrin luokkaa. Siltä se aluksesta katsottuna näyttikin. Tuulisin osuus matkasta ei onneksi kestänyt kauaa, joten merisairaaksi ei kukaan perheestä ehtinyt tulla.
Kuvauksellisessa saaressa viettäisi mielellään kauemminkin kuin kaksi yötä. Mökkimajoituksen lisäksi mahdollisia majoitusvaihtoehtoja olisivat ainakin matkustajakoti ja teltta. Telttailualue sijaitsee saaren pohjoisosassa lähellä mökkejä ja vierassatamaa.
Lapsi jaksoi retkeillä reippaasti koko reissun ajan. Kokonaisena päivänä hän kulki väsymättä mukana yöhön asti, vaikka olimme päivän aikana jo mm. pyöräilleet kertaalleen 8 km ja kiivenneet majakan portaita. Iltaretkelle kertyi mittaa lähes 10 kilometriä, mutta niin vain 6-vuotiaan pikku jalat jaksoivat töpöttää mukana. Tai siis useimmiten hyppiä ja juosta.
Landsort tarjosi kiinnostavan vaihtoehdon kotoisille Saaristomeren ulkosaarille. Näppärän Turun yölaivan ansiosta matka ei edes tunnu valtavan paljon pitemmältä kuin esimerkiksi Utöseen.
