LISÄYS: Kirjoituksen jatko-osa julkaistu 15.1.2014: Kannattiko 6D:n hankinta?
Valtaosa valokuvauksen harrastajista hankkii ensijärkkärikseen APS-C- tai Micro Four Thirds -kokoisella kennolla varustetun mallin. Harrastuksen edetessä monen ajatuksiin hiipii niin sanotun täyskennoisen kameran hankkiminen. Niin kävi myös minulle, ja maaliskuussa ajatus realisoitui Canon EOS 6D:n hankinnaksi.
Jo pari vuotta sitten havaitsin tarvitsevani useammin korkeita herkkyyksiä ja laajaa dynamiikkaa kuin huippunopeaa tarkennusta tai kapeaa kuvakulmaa. Hankinnan hidasteena oli kuitenkin paitsi täyskennoisten korkea hinta, myös niiden paino. Kun retkillä on mukana toistakymmentä kiloa muita varusteita, ei kamerakalusto saisi painaa grammaakaan liikaa.
Canon ratkaisi molemmat ongelmat kertaheitolla tuomalla markkinoille 6D:n, jota myydään reilusti alle 2000 eurolla ja joka painaa ainoastaan 770 grammaa. Tasapuolisuuden nimissä mainittakoon, että samaan aikaan Nikon toi markkinoille vastaavan ja osin jopa paremman D600:n. Merkin vaihto ei entisten objektiivien vuoksi tullut kuitenkaan kyseeseen.
Tässä kirjoituksessa kerron ensivaikutelmia Canonin 6D:stä ja täyskennoon siirtymisestä reilun kuukauden kokemuksen perusteella. Vertailukohtana on vanha kroppirunkoni 40D, joka ei toki edusta ihan kroppirunkojen nykytasoa.