Hinku päästä hiihtelemään pohjoisen aurinkoisille keväthangille on kova, mutta tänä keväänä joudun tyytymään lyhyempiin retkiin. Pääsiäislomalla oli aikaa irtautua arjesta tasan neljäksi päiväksi. Koska siinä ajassa ei Lapin lumille ehdi, oli suunnattava katse valtakunnan toiseen ääripäähän. Samaan aikaan kun Utsjoella kahlataan metrisessä hangessa,  Ahvenanmaalla kukkivat jo valkovuokot.

Saarimaakunnan retkeilyolosuhteet ovat muuta Suomea kehnommat, sillä telttailu ei ole sallittua jokamiehenoikeuksin. Niinpä edessä oli päiväretkeilyä urbaaneissa puitteissa. Varasimme retkikavereitteni kanssa edullisen hostellihuoneen Maarianhaminan keskustasta ja vuokrasimme hostellista tyylikkäät mummopyörät. Niiden turvin pidennetyn viikonlopun saattoi käyttää Maarianhaminan lähiympäristön tutkimiseen.

Bussilla, laivalla ja pyörällä

Maarianhaminaan pääsee Turusta näppärästi aamulaivalla noin viidessä tunnissa. Ehtiäkseen laivaan Helsingistä joutuu tosin nousemaan kukonlaulun aikaan: yhteysbussi lähtee Kampista kello 4:58. Mikäpä sen mukavampaa kuin aloittaa loma heräämällä puoli neljältä! Helsingistä käsin laivayhteys olisi lähtenyt illalla ja ollut perillä Maarianhaminassa hankalasti vasta myöhään yöllä.

Huhtikuun alku ei ole Ahvenanmaalla vielä turistisesonkia. Muita matkailijoita ei juuri näkynyt ja navakka pohjoistuuli teki olosuhteista melkoisen arktiset.  Illan hämärryttyä Maarianhaminan autiot kadut tuntuivat lähes aavemaisilta, eikä pilven raosta kurkannut täysikuu vähentänyt vaikutelmaa.

Vaikka tarkoitus oli viettää leppoisa loma, kävi raskaalla yksivaihteisella pyörällä vastatuuleen polkeminen välillä urheilusta. Kunnon fillarilla Ahvenanmaan kaukaisimmatkin kolkat olisivat potentiaalisia päiväretkikohteita, mutta tällä varustuksella oli tyytyminen noin 15 kilometrin säteellä sijaitseviin paikkoihin. Niitäkin riitti helposti nelipäiväiselle retkelle ja paljon jäi käymättä.  Ahvenanmaa on kuin elävä historiankirja, eikä omaleimaisessa luonnossakaan ole valittamista. Kohdevalinnoissa ei ollut oikeastaan mitään logiikkaa. Samaan reissuun mahtuivat sujuvasti esimerkiksi tutustuminen biologisen aseman luontopolkuun ja venäläiseen sotahistoriaan.

Ahvenanmaan pyöräilyolot ansaitsevat oman kappaleen. Luin matkaoppaasta, että paikalliset autoilijat osaavat ottaa pyöräilijät huomioon ja ohittavat pientareella polkijat huomaavaisesti. Niin toden totta tapahtui. Valtatien varsillakin uskalsi hyvin pyöräillä eikä yksikään autoilija ohittanut vaarallisen läheltä. Varsinaisia pyöräteitä Ahvenanmaalla on aika niukasti, ja nekin ovat jalankulkijoiden kanssa yhteisiä. Sen sijaan opastettuja pyörämatkailureittejä, jotka seurailevat pääosin hiljaisia ajoratoja,  risteilee ympäri maakuntaa. Niitä pitkin tekisi helposti pitemmänkin pyöräretken mukavan loivasti kumpuilevissa kulttuurimaisemissa.

Seuraavassa tarkempi esittely viidestä retkikohteesta. Otsikkoa klikkaamalla aukeaa karttalinkki kohteeseen.

Ramsholmenin lehto

Ramsholmenin niemi sijaitsee aivan valtatie 1:n varrella noin viisi kilometriä Maarianhaminan keskustasta luoteeseen. Etelään työntyvä niemi on kauttaaltaan jalopuiden ja -pensaiden hallitseman lehdon peittämä. Osa alueesta on yksityisen tilan hallinnassa, mutta piha-alueen läpi saa kulkea niemenkärkeen. Ramsholmen on rauhoitettu luonnonsuojelualueena ja siellä saa liikkua poluilla. Pyörän tai auton voi jättää karttalinkin osoittaman tien päässä sijaitsevalle parkkipaikalle.

Paikka olisi varmasti parhaimmillaan toukokuun puolivälin tienoilla, kun lehtokasvit kukkivat kunnolla. Pääsiäisenä kukassa olivat vain sinivuokot ja muutama aikainen valkovuokko. Maiseman yleisilmettä voisi kuvailla vaikka sanalla ”ruskea”.

Kungsön tykistöpatteri

Ahvenanmaalla on säilynyt venäläistä sotahistoriaa ensimmäisen maailmansodan ajoilta. Saarimaakunta oli silloisen Venäjän läntisin kolkka, ja sieltä käsin pystyi esimerkiksi valvomaan Itämeren meriliikennettä. Kungsön kallioilla noin 15 km Maarianhaminasta länteen sijaitsi vuosina 1916-1918 rannikkotykistöpatteri. Tykkejä ei enää paikalta löydy, mutta linnoitusrakenteista osa on säilynyt, vaikka ne käytiinkin räjäyttämässä vuonna 1919. Vanhan tähystystornin sijoille on rakennettu uusi näkötorni, josta aukeaa upea näköala linnoituksien yli merelle. Metsän halki rakennetusta kivisestä tykkitiestä osa on purettu sotilaallisen siisteihin kivikasoihin, mutta osa on sentään säilynyt nykypäiviin saakka. Metsän suojiin kätkeytyy myös vanha kasarmialue. Siitä on jäljellä enää rakennusten kivijalkoja, joiden päällä kasvaa nyt jo varttunutta metsää.

Jomalan Ingbyberget

Maarianhaminasta vajaat 10 km pohjoiseen  sijaitsee Ingbybergetin kallioalue, jonka jyrkälle itärinteelle on merkitty karttaan Trollkyrkan-niminen luola. Perillä valkeni, etteivät geologiset nähtävyydet rajoitu luolaan.  Kallion huipulla on laaja pirunpelto, siis kivikkoinen muinaisranta. Lisäksi luolalle kulkeva reitti laskeutuu jyrkkäreunaiseen rotkoon, joka vetää aivan hyvin vertoja vaikka tunnetulle Ruoveden Helvetinkolulle. Kovin huonojalkaiselle luolaa ja rotkoa ei voi suositella, sillä reitti on jyrkkä ja louhikkoinen.

Itse luola on muutaman metrin syvyinen ja aika korkea, seisomaan mahtuu helposti. Tarinan mukaan siellä on venäläismiehityksen aikana 1714-1721 asunut vanha nainen lehmänsä kanssa.

Huipulla sijaitsee myös näkötorni. Sieltä näkee kauas itään päin peltomaisemien yli kohti horisontissa siintävää merta. Kiikarilla erottui neljä merikotkaa, muutama pelloilla ruokaileva laulujoutsen ja pari metsäkaurista.

Lemböten kappelimäki

Merenrantaan rajoittuvalla kallioisella Lemböten mäellä seisoo keskiaikainen merenkulkijakappeli, jonka sijainti osui aikoinaan Tanskan ja Baltian väliselle purjehdusreitille. Kappeli on restauroitu vuonna 1892 ja kattoa on taidettu korjata aivan lähimenneisyydessä.  Kallioiselle mäelle kätkeytyy myös kivikompassien ja merimerkkien jäänteitä. Komea kalliomännikkö peittää merinäköalan Maarianhaminan suuntaan. Vähän pohjoisempana sijaitsevilta kallioilta voisi aueta hienompi näkymä, mutta sinne ei tällä kertaa ehditty. Infotaulun mukaan alueella olisi ollut muutama muukin käymisen arvoinen kohde.

Paikka sijaitsee Lemlandin kunnassa noin 10 km Maarianhaminasta itään. Kulkuneuvot voi jättää parkkipaikalle muutaman sadan metrin päähän: karttalinkki.

Nåtön lehtoniityn luontopolku

Nåtön saarella reilut 5 km Maarianhaminasta etelään sijaitsee biologinen tutkimusasema. Sen ympäristössä on suojeltu lehtoniittyalue, jonka halki kiemurtelee merkitty luontopolku. Polku alkaa heti päätien itäpuolelta asemaa vastapäätä.

Ramsholmenin lehdon tavoin Nåtönkin lehtoluonto olisi kauneimmillaan vasta toukokuun puolella. Karun ruskea maisema ei kuitenkaan aamuvarhaisella ollut eloton. Käpytikka ja palokärki rummuttivat kilpaa suuria jalopuita ja muutkin linnut pitivät kunnon kevätkonserttia yllä.

Nåtö ei ole mikä tahansa metsikkö, vaan puoliavoin perinneympäristö. Sellaiset ovat Ahvenanmaallakin käyneet vähiin, ja viimeisten säilyminen vaatii aktiivista hoitoa. Kesällä alueella laiduntaa eläimiä, jotta se ei kasvaisi umpeen.

Saarelle pääsee siltaa pitkin eli venekyytiä ei tarvita. Saaristomaiseman halki kiemurteleva tie on jo itsessään nähtävyys. Merellisyys on pienessä saaressa läsnä kaikkialla, ja luontopolkukin käväisee pariin otteeseen merenrannalla.