Tavallisilla vaelluskengillä tai kesäkumppareilla voi hyvin retkeillä keväisin ja syksyisin, kun lämpötilat huitelevat nollan kieppeillä. Liikkuessa varpaita ei helposti palele, mutta leirissä seisoskellessa voi tulla vilu. Myös yöllä makuupussissa jalat palelevat usein ensin. Lisäksi jos yöllä tarvitsee poistua teltasta, on nauhallisten vaelluskenkien pukeminen rasittavaa.

Ratkaisuksi ongelmiin kehittelin lämpimät leiritöppöset. Tässä kuvaus niiden suunnittelusta ja ompelusta.

Materiaalit

Tilasin kaikki materiaalit Shelbyltä, tosin osa löytyi jo valmiiksi kaapeista edellisten projektien jäänteinä.

• Päällikangas: 500D Cordura, PU-pinnoitettu
• Vuorikangas: Antistaattinen polyestervuorikangas
• Pohja: Kumipintakangas
• Eriste: Climashield APEX
• Muuta: kanttinauhaa, kuminyöriä, nyörilukko x 2

Climashield APEX on synteettinen eristemateriaali, joka koostuu kahdesta harsomaisesta kerroksesta ja niiden välisestä pumpulimaisesta eristeestä. Rakenne on nerokas, sillä harsot pitävät eristeen paikallaan, eikä sitä tarvitse ommella kiinni kuin kuitujen päistä. Ostin eristettä oikeastaan paksujen vuorilapasten tekoa varten, mutta päädyinkin ensin kokeilemaan sitä töppösiin.

Suunnittelu

Aloitin piirtämällä ruutupaperille oman jalkani muotoisen viivan. Sen ympärille jokunen sentti marginaalia ja tuloksena oli pohjakappaleen kaava. Varsinaisen kenkäosan, kutsuttakoon sitä vaikka rungoksi,  suunnittelin koostumaan vain yhdestä kangaspalasta, jolloin siihen tarvittaisiin vain yksi sauma. Jotta pohja ja runko täsmäisivät, tulee pohjan piirin olla sama kuin rungon pitkän sivun pituus (eli mitta kärjestä kärkeen, ks. kuva alla). Noin 43-kokoiseen jalkaan sopiva pitkän sivun mitta on 69 cm, kun pohjan pituus on 29 cm.

Töppösen korkeudeksi suunnittelin 24 cm. Päädyin tähän mittaan kokeilemalla eri vaihtoehtoja.

Mitoituksessa on olennaista suunnitella rungon muotoilu niin, että jalka mahtuu sisään. Ensimmäisessä testiversiossani suuaukosta tuli liian ahdas. Suosittelen siis prototyypin tekemistä halvasta lakanakankaasta ennen arvokkaampien materiaalien käyttöä.

Ompelu

Leikkasin päälli-, vuori- ja pohjakankaasta tekemieni kaavojen mukaiset palat. Kiinnitin vuorikangaspalan eristeeseen nuppineuloilla ja ompelin sen siksakilla kiinni. Seuraavaksi ompelin päällikankaan kiinni samaan palaan.

Pohjan sisävuoren osalta toimin samalla tavoin kuin yllä, mutta kumikankaisen ulkopohjan leikkasin tarkoituksella noin sentin ylisuureksi. Sen ompelu kumipuoli ylöspäin olisi saattanut aiheuttaa suuren kitkan vuoksi ongelmia, joten helpommaksi vaihtoehdoksi arvelin ylimääräisen reunan jättämistä ja ompelua vuorikangas ylöspäin.

Seuraavaksi ompelin rungon etusauman suoralla saumalla. Rungon yläreunan jätin tässä vaiheessa vielä auki, koska siihen oli tarkoitus ommella myöhemmin nauhakujat.

Kiinnitin rungon pohjaan nuppineuloilla ylhäältä päin, ompelu on todennäköisesti sillä tavalla helpointa. Tässä kohtaa kangasta ja eristettä oli päällekkäin aika paljon ja ommeltava kohta varsin kapea. Omat taitoni loppuivat kesken ja jouduin turvautumaan avovaimoni osaavampien käsien apuun. Laadukkaampaa ompelutaitoa tarvittiin myös etusauman kanttinauhan ompeluun, ja samalla vaivalla syntyi suuaukon nauhakujakin.

Kenttätesti

Olen käyttänyt töppösiä nyt kahdella viikonloppuretkellä. Pidemmät leirissä tallustelut jäivät vielä väliin, mutta öisin töppösiä tuli kokeiltua. Ensimmäisellä reissulla jouduin potkimaan töppöset kesken yön pois, koska ne olivat liiankin lämpimät.

Toisella kerralla nukuin avomajoitteessa ja pakkanen kiristyi kylmempiin lukemiin. Varpaat eivät palelleet, vaikka aamuyön koleimpina hetkinä kylmä alkoi hiipiä makuupussin sisään. Kiristettävän kuminyörin ansiosta töppöset pysyivät tiukasti jalassa, eivätkä vahingossa irtoilleet kesken yön.

Kehitysideoita

Töppösten kaveriksi olen suunnitellut kevyitä kuoritossuja, jolloin tassuttelu märissäkin oloissa onnistuisi. Kuoritossun sisään olisi tarkoitus sijoittaa paksu solumuovipohjallinen, sillä töppösten eriste painuu pohjan kohdalta kasaan, jolloin kylmä hohkaa alhaalta.

Kuoritossuja voisi käyttää ilman pohjallista kesäoloissa esimerkiksi crocsien kanssa. Kesällähän crocs-tyyliset sandaalit ovat muuten hyvät leirikengät, mutta vettä ja hyttysiä ne eivät pidättele lainkaan.

Päällikankaana cordura on turhan järeä materiaali, jos tarkoitus on käyttää töppösiä vain makuupussissa ja kuoritöppösten sisällä. Jos kangasta ei olisi sattunut löytymään valmiiksi kotoa, olisin ehkä tilannut jotain kevyempää materiaalia. Vuorikankaana käyttämäni hyvin ohut polyester olisi voinut myös kelvata.

Jos haluaisi välttää tursuavan eristeen (joka on lähinnä kosmeettinen ongelma), voisi eristepaloista tehdä aavistuksen päälli- ja vuorikangasta pienemmät. Eristeen voisi ommella reunaa pitkin kiinni itsensä kanssa, ja sen jälkeen vuori ja päällikangas ommeltaisiin kiinni toisiinsa eristeen jäädessä sauman sisäpuolelle. Kokeilen tätä toimintatapaa seuraavaksi rukkasten vuorilapasten ompelussa.