Olen retkeillyt Nuuksiossa hämmästyttävän vähän, vaikka se on ihan vieressä ja Uudenmaan ylivoimaisesti laajin yhtenäinen luontoalue. On tällaiseen törkeään syrjintään toki syynsä. Pyrin lähtökohtaisesti karttamaan merkittyjä reittejä ja helposti saavutettavia leiripaikkoja, joita molempia Nuuksiossa piisaa. Kansallispuiston poluilla saa viikonloppuisin väistellä lapsiperheitä ja turisteja. Lisäksi Helsinki-Vantaan lentoaseman läheisyys aiheuttaa häiritsevää lentomelua, jota en mieluusti luonnon helmassa kuuntelisi.

Nuuksiolla on kuitenkin muihin retkikohteisiin nähden ylivertaisia ominaisuuksia:

1) Saavutettavuus. Helsingin keskustasta tai kotoa Etelä-Espoosta matkaa tulee julkisilla vain noin tunnin verran. Bussi kulkee ainakin neljälle eri puolelle kansallispuistoa, ja maastoon pääsee suoraan pysäkeiltä.
2) Laajuus. Kansallispuiston pinta-ala on noin 5300 hehtaaria, ja kun lasketaan mukaan ympäröivät kuntien virkistysalueet ja muut metsät, on yhtenäistä viheraluetta käytännössä ainakin tuplaten – Etelä-Suomen mittakaavassa huikean paljon. Järviylängöltä löytyy metsien lisäksi valtava määrä viihtyisiä lampia, jylhiä näköalakallioita, mutkittelevia puroja sekä muutama edustava avosuo.
3) Polkuverkosto. Nuuksion leveitä polkuja pitkin lompsii vauhtia, jolla tavoittaa jo yhdessä päivässä puiston eri puolella sijaitsevat kohteet. Esimerkiksi valokuvausretkellä ehtii tarvittaessa luikkia hetkessä lammelta toiselle parempien kuvakulmien toivossa. Valokuvissahan leveiden urien erämaista tunnelmaa syövä vaikutus ei näy, jos rajaa ne pois.

Toissa viikonloppuna kalenterissa oli vuorokauden verran tyhjää, sääennuste lupasi lauantain ja sunnuntain väliselle yölle tyyntä pakkassäätä ja kaiken lisäksi samalle yölle osui täysikuu. Jotta asetelma olisi täydellinen, ripotteli taivas lauantaina muutaman lumihiutaleen maisemaa koristamaan.

Oli siis pakko unohtaa periaatteet ja suunnata ystävän kanssa yöksi Nuuksioon. Arvelimme kylmän sään pitävän poissa ainakin ns. mäyräkoiran ulkoiluttajat. Jos lähtee pakkasyöksi maastoon, täytyy olla hyvä tyyppi, eikö vain?

Kevyretkeilyn hengessä

Yhden yön retkelle voi lähteä varsin kevyellä repulla, sillä mahdolliset varustevirheet ovat vähemmän kohtalokkaita kuin pidemmällä reissulla. Seuraavan yön sääennusteeseen voi luottaa sen verran, ettei telttaa tai sadevaatteita tarvitse ottaa varmuuden vuoksi mukaan. Keittimenkin voisi halutessaan korvata pelkällä kattilalla, jos laskisi kokkailun nuotion varaan.

Kevyellä repulla matka etenee ketterästi, mikä edesauttaa myös valokuvauksellisia tavoitteita, kun siirtymätaipaleisiin ei huku turhaan aikaa ja energiaa. Siis makuupussi, makuualusta, juomavettä, ruokaa, puukko, tulitikut, kartta, kompassi, pieni ea-pakkaus ja kameravarusteet reppuun ja menoksi!

Teltattoman retkeilijän iloksi Nuuksiossa on kolme laavua, jotka kuitenkin kauniina viikonloppuna ovat usein käytössä. Emme laskeneet yöpymistä niiden varaan, vaan varauduimme ulkona nukkumiseen. Hyttysten kiusaamassa, sateiden ja tuulten pieksämässä ja paukkupakkasten runtelemassa maassamme on harvoin miellyttäviä olosuhteita taivasalla nukkumiseen. Silloin kun luvassa on kirkas, tyyni syysyö, kannattaa tilaisuuteen tarttua. Miksipä ryömisi pimeään ja ahtaaseen murjuun, jos voi nukkua väljästi raittiissa ilmassa säkenöivän tähtitaivaan alla?

Kuutamoilta

Bussi saapui Siikaniemen päätepysäkille juuri sopivasti ennen parhaita iltavaloja. Niskaan putoili hetken aikaa suuria lumihiutaleita, joista osa jäi ilahduttavasti kuorruttamaan syksyistä metsää. Matka kohti ensimmäistä etappia, Holma-Saarijärveä, eteni tasaisesti kuvia räpsien.

Holma-Saarijärvellä odotti melkoinen väentungos, joten rauhaisa yöpaikka oli etsittävä muualta. Sitä ennen oli vuorossa kuukuvaussessio järven rannalla. Kuu nousi harmillisesti pilveen ja alkoi näkyä vasta illan hämärryttyä, jolloin maiseman valottaminen Kuun kanssa samaan kuvaan onnistui enää juuri ja juuri. Päivälliskokkailujen jälkeen lauoin vielä muutaman ruudun Kuun valaisemasta tyynestä järvestä.

Holma-Saarijärveä lähimmät leiripaikat sijaitsevat Iso-Holman rannalla – sinne siis. Täysikuu oli jo noussut valaisemaan metsää, eikä otsalamppua tarvinnut kulkemiseen kuin synkimmissä laaksoissa.Valaistus oli niin hieno, että oli pakko pysähtyä kuvaamaan Kolmikulmalammelle ja Ahvenistolle.

Lopulta Iso-Holma tuli vastaan. Niemenkärjen telttailualueella näytti olevan yksi teltta pystyssä, mutta läheisellä toisella paikalla ei ollut ketään. Huh, löytyipä sentään rauhallinen soppi turisti-Nuuksiosta!

Sää jatkui edelleen tyynenä ja selkeänä, lämpötila oli laskenut jo selvästi pakkasen puolelle. Aika kului kuin huomaamatta jalustan ja kameran kanssa touhutessa. Nuotiokin toimi enemmän kuvausrekvisiittana kuin lämmittimenä. Vasta puolenyön jälkeen väsymys vei voiton. Oli aika asettaa makuualusta halkopinon kupeesta löytyneeseen tasaiseen kohtaan ja nukahtaa tähtitaivaan alle.

Ympäri Nuuksiota

Lämpötila käväisi yöllä arviolta viitisen astetta pakkasella. Talvimakuupussissa vilu ei moisilla lukemilla vielä yllätä, ja nukuin liki keskeytyksettä aamun valkenemiseen saakka. Taivasalla nukkumisessa on se hyvä puoli, ettei tarvitse kuin avata silmät nähdäkseen maiseman. Herätessäni hieman ennen auringonnousua Kuu loimotti lammen vastarannan yllä purppuraisella aamutaivaalla.

Normaalisti viivytellen tapahtuva makuupussista ulostautuminen sujui ennätysvauhtia: viiden minuutin päästä tönötin riitteen koristaman lammen rantakalliolla jalusta pystyssä ja annoin kameran sulkimen laulaa. Pian Aurinko nousi valaisemaan vastarantaa, jonka yläpuolella Kuu edelleen keikkui.

Parhaiden valojen mentyä oli aika kasata leiri ja suunnata Purolan kalliolle ruskan rippeitä kuvaamaan. Matkalla varpuspöllö ja pyy ilahduttivat, vaan eivät päätyneet kameran kennolle asti.

Purolan kalliolta avautuu komea näkymä Myllypuron laaksoon ja itäiseen Nuuksioon. Vielä muutama puu näyttäytyi ruskan väreissä. Ilma oli edelleen kolea, mutta aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja lämmitti mukavasti poskipäitä.

Haukkalammella odotti järkyttävä ihmispaljous, kuten aina kauniina sunnuntaina. On tietenkin upeaa nähdä mahdollisimman monen ihmisen ja erityisesti lapsiperheiden virkistyvän luonnossa – juuri siksi Nuuksion kaltaisia alueita helppoine reitteineen tarvitaan. Minun ei vain tarvitsisi olla samassa paikassa, sillä lääniä Suomessa riittää. Itsepä reittini valitsin, joten valittaminen on turhaa. Järkytyksestä toivuttuani onnistuin napsimaan muutaman kuvan Haukkalammen jäätyneistä ulpukanlehdistä.

Poukkoilimme Mustalammelle turisteja väistellen ja jäin hetkeksi lammen rantaan kuvaamaan. Aurinko paistoi juuri sopivasti puiden takaa kuuran valkaisemalle lahdelle.

Loppumatka Holma-Saarijärven ja Soidinsuon kautta Siikajärven opiston bussipysäkille sujui ilman mainittavia kuvauspysähdyksiä. Pikaisen lounastauon jälkeen oli aika heittää hyvästit Nuuksiolle, joka tarjosi vuorokauden visiitillä yllin kyllin kuvauskohteita ja hienoja hetkiä. Näin hyvillä säillä jokainen minuutti poissa maastosta on hukkaan heitettyä aikaa!

Lisää kuvia retkeltä galleriassa Nuuksio 10/2013.