Retki ikimetsään -kirja johdattaa retkelle Suomen luonnontilaisimpiin metsiin

On aika esitellä seuraava retkeilykirja, jonka tekemisessä olen ollut mukana. Jatkoimme retkeilytoimittaja Päivi Mattilan kanssa siitä mihin Retki suolle -kirjassamme jäimme, ja työn tuloksena syntyi teos Retki ikimetsään – Kohteet ja vinkit luontoon lähtijälle (SKS Kirjat 2025).

Tällä kertaa oma roolini oli suokirjaa vahvemmin valokuvaajana ja karttojen tekijänä, kun taas tekstit ovat lähes kokonaan Päivin käsialaa. Kirjoitin kuitenkin kirjaan pari tietolaatikkoa ja retkitarinaa sekä olin mukana ideoimassa ja kommentoimassa kirjan muuta sisältöä.

Päivitys 18.1.2025: Kirjat ovat tulleet painosta. Otin itselleni myyntiin muutaman kymmenen kappaleen erän, joita on vielä hyvin jäljellä. Alla tilausohjeet ja tarkempaa tietoa kirjasta.

Päivitys 31.1.2025: Metsäkirjoja vielä reilusti jäljellä. Varastoni viimeinen kappale Retki suolle -kirjaa myytiin tänään, joten yhteistarjous metsä- ja suokirjojen hankkimisesta ei ole enää voimassa.

Päivitys 11.2.2025: Metsäkirjoja on vielä noin 10 kpl jäljellä.

Takakansitekstissä kirjaa kuvataan seuraavasti:

”Polku johtaa etelärannikon urbaaniin tammilehtoon, kiemurtelee keskisuomalaiseen hongistoon, nousee tykkylumen muovaamaan vaarakuusikkoon ja vie vaeltajan Lapin laajoihin erämaihin. Jossain kohoaa satojen vuosien ikäisiä mäntyjä, ja toisaalla sammaleisissa kuusikoissa vallitsee satujen peikkometsän tuntu. Metsän kätköissä viihtyvät tikat, kuukkelit, majavat ja monet muut lajit.

Vanhat luonnonmetsät ovat mittaamattoman arvokkaita, mutta niitä on jäljellä niin vähän, että retkeilijän pitää osata hakeutua niihin tarkoituksella. Retki ikimetsään esittelee 27 sykähdyttävää retkikohdetta eri puolilta Suomea. Teos sisältää metsää rakastavien retkeilijöiden haastatteluja ja vaellustarinoita sekä kertoo, miten aarniometsämme ovat kehittyneet ja kuinka metsiä nykyisin suojellaan.”

Kirjan esittely ja pari lukunäytettä kustantajan sivuilla

Tilausohjeet

Voit tilata Retki ikimetsään -kirjan hintaan 25 € + postikulut 5,90 € = 30,90 € (sis. alv 14 %) lähettämällä sähköpostitse osoitteeseen teemu.saloriutta@gmail.com, WhatsApp-viestillä 050 324 7786 tai Instagramin yksityisviestillä (@tsaloriutta) seuraavat tiedot:

  • Tilaajan nimi
  • Sähköpostiosoite
  • Postiosoite
  • Puhelinnumero
  • Haluatko kirjaan omistuskirjoituksen

Kirjan voi maksaa Mobile Paylla yllä olevaan numeroon tai tilisiirrolla, johon saat maksuohjeet sähköpostiin.

Postitus onnistuu Suomen alueelle. Kirjat toimitetaan laadukkaaseen pahvikuoreen pakattuna postin XXS-pakettina, joka jaetaan vastaanottajan postilaatikkoon tai postiluukkuun. Henkilötietoja käytetään vain postipaketin lähettämiseen (ei esimerkiksi markkinointitarkoituksiin).

Tilaamalla kirjan suoraan tekijältä saat sen ensimmäisten joukossa ja tuet samalla kirjoitus- ja valokuvaustyötä, sillä tällöin tekijälle jää enemmän käteen kuin kirjakaupasta ostettuna. Kirjakauppojen hinnat ovat myös hieman korkeampia.

Kirja on mahdollista hankkia tekijöiltä myös julkistustilaisuudessa Helsingissä 6.2.2025.

Paljakan luonnonpuiston ikikuusikkoa Mustarindan näkötornista kuvattuna.

Retki ikimetsään -kirjan synty

Kirjaidea syntyi, kun retkeilimme Päivin kanssa syksyllä 2021 Suomussalmen Murhisalossa keräämässä materiaalia Retki suolle -kirjaan. Pitkospuut johdattivat meidät satumaiseen kuusikkoon, jossa kuusten oksilla roikkui liehupartoina korpiluppoa. Ajattelin ääneen, että eipä ole hienoimmista ikimetsistäkään kattavaa retkeilyopasta tehty. Siitä se ajatus sitten lähti, ja ensimmäinen versio kirjan sisällysluettelosta oli hahmoteltu jo ennen kuin olimme palanneet Murhisalon parkkipaikalle.

Kirjan syntyhetket Suomussalmen Murhisalossa.

Olimme kumpikin tahoillamme suunnanneet metsäretkemme nimenomaan mahdollisimman luonnontilaisiin metsiin. Omilla retkilläni pääosassa on aina ollut valokuvaus, Päivi taas on tehnyt pitkiä vaelluksia ja osallistunut myös Lapin luonnonmetsien inventointeihin. Meillä oli ennestään aiheesta paljon kokemusta, joten ainoa mahdollinen johtopäätös oli selvä: juuri meidän on tartuttava tähän aiheeseen.

Kirjaa varten täydensimme kokemustamme retkeilemällä mahdollisimman laajasti eri puolilla Suomea. Päivi teki esimerkiksi pitkän pyöräretken Kuusamon-Kainuun alueella ja tutustui maankohoamisrannikon nuoriin, mutta hyvin luonnontilaisiin metsiin Vaasassa Öjenin seudulla.

Itse selvitin Metsä-Lapin yhtenäisen luonnonmetsävyöhykkeen olemusta vaeltamalla pari sataa kilometriä muun muassa Puljun erämaan, Lemmenjoen kansallispuiston ja Hammastunturin erämaan halki. Teimme Päivin kanssa myös yhteisiä retkiä, joilla kolusimme perusteellisesti metsämaita niin Pohjois-Karjalassa, Kainuussa, Kuusamossa kuin Pirkanmaallakin. Osa reissuista päätyi kirjaan retkitarinoiksi. Paljastamme kirjassa myös, mikä on pisin luonnonmetsävaellus, jonka Suomessa voisi tehdä.

Ulvomaselän ikiaihkeja Metsä-Lapin vaelluksella. Ulvomaselkä on vailla virallista suojelua oleva metsäalue Puljun erämaan lähellä.

Mistä metsistä kirjassa on kyse?

Luonnonmetsällä tarkoitetaan metsää, jonka kehitykseen ihminen ei ole puuttunut pitkään aikaan. Sen sijaan metsä on saanut kasvaa ja uudistua omilla ehdoillaan. Luonnonmetsän puut ovat yleensä monen ikäisiä ja lajisia, pieniä ja suuria. Puuston tiheys vaihtelee. Metsässä on runsaasti kuollutta puuta.

Jos on tarpeen luokitella metsiä tarkemmin, virallisen termistön mukaisesti luonnontilaisessa metsässä (primary forest) ei ole selviä merkkejä ihmistoiminnasta. Vanhalla metsällä (old-growth forest) viitataan sellaisiin luonnonmetsiin, joiden puusto on vanhaa, mutta jotka ovat ihmisen lievästi muuttamia. Aiemmissa suojeluohjelmissa ja puhekielessä vanha metsä -termiä on kuitenkin käytetty laajemmin tarkoittamaan kaikkia luonnonmetsiä.

Runollisessa kielenkäytössä käytetään esimerkiksi sanoja aarniometsä ja ikimetsä tarkoittamaan luonnonmetsiä, joiden puusto on vanhaa.

Perinteistä runollista ikimetsää Saarijärven aarnialueella Suomussalmella.

Talousmetsä ei ole luonnonmetsän vastakohta. Jokainen suomalaismetsä, jota ei ole suojeltu tai esimerkiksi määritelty kaupungin virkistysmetsäksi, on talousmetsää. Suurin osa niistä on ihmisen voimakkaasti käsittelemiä. On kuitenkin olemassa merkittäviä määriä sellaisia talousmetsiä, joissa on jäljellä ainakin jonkin verran luonnonmetsän piirteitä, joskus jopa paljon.

Tiivistelmä Retki ikimetsään -kirjan sisällöstä

Alusta asti oli selvää, että kirjasta ei tule pelkkää kohdeopasta, vaan se vaatisi myös muutaman tietoluvun. Lopulta tietolukuja kertyi kaksi kolmannesta kirjan sisällöstä, ja niissä on runsaasti painavaa asiaa. Metsiin liittyy paljon uskomuksia ja väärinkäsityksiä, joten tietolukuja varten Päivi haastatteli valtavan joukon maamme parhaita asiantuntijoita ja perehtyi huolellisesti alan teoksiin.

Ensimmäisessä luvussa kerrotaan metsien luontaisesta kehityksestä uusimpaan tutkimustietoon perustuen. Luonnossa puut voivat elää satoja vuosia pidempään kuin talousmetsissä, mutta niihin vaikuttavat monenlaiset luontaiset häiriöt, kuten myrskyt, metsäpalot ja majavat. Metsä on paljon vanhempi kuin sen puut: lahopuujatkumo ulottuu jopa vuosituhansien taakse. Toisaalta täysin luonnontilainen metsäkin voi olla puustoltaan nuorta.

Kuusimetsän luontaista uudistumista Koloveden kansallispuistossa.

Toisessa luvussa esitellään erilaisia metsiä lehdoista kuiviin kangasmetsiin ja harjumetsistä kosteisiin korpiin. Suomi on pitkä maa, ja metsät ovat lounaisrannikolla aivan erilaisia kuin pohjoisessa. Myös lajisto on osittain erilaista, eikä pohjoisten metsien suojelu siten auta eteläisiä lajeja.

Harjumetsää Lieksan Ukonsärkällä.

Kolmas luku käsittelee metsien käytön ja suojelun historiaa. Vuosisatojen ajan puut ovat olleet suomalaisille tärkeä tulonlähde ja elinehto. Metsiä on esimerkiksi raivattu pelloiksi, kaskettu, poltettu tervaksi, käytetty rakentamiseen ja polttopuuksi. Teollistumisen myötä metsien käyttö kasvoi uudelle tasolle. Aarniometsien huvetessa lisääntyi myös niiden suojelutahto, ja 1900-luvun aikana monet vuosisatojen ajan säästyneet metsät lopulta pääsivät suojelun piiriin, usein monimutkaisten vaiheiden kautta.

Kuusamon upeimmat ikimetsät Närängänvaaran seudulla pelastuivat 1990-luvulla tiukan väännön jälkeen.

Neljännessä luvussa visioidaan luonnonmetsien tulevaisuutta. Lajisto köyhtyy ja samaan aikaan ilmaston nopea lämpeneminen vaikuttaa vääjäämättä Suomen metsiin. Luvussa kerrotaan myös rohkaisevia esimerkkejä pääkaupunkiseudun metsien kehityksestä ja pohditaan, voisiko tulevaisuudessa Etelä-Suomessakin olla edes yksi laajempi luonnonmetsäalue. Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun eteläpuolisessa Suomessa metsistä on suojeltu tiukasti vaivaiset 3 prosenttia, mutta valtion omistamilla mailla olisi suojelupotentiaalia esimerkiksi Seitsemisen-Helvetinjärven alueella.

Kirjan aihe eivät ole talousmetsät, joten metsätaloutta käsitellään vain pintapuolisesti. Sen haittavaikutuksilla ei tarpeettomasti mässäillä, mutta ei niitä myöskään erityisesti piilotella tai kaunistella. Vastaavasti metsien käytön hyötyjä ei tuoda kattavasti esiin, jos ne eivät liity retkeilykirjan aiheisiin (kirjoitan tätä puutalossa puulämmitteisen uunin lämmössä). Nelosluvussa kerrotaan kuitenkin lyhyesti ja metsänomistajaa syyllistämättä, miten omassa metsässään voi halutessaan huomioida luontoarvoja.

Tämä metsikkö Meikon luonnonsuojelualueella Kirkkonummella on ollut takavuosina talouskäytössä, mutta vanhat männyt oli jätetty siemenpuiksi, ja nyt alueelle on kehittymässä monimuotoinen luonnonmetsä.

Viidennessä luvussa päästään syvemmälle retkeilyaiheisiin. Luvussa käsitellään niin menneiden aikojen yöpymisperinteitä kuin uudempia, nykyaikana vastuullisia käytäntöjä. Oman haasteensa – ja samalla erämaan tunnun – metsäretkelle tuo säästyneiden ikimetsien syrjäinen sijainti. Tiet voivat olla huonokuntoisia ja puhelinverkkoa ei välttämättä löydy. Luvussa on myös vinkkejä uusien retkikohteiden löytämiseen.

Toisinaan väitetään, että luonnonmetsissä on vaikea liikkua puuston tiheyden tai maapuiden runsauden vuoksi. Olemme kulkeneet lähes kaikilla Suomen merkittävimmillä luonnonmetsäalueilla, ja vain poikkeustapauksissa metsä on ollut vaikeakulkuista. Etenkin pohjoisen metsissä mahtuu mainiosti etenemään jopa ahkion kanssa.

Haastatteluja ja kohde-esittelyjä

Halusimme päästää ääneen myös erilaisia metsäretkeilijöitä, jotka viihtyvät nimenomaan vanhoissa luonnonmetsissä. Henkilöhaastatteluissa esiintyvät retkeilijä Lari Karreinen, Värriön tutkimusasemalla työskennellyt Teuvo Hietajärvi, valokuvataiteilija Ritva Kovalainen ja metsiensuojelija Ida Korhonen.

Kirjan toinen osa koostuu kohde-esittelyistä. Monesti luonnonmetsistä tulee mieleen jykevät ikihongat ja satumaiset tuuheat kuusikot. Ne eivät kuitenkaan ole koko totuus: esiteltävät metsät on valittu huomioiden valtakunnallinen kattavuus ja erilaisten metsien kirjo lounaisrannikon tammilehdoista Utsjoen tunturikoivikoihin. Kohteet painottuvat itään ja pohjoiseen – sinne, missä monet suurimmat ja hienoimmat ikimetsät sijaitsevat.

Etelästä on tarkoituksella jätetty esittelemättä joitain koskemattomimpia metsiä, joissa ei ole retkeilyrakenteita, sillä etelän pienille suojelualueille ei ole syytä ohjata liikaa kävijöitä. Lähes kaikissa kirjan esittelykohteissa onkin merkitty retkeilyreitti, mutta Lapista mukana on vinkkejä myös kokeneemmille erämaavaeltajille.

Keltavuokkojen loistoa Vaisakon tammimetsässä Salossa.
Saarijärven Pyhä-Häkki on eteläisen Suomen vaikuttavimpia ikimetsiä. Metsäpalo on jättänyt mäntyvanhuksen tyvelle mustan palokoron.
Koirajoen aarnialue Salamajärven kansallispuistossa.
Syötteen kansallispuiston vaaramaisemia Ahmavaaran näkötornista.

Yksikään luonnonmetsä ei ole samanlainen kuin toinen, vaan jokainen niistä on muovautunut vuosisatojen aikana yksilöllisten, satunnaisten kehityskulkujen kautta. Kirjan luettuaan ja muutamissa erilaisissa kohteissa vierailtuaan saa kattavan käsityksen, millaisiksi metsät Suomessa luonnostaan kehittyvät.

Kirjaa varten saatiin apurahaa Koneen säätiöltä, Tuuliaisen säätiöltä, Taiteen edistämiskeskukselta ja Otto A. Malmin lahjoitusrahastolta. Lämpimät kiitokset kaikille apurahaa myöntäneille tahoille.

2 kommenttia

    1. Teemu 22 tammikuun, 2025 at 09:15

      Joo, siellä voi olla kokeneellekin retkeilijälle joitain kiinnostavia juttuja. Ja tätäkin kautta vielä kiitos Metsä-Lapin maanselän vaelluksen reittivinkeistä!

      Vastaa

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *