Kommentoin viime kesänä tuoreeltaan Canonin uusia peilittömiä järjestelmäkameroita. Jo silloin näytti selvältä, että joko R5 tai R6 olisi seuraava kamerani, mutta en osannut varmuudella sanoa, kumpaan vaaka kallistuisi.

Nyt puoli vuotta myöhemmin suunnitelmat siirtymään kohti peilitöntä kalustoa ovat tarkentuneet. Kevään lähestyessä kamerakuume pahenee.

Viime kuukausina on tullut selväksi, että Canon on onnistunut täyttämään odotukset. Vaikka julkisuudessa on irvailtu esimerkiksi R5:n ylikuumenemisesta 8K-videoilla, luontokuvaajien kesken vallitsee tärkeämmästä asiasta laaja yksimielisyys: Canon R5:n ja R6:n uusi koneoppimiseen perustuva silmätarkennus on vähintään yhtä hyvä kuin Sonyn, ellei jopa aavistuksen parempi.

Kun otetaan vielä huomioon entinen objektiivivalikoimani ja Canonin Suomessa mainiosti toimiva huolto, ei tarvitse enää Sonyn suuntaan vilkuilla. Sonyt pitää nimittäin lähettää Ruotsiin huollettaviksi, mikä ei hirveästi inspiroi.

R5 vastaan R6

Kesällä toivoin, että uutuudet ehtisivät hieman halventua seuraavaan kevääseen mennessä. Niiden suosio on kuitenkin ollut niin käsittämättömän suurta, että kamerat käytännössä revitään käsistä kaikkialla maailmassa. Tässä tilanteessa hinnat eivät luonnollisesti ole laskeneet. Canon R5 maksaa edelleen yli 4800 € ja R6 noin 2900 €.

Mitä parin tonnin hintaerolla sitten saa? Ainakin rutkasti enemmän megapikseleitä (45 vs. 20), paremmat video-ominaisuudet ja hieman paremman etsimen. Koska en kuvaa juurikaan videoita ja liioista megapikseleistäkin on tietyissä tapauksissa haittaa, en pysty perustelemaan itselleni R5:n hankintaa.

R5:n ostaminen tarkoittaisi kalliimpia muistikortteja ja mahdollisesti osa objektiiveista pitäisi vaihtaa parempiin, koska korkeampi resoluutio vaatii myös objektiiveilta enemmän. Lisäksi saattaisin tarvita uuden tietokoneen, sillä yli seitsemän vuotta vanha pöytäkone tuskin pyörittäisi 45-megapikselisiä RAW-kuvia kovin jouhevasti. Tiedostokooltaan pienempiä CRAW-kuvia ottamalla tietokone ehkä vielä selviäisi.

Suuremman resoluution haittoihin lukeutuu myös huonompi hämäräkuvanlaatu. Ero R5:n ja R6:n välillä ei ole valtaisa, mutta se on omin silmin nähtävissä useista kameratesteistä, joita olen seurannut. Pimeiden tähtiöiden ystävänä toivotan tervetulleeksi pienetkin hyödyt yöllisiin kuviin.

Onko R6:n 20 megapikseliä sitten tarpeeksi? Vanhassa 6D:ssäni on saman verran. Käytännössä minulle ei ole tullut vastaan tilannetta, jossa jokin kuva olisi esimerkiksi jäänyt myymättä asiakkaalle siksi, että megapikseleitä on liian vähän. Vastaava pikselimäärä löytyy myös ammattirunko EOS-1D X Mark III:sta, joten kovemmillekin ammattilaisille se näyttää kelpaavan.

Lintukuvauksessa suuremman resoluution tuomasta kroppivarasta on joskus apua, sitä ei käy kiistäminen. Koska omat kuvaukseni painottuvat selvästi enemmän maisemapuolelle, ei perustelu ole riittävän vahva. Lisäksi käyttämällä parin tonnin hintaeron objektiiveihin, saa todennäköisesti enemmän hyötyä lintukuvaukseen kuin 25 lisämegapikselistä. Ja jos huhut kroppikennoisesta Canon R7:stä pitävät paikkansa, siitä voisi tarvittaessa saada myöhemmin R6:lle mukavan aisaparin.

Niinpä valinta on lopulta selvä: jossain kohtaa kevään aikana uudeksi perheenjäseneksi saapuu R6. Vaihdossa menee 80D, mutta jo 8 vuotta täyttävän 6D:n säilytän vararunkona. Se on niin puhki ammuttu ja fyysisestikin rujossa kunnossa, ettei vaihtoarvo olisi kummoinen. Käyttöarvoa sen sijaan on paljon, ja runkoa uskaltaa huolettomasti viedä pahoihin paikkoihin kiusattavaksi. Sori siitä, uskollinen ystäväni.

Objektiivit uusiksi vai eikö sittenkään?

Canonin täyskennoiset peilittömät käyttävät RF-bajonettia, jolle ilmestyy jatkuvasti uusia objektiiveja. On kuitenkin myös täysin mahdollista käyttää vanhoja EF-objektiiveja adapterin kanssa.

Ajattelin ensin heivata pois vanhan lintuputkeni Canon EF 300 mm f/2.8L IS I:n. Tilalle kameralaukkuun ilmestyisi uutuus RF 100-500 mm f/4.5-7.1. Sittemmin tulin osittain toisiin ajatuksiin: mitä jos omistaisinkin molemmat? Valovoimainen 300-millinen ja pitkä telezoomi täydentäisivät toisiaan mainiosti, eikä tarvitsisi olla pelkän sysipimeän f/7.1:n armoilla.

On vielä osittain arvoitus, miten hyvin R6:n tarkennus pelaa vanhan 300-millisen kanssa, mutta joitain lupaavia kokemuksia siitä sekä vastaavista iäkkäämmistä objektiiveista olen kuullut. Testailua varten aion pitää objektiivin ainakin yhden kesäkauden yli. Jos se ei toimi toivotusti, voihan siitä myöhemmin hankkiutua eroon.

Telezoomiksi toinen erittäin hyvä vaihtoehto on EF 100-400 mm f/4.5-5.6L IS II, joka on tunnetusti kuvanlaadultaan skarppi ja voittaa 400 mm kohdalla valovoimassa niukasti 100-500-millisen RF-uutuuden (5.6 vs. 6.3). EF-lasia saisi käytettynä jopa alle 1500 eurolla, kun taas RF-versio maksaa uutena yli kolme tonnia.

Jälleen on syytä miettiä vakavasti, mitä kaikkea puolentoista tonnin hintaerolla saisi. RF 100-500:n lisämillit ilman tarvetta sohlata jatkeen kanssa olisivat mukava bonus. Toisaalta EF 100-400 mm toimii kohtalaisen hyvin 1.4X-jatkeen kanssa, jolloin sen telepäästä tulee 560 mm f/8.

RF-putki tarjoaa ainakin teoriassa kehittyneemmän tarkennusmoottorin, mutta on vaikea löytää luotettavia havaintoja, että ero olisi käytännössä merkittävä. Myös kuvanvakaajan pitäisi olla hieman parempi kuin vanhemmassa EF-putkessa. Kuvanlaadultaan objektiivit vaikuttavat olevan samalla viivalla, joten kallista uutuutta on vaikea perustella itselleen.

Muiden objektiivien kohtalo on selvä. En vaihda vielä RF-versioihin, koska muuten menettäisin mahdollisuuden hyödyntää niitä vanhassa 6D:ssä. Niitä ehtii päivittää myöhemmin, viimeistään sitten, kun 6D siirtyy autuaampiin kuvausmaastoihin.

Tämä kirjoitus ei (valitettavasti) sisällä kaupallista yhteistyötä, vaan tuhatlappuset hankintoihin on kaivettava ihan omasta taskusta. Jos haluat myydä minulle R6:n alennettuun hintaan, olen avoin yhteistyöehdotuksille. Yhteydenotot: teemu.saloriutta@gmail.com