Jälleen tuli syksy ja kevytretkeily-yhteisön vuotuinen miitti. Fasiliteettien taso on vuosi vuodelta kehittynyt: on ollut saunaa, katettua keittokatosta ja vaikka mitä. Tänä vuonna otettiin taas askel kohti mukavuutta, kun eräopaslegenda Minna Jakosuo kutsui kevytretkeilijät järjestämään tapaamisen Heretyn kämppäkahvilaan Isojärven kansallispuistoon.
Lokakuisena lauantaina Heretyn pihaan nousi reilut 20 kevyttä telttaa. Mielenkiintoisesti Dan Durstonin suunnittelemien X-Mid-telttojen suosio on räjähtänyt, ja niitä oli tänä vuonna ylivoimainen enemmistö kaikista majoitteista. Vielä muutama vuosi sitten yleiset MLD:n, HMG:n ja Tarptentin teltat olivat nyt jääneet sivurooliin.
Kahden sauvan varaan pystytettävistä X-Mideistä löytyy lähes jokaiselle jotain: yhden ja kahden hengen versioita, dyneemaa ja silpolya, yksikerroksista ja kaksikerroksista, verkkosisätelttaa ja kiinteää sisätelttaa. X-Midin vahvuudet ovat sen elegantissa suunnittelussa, hyvässä saatavuudessa, optimoiduissa sisätiloissa, silpoly-versioiden kohtuullisessa hinnassa ja dyneemaversioiden äärimmäisessä keveydessä.
Itse olen pari vuotta käyttänyt Bonfusin Middus 2P pyramiditelttaa yhden hengen sisäteltalla. Majoite painaa vähemmän kuin X-Midin kaksikerrosmallit ja kestää hieman paremmin tuulta. Tilankäytöstä voi olla montaa mieltä. On mukavaa, että absidissa on valtaisat tilat kokkailuun ja tavaroiden säilytykseen. Kääntöpuolena sisäteltassa on ahdasta ja kangas roikkuu lähellä naamaa. Durstonin teltoissa vino lattia ja sauvojen sijoittelu puolestaan mahdollistavat sen, että korkein tila tulee teltassa oleilun kannalta järkevimpään kohtaan.
Nähtiinpä paikalla Tarptentin valikoimaakin. Yhden hengen Moment DW Li muistuttaa amerikkalaisista kevytteltoista kenties eniten pohjoismaalaista suunnittelua kuten Hillebergin yhden hengen tunnelitelttoja – joskin kevyemmistä materiaaleista tehtynä.
Tarptentin malleista eniten kiinnostusta herätti kuitenkin aivan tuore uutuus ArcDome 2 Ultra: kupoliteltta uudesta UltraTNT-materiaalista. Hieman halpahallin kevytpeitteeltä tuntuva materiaali on kestävää, ei vety, ja on edullisempaa ja hieman painavampaa kuin dyneemakomposiitti (DCF). Hyvin myös talvikäyttöön sopiva kahden hengen kupoliteltta painaa 1508 g ilman kiiloja (talvella sauvoja ja suksia voi käyttää lumiankkureina). Kevyemminkin pääsee, mutta kahdelle paino ei ole kohtuuton ja kupoliteltassa käyttökelpoista sisätilaa on aina enemmän kuin esimerkiksi pyramidissa.
Mielenkiintoisesti ArcDomessa on vastaava vino lattia kuin Durstonin X-Mideissä. Samaan aikaan Durston on julkaissut yhden hengen kupoliteltan, joka on suunniteltu sulan maan käyttöön ja jonka kaarirakenne on yllättäen monimutkaisempi. Tarptentin kupoliteltta on siis enemmän durstonmaisen elegantti kuin Durstonin!
On hieman huvittavaakin, miten telttojen suunnittelussa on osin palattu geometrisista taideteoksista ja erilaisista sauvavirityksistä takaisin perinteisen kaltaisiin muotoihin ja kaariin, mutta kevyemmin kuin muinaisina aikoina. Keksiiköhän joku seuraavaksi tehdä perinteisen Pohjoismaisen ison tunneliteltan kevyistä materiaaleista? Tai nuuskamuikkusteltan?
Isoja rinkkoja
Viime aikoina on ollut muodissa kevyiden varusteiden hyötyjen realisointi entistä pidempinä reissuina. Silloin varusteita ei voi pakata 40-litraiseen pikkureppuun, ellei ruokatäydennyksiä saa tiheästi. Itsekin tuskailin kesällä 11 päivän ruokien mahduttamista 60-litraiseen rinkkaan. Markkinoille on onneksi tullut lisää vaihtoehtoja tilaviin, mutta kevyisiin rinkkoihin, joilla on mukava kantaa esimerkiksi noin 20 kilon kuormia.
Bonfus Maxus on tuore 80-litrainen mutta vain reilun kilon painoinen rinkka, jota saa kotimaisesta Farlite-kaupasta. Farliten Ossi oli tuonut rinkan näytille tapaamiseen. Toisin kuin useimmissa kevytrinkoissa, selän pituus on säädettävä. Ominaisuudet on huolella mietitty ja ulkopuolisia kiinnityspisteitä on riittävästi takaamaan rinkan sopivuus myös talviretkille, joilla voi olla ylimääräistä tilaavievää tavaraa mukana.
Samankaltaista ideaa on myös tanskalaisen Blind Banana Bagsin rinkoissa, joita saa valmiiden mallien lisäksi kustomoituna. Tämä noin 70-litrainen rinkka oli kustomoitu Big Mike -perusmallista.
Samasta rinkasta nähtiin myös toinen variaatio, jolla on hiihdetty mm. Norjan halki. Sovitin tätä selkääni ja totesin, että olkahihnojen ja lantiovyön tuntuma oli hyvin samanlainen kuin omassa Atom Packs The Mo -rinkassani. Bonfus Maxus tuntui tähän verrattuna vielä pykälää järeämmältä, mutta molemmilla kantaisi varmasti mukavasti melko painavankin taakan.
Esityksiä kahvilassa
Illan hämärtyessä ihmiset ja varusteet oli saatu esiteltyä ja oli aika suunnata sisälle kahvilan lämpöön nauttimaan teetä ja herkullista porkkanakakkua. Tällä kertaa tapahtumaan oli saatu ohjelmaksi kolme loistavaa esitystä maan parhailta asiantuntijoilta.
Päivi Mattila aloitti esittelemällä tuoretta Pitkät vaellukset -kirjaa, jonka hän on kirjoittanut yhdessä Jouni Laaksosen kanssa. Kahden kokeneen retkeilyn ja kirjottamisen ammattilaisen yhteistyöllä on koottu yksiin kansiin tuhti paketti vinkkejä pitkille vaelluksille Suomeen ja ulkomaille. Kirjassa on myös lukuisia haastatteluja erilaisista suomalaisten tekemistä pitkistä vaelluksista. Vaelluksille on lähdetty paitsi kävellen, myös esimerkiksi meloen ja pyöräillen. Päivi on itsekin kokenut pitkänmatkanvaeltaja, joten mikäpä sen parempi aihe kirjalle! Esittelen kirjaa blogissani pidemmin vähän myöhemmin.
Heti perään päästiin kuulemaan huikeita tarinoita pitkältä reissulta. Teemu Hartikainen hiihti viime talvena Norjan päästä päähän (Norge på langs). Uskomaton talvivaellus sujui kevyellä rinkkavarustuksella, pyramiditeltalla ja kapeilla tunturisuksilla perinteisemmän ahkiokaluston ja tunneliteltan sijaan. Hiihtotahti oli huima, kuten pitääkin, jos aikoo päästä perille Nordkappiin 2700 kilometrin päähän ennen kesän tuloa. Teemun reissu- ja varustetarinoihin kannattaa tutustua myös hänen Rinkka ja Pulkka -blogissaan.
Viimeisenä kotimaisen retkeilyvarustetaivaan kirkkain tähti Northern Lite esitteli tulevia varusteprotojaan. Pienyritys on saavuttanut jo menestystä maailman parhaalla sadehameella ja toimivilla saderukkasilla, ja nyt on tulossa muun muassa täysin vedenpitävä, mutta tuulettuva kalvoton sadetakki. Varusteet ovat taatusti kunnolla testattuja, sillä yrityksen suunnittelijana toimii edellinen esiintyjä Teemu. Prototyyppejä nähtiin myös höyrynsulkusukista ja erilaisista kuitutäytteisistä talvivaatteista. Odotamme mielenkiinnolla, mitä kaikkia innovaatioita uudistunut tuotantolinja puskee ulos!
Illan ja aamun tunnelmia
Yöstä tuli kirkas ja tyyni eli samalla erittäin kostea. Mainio sää testata telttojen käyttäytymistä voimakkaasti kondensoivassa ympäristössä. Lämpötila laski aamuyöstä lähelle nollaa astetta, joten lämpimille makuupusseillekin oli käyttöä.
Retkellä Isojärven kansallispuistossa
Koska tapahtumapaikalle oli tällä kertaa matkaa parkkipaikalta vain 50 metriä, moni lähti aamulla kiertämään kansallispuiston reittejä. Niin tein itsekin, ja 6 kilometrin mittaisella Hevosenlenkillä sai ihailla lukuisia majavien jälkiä sekä kauniita sammaleisia kuusimetsiä. Olin aiemmin retkeillyt Isojärvellä lähinnä soutamalla, joten tutustuminen alueen metsäluontoon tarjosi kansallispuistoon uuden näkökulman.
Linkkejä aiempien vuosien raportteihin
- Kevytretkeilijöiden tapaaminen talvisessa Riuttaskorvessa 4.-5.11.2023
- Kevytretkeilijöiden tapaaminen Kurjenrahkan Savojärvellä 29.-30.10.2022
- Kevytretkeilijöiden tapaaminen Evolla 9.-10.10.2021
- Kevytretkeilijöiden tapaaminen Liesjärvellä 17.-18.10.2020
- Kevytretkeilijöiden tapaaminen Nuuksiossa 12.-13.10.2019
- Kevytretkeilijöiden tapaaminen Kytäjä-Usmin metsissä 3.-4.11.2018
