Kevyempi varustelista sulan maan vaelluksille Lappiin

Esittelin kauan sitten varustelistani Lappiin suuntautuville sulan maan vaelluksille. Jo silloin olin ottanut muutamia askelia kevytretkeilyn suuntaan, mutta varusteiden systemaattinen keventäminen oli tekemättä ja mukana oli paljon turhaa tavaraa.

Vuosien varrella vanhoja varusteita on kulunut loppuun ja olen aina korvannut ne kevyemmillä. Nyt olen vihdoin tilanteessa, jossa useimmat varusteet alkavat olla riittävän kevyitä.

Kaikki keventäminen on tapahtunut tinkimättä mukavuudesta käytännössä ollenkaan. Tuntuu melkein huijaukselta kuljeskella kevyellä repulla, kun samaan aikaan moni vastaantulija raahaa mukana 10 kg painavampaa taakkaa – eikä hyödy lisäpainosta juuri mitään.

Tässä kirjoituksessa esittelen päivitetyn varustelistani ja kommentoin muutamia keskeisimpiä varusteita.

Varustelista

Tein listasta kaksi versiota, jossa toisessa ei ole kameroita mukana:

Kameraton lista on vertailukelpoisempi muiden netistä löytyvien listojen kanssa esim. peruspainon osalta, joten laitoin sen näkyviin, vaikka se ei vastaakaan omilla reissuillani todellisuutta. Repun peruspainolla tarkoitetaan repussa olevien varusteiden painoa ilman ruokaa ja kulutustavaroita.

Lista sisältää seuraavat oletukset:

  • Varusteilla pitää pärjätä Lapissa toukokuun lopulta noin syyskuun puoliväliin, kun yölämpötilat ovat korkeintaan noin 5 astetta pakkasella.
    • Lappi tarkoittaa tässä Suomen Lappia kokonaisuudessaan, Käsivarren suurtuntureilta Sallan kuusimetsiin.
  • Varusteet on optimoitu noin viikon pituiselle reissulle (mutta sinänsä pidemmän vaelluksen lista ei juurikaan eroaisi tästä).
    • Ruokaa ja muita kulutustavaroita on laskettu kuuden vuorokauden tarpeisiin.
  • Varusteilla pitää selvitä ilman autiotupia tai muita mukavuuksia, vaikka sellaisia aikoisikin käyttää vaelluksen aikana.
  • Teltan paino on jaettu kahdelle hengelle, koska vaellan aina vähintään kahden hengen porukassa. Vertailun helpottamiseksi muut varusteet on kuitenkin laskettu yksinvaeltajan näkökulmasta, vaikka oikeasti myös esimerkiksi keitinvarustus ja EA-tarvikkeet saattaa retkiseurasta riippuen olla jaettu.

Big 3 – Kolme suurinta

Majoite

Majoitteena olen käyttänyt vuodesta 2014 amerikkalaista Tarptent Double Rainbow’ta. Silnylonista valmistettu kahden hengen teltta ei ole kevein mahdollinen (omalla vaa’allani 1320 g ilman kiiloja), mutta varsin monikäyttöinen. Se on helppo pystyttää ja tilaa riittää kahdelle juuri sopivasti. Teltta sisältää kaksi absidia ja ovea, mikä lisää mukavuutta ja tuo mahdollisuuden läpituuletukseen.

Etelä-Suomen retkillä en käytä vaellussauvoja, joten yhden kaaren varaan pystytettävä teltta on kätevä. Lapissa sauvat ovat mukana ja niiden avulla teltan saa kestämään koviakin tuulia.

Yksi tuulisimmista öistä Double Rainbow’lla, leiri Ruotsin Lapissa yli 900 metrin korkeudessa.

Listassa olevat kiilat ovat muutaman gramman kevyemmät kuin teltan mukana tulleet. Erityisen haastavissa tuulioloissa vaihtaisin neljä nurkkakiilaa järeämpiin Y-mallisiin MSR Groundhogeihin.

Double Rainbow on yksikerrosteltta, mutta kattoon saa erillisen sisälakanan, joka vähentää kosteissa oloissa teltan katosta nukkujien päälle putoavaa kondenssivettä. Teltassa on kiinteä lattia ja hyttysverkot, joten se on täysin ötökkätiivis. Tämä on itselleni tärkeä kriteeri: erillinen maavaate ja irtohyttysverkko lisäisivät säätämisen määrää, jota yritän minimoida.

Jos majoitteesta haluaisi merkittävästi keventää, vaihtoehtoja olisivat esimerkiksi DCF-kankaasta valmistetut sauvojen varaan pystytettävät teltat. Kahden hengen malleja ovat esimerkiksi Tarptent StratoSpire Li (783 g) ja Zpacks Duplex (539 g). Myös Double Rainbow’sta saa nykyään DCF-mallia, joka painaa vain 760 g.

En ole toistaiseksi tehnyt yksin niin pitkiä retkiä, että erilliselle soolomajoitteelle olisi tarvetta. Pikemminkin toivoisin joskus tilavampaa telttaa. Seuraava telttahankinta lieneekin ultrakevyt mutta perhekäyttöön soveltuva malli, joka kävisi myös sellaisille vaelluksille, joilla lisätilasta olisi hyötyä.

Mahdollisia vaihtoehtoja olisivat esimerkiksi Zpacks Triplex (622 g), HMG UltaMid 4 (ulkoteltta 653 g) tai Locus Gear Khafra (ulkoteltta 480 g). Näistä kaksi viimeksi mainittua ovat pyramideja, Triplex taas kahden sauvan varaan pystytettävä. Pyramidit vaativat hyttyskaudella erillisen sisäteltan tai verkon, kun taas Triplexissä on kiinteä pohja ja hyttysverkot.

Reppu

Repun valinnassa on mahdollista säästää valtavasti painoa, mutta siinä on myös suurin mahdollisuus mennä vikaan. Repun on sovittava omaan selkään, oltava tilavuudeltaan riittävä ja kantojärjestelmän tulee olla mitoitettu oikean suuruiselle kuormalle. Siksi reppu yleensä kannattaa päivittää vasta sitten, kun muu varustus on vakiintunut.

Repun valinnastani kirjoitin edellisessä kirjoituksessa Atom Packs The Mo 60 – vihdoinkin kunnollinen reppu vaelluksille.

Kevytretkeilijä ei käytä repun päällä sadesuojaa. Kastumiselle alttiit tavarat pakataan isoon jätesäkkiin ja loputkin pääosin suljettaviin muovipusseihin.

Makuupussi (ja makuualusta)

Makuupussi on harvoja varusteita, joissa kevyin vaihtoehto on yleensä myös selvästi kallein. Ostin tänä keväänä uuden makuupussin. Sen valinnasta on kerrottu tarkemmin kirjoituksessa Marmot Phase 20: ultrakevyt kolmen vuodenajan makuupussi.

Kevytretkeilyssä käytetään usein myös retkipeittoja makuupussin sijaan. Epäilemättä sellaista täytyisi joskus testata, jotta voisi muodostaa paremmin mielipiteen asiasta. Tällä kierroksella päädyin kuitenkin vielä tuttuun ja turvalliseen makuupussiin, eikä 660 g paino pikkupakkasille yltävälle pussille ole kovin paha.

Makuupussien yhteydessä on syytä mainita myös makuualusta, koska sillä on keskeinen vaikutus nukkumislämpötilaan. Ostin pari vuotta sitten Therm-a-Rest NeoAir XThermin, josta on tullut erittäin suosittu alusta suomalaisiin oloihin.

Käytännössä alusta yhdistää mukavuuden, keveyden (430 g) ja lämpimyyden samaan pakettiin. Haittapuolena on regular-mallin kapeus: suosittelisin yhtään harteikkaammalle tai tanakammalle wide-mallista alustaa. Ajattelin itsekin alun perin ostaa leveämmän, mutta satuin saamaan hyvin edullisesti poistuvan vuosimallin regular-alustan.

Suurimmalla osalla retkistäni riittäisi lämpöarvoiltaan huonompikin alusta, mutta en näe omassa käytössäni tarpeelliseksi omistaa useampaa alustaa vähäisen painonsäästön vuoksi.

Retkikeittiö

Olen käyttänyt vuodesta 2012 kaasupullon päälle ruuvaattavaa Edelrid Kiro ST -keitintä, joka painaa 85 g. Vastaavia saisi kevyempinäkin, mutta en ole kokenut tarpeelliseksi vaihtaa toimivaa keitintä muutaman kymmenen gramman tähden.

Kattilana olen käyttänyt kahden hengen käytössä Trangian kattiloita. Tänä vuonna hankin soolokäyttöä varten kokeeksi Evernew 900 ml titaanikattilan. Valitsin laakeamman muotoisen mallin, koska tällöin keittimestä ei tule kiikkerä, korkea torni kuten kapeammalla kattilalla. Lisäksi laakea kattila muistuttaa enemmän lautasta – erillistä lautastahan ei kevytretkeilijä tarvitse.

Titaani ei materiaalina sovellu hyvin vakavampaan keittelyyn, vaan se toimii parhaiten veden lämmityksessä. Ruokien kannattaa siis olla sellaisia, jotka valmistuvat ilman pitkää hauduttelua kaasuliekillä. Tämä sopii itselleni mainiosti, koska vihaan muutenkin ruuanlaittoa ja samalla säästyy kaasua.

Kaasupullo (230 g) ei mahdu kattilan sisään, mutta koska repussani on hyvin tilaa, en koe tätä ongelmaksi. Jos koko keitinkaluston kaasuineen haluaisi kattilan sisään, kannattaisi hankkia täsmälleen kaasupullon levyinen 1100 ml kattila.

Lusikkana käytin aiemmin muovisporkia, mutta sen kestävyys on heikko. Vaihtaminen pitkävartiseen titaanilusikkaan ei säästänyt painoa, mutta paransi toimivuutta.

Vaatteet

Vaatteissa on huomionarvoista, että harva niistä on ostettu pelkästään vaelluskäyttöä silmällä pitäen, eikä keveys ole ollut tärkein hankintakriteeri. Esimerkiksi kuoritakki (470 g) on valtavan painava verrattuna jopa alle 200 g painoisiin vaihtoehtoihin. Käytän sitä kuitenkin noin 100 päivää vuodessa niin arjessa, kameran kanssa ryömiessä, päiväretkillä kuin pitemmillä vaelluksillakin. Tällaisessa käytössä kestävyys menee keveyden edelle.

Vaatteissa on päästy kohtalaisen kevyeen tulokseen jättämällä ylimääräiset vaihtovaatteet kotiin. Mukana on käytännössä vain päälle tulevat vaatteet, sadevaatteet, taukotakki sekä kuiva merinovillakerrasto ja sukat nukkumiseen. Fleecepaita sopii tarvittaessa kulkemiseen kylmällä tai sitten lisälämmöksi kylmiä öitä varten. Lämpimillä säillä sen voi hyvin jättää kotiin.

Yllättävän kolea syyspäivä Hammastunturissa, tauolla lähes kaikki vaatteet päällä.

Vaellushousuina olen tykästynyt kevyisiin, vain 325 g painoisiin Arc’teryx Gamma LT -housuihin. Niiden leikkaus on mukava, ne kuivuvat nopeasti ja suojaavat riittävästi hyttysiltä. Pidän näitä housuja muutenkin vapaa-ajalla suunnilleen koko ajan toukokuun alusta syyskuun loppuun. (Itse asiassa ne ovat päälläni nytkin, kun kirjoitan tätä tekstiä.) Housut ovat kestäneet jo neljä vuotta aktiivista käyttöä ja näyttävät edelleen ihan uusilta.

Jos vaatteista haluaisi keventää tai karsia, vaihtoehtoja olisivat esimerkiksi nämä:

  • Sadehousujen (290 g) korvaaminen sadehameella (80 g)
  • Kuoritakin vaihtaminen kevyempään
  • Untuvatakin vaihtaminen parempaan, jolloin paino voisi vähentyä esim. 100 g ja takki olla silti lämpimämpi
  • Nukkumiseen tarkoitetun kerraston vaihtaminen hieman ohuempaan, jolloin painoa säästyisi 50-100 g

Jalkineet

Kevytretkeilyssä käytetään yleensä kalvottomia polkujuoksukenkiä tai vastaavia kevyitä jalkineita. Olen tehnyt lenkkareilla joitain lyhyempiä kesäretkiä ja todennut ne varsin toimiviksi. Pidän lenkkarin hyvästä tuntumasta maastoon, eikä lämpimillä säillä jalkojen kastuminenkaan haittaa.

Varsinaisilla vaelluksilla olen kuitenkin edelleen käyttänyt kumisaappaita. Pidän saappaiden yksinkertaisuudesta: ne ovat nopeat pukea ja riisua, eikä niissä ole hajoavia tai sotkeutuvia nauhoja. Ne kuivuvat nopeasti auringossa tai nuotiolla. Niillä voi valita reittinsä melko vapaasti ja pitää silti jalat kuivina. Usein retkilleni on sattunut viileitä säitä, ja jos valokuvaustouhujen takia seison esimerkiksi keskellä yötä useita tunteja suossa, tuntuvat saappaat mukavimmalta valinnalta.

Paistunturin kesäkuisissa pakkasissa saappaat olivat mukavat.

Saapasmallina on tällä hetkellä Nokia Koli, joka muistuttaa kovasti saman firman aiempia tekeleitä. Edellinen saapasparini oli Finnjagd ja sitä edellinen Trek Plus. Koli on näistä tähän mennessä paras: leveä lesti, pitävä ja sopivan ohut pohja, ei typeriä naruja takana kuten Finnjagdissa. Ainoa miinus on paino. Kevyempiäkin saappaita valmistetaan.

Saappaat eivät märässä metsässä tarpomisesta juuri kostuneet, ja vähäkin kosteus kuivuu hetkessä nuotiolla.

Sopivien olosuhteiden sattuessa aion kokeilla lenkkareilla vaeltamista. Tänä syksynä Tsarmitunturissa säät olisivat suosineet, mutta en viitsinyt yhden reissun takia investoida uusiin kenkiin.

Entä vaelluskengät? Sellaisiakin olen käyttänyt muutamilla vaelluksilla, mutta olen havainnut ne kelvottomiksi omaan käyttööni. Jäykkä ja paksu pohja soveltuu huonosti omalle jalalleni: olen vaelluskengillä saanut esimerkiksi jalkapohjat ja polven kipeäksi. Kumisaappailla vastaavia vaivoja ei ole tullut koskaan. Lisäksi lähes aina kengät ovat vettyneet märiksi, eikä niitä ole saanut kuivattua koko reissun aikana.

9 päivän vaelluksen viimeiset kilometrit. Jalkapohjat niin rikki, että taukoja on pidettävä vartin välein.

Sekalaista

Pientarvikkeista voisi säästää painoa jättämällä esim. GPS-laitteen kotiin ja vaihtamalla puukon kevyempään. GPS:n pidän mieluusti mukana, vaikka harvemmin sitä tarvitsee suunnistukseen käyttää. Reitin tallentaminen ja sekalainen karttanörtteily tuovat reissuun 145 gramman arvosta iloa.

Mukaan lähtevä puukko taas vaihtelee reissun tarkoituksen mukaan. Metsä-Lapissa on hyvät mahdollisuudet tulisteluun, joten mielelläni kannan oikeaa puukkoa. Avotunturissa riittää, kun pystyy vuolemaan autiotuvalla kiehisiä. Jos mukana reissussa on kaksi henkeä, molemmilla ei ole välttämätöntä olla omaa puukkoa.

Yhteenveto

Varusteiden keventämistä ei pitäisi tehdä pelkästään keventämisen ilosta, vaan sen tulisi palvella jotain suurempaa päämäärää. Itselleni keventäminen mahdollistaa ainakin kaksi tärkeää asiaa:

  • Voin ottaa mukaan kunnollisen kamerakaluston ilman että paino kasvaa kohtuuttomaksi.
  • Kevyemmän repun kanssa voin valita reitit vapaammin. Esimerkiksi tunturit jaksaa halutessaan huiputtaa kaikkien vaellusvarusteiden kanssa eikä erillisinä päiväreissuina.

Oli mielenkiintoista lukea vanhaa varustelistaa ja huomata, että kevyempiin vaihtuneiden varusteiden lisäksi on tapahtunut merkittävää karsimista. Ainakin seuraavat tavarat ovat muuttuneet tarpeettomiksi:

  • Toinen pitkähihainen aluspaita
  • Toiset villakerraston housut
  • Toiset villasukat
  • Kaksi paria alussukkia
  • Toinen buffi
  • Nahkasormikkaat
  • Erillinen kuivasäkki makuupussille
  • Rinkan sadesuoja
  • Lautanen

Seuraava isompi askel kohti kevyempää retkeilyä olisi jalkineiden vaihtaminen painavista kumisaappaista kalvottomiin maastolenkkareihin. Kokeilisin tätä mieluiten esimerkiksi lämpimällä loppukesän vaelluksella ennen kuin lähtisin kahlaamaan lumisohjossa kesäkuiseen tunturiin.

Vaatevalikoima päivittynee kevyemmäksi sitä mukaa kun käytän vanhoja vaatteita loppuun. Vielä olisi viilattavaa ilman, että mukavuus kärsii.

Siinä vaiheessa kun mukavuudesta aletaan merkittävästi tinkiä, lipsahdetaan helposti stupid light -kategorian puolelle. Tällöin keventäminen ei enää tuo juurikaan hyötyä suhteessa menetettyyn mukavuuteen. Itselläni on tähän pisteeseen kuitenkin vielä matkaa: voisin keventää vielä reilusti ilman haittavaikutuksia.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.