Tee-se-itse pyramiditeltta, osa 2: Valmiin teltan ompelu

Pyramiditeltan prototyypin ompelusta on vierähtänyt kohta vuosi. Kevään aikana suunnittelin teltan lopulliset mitat, leikkasin kaavat ja aloitin ompelutyön. Huhtikuusta lokakuun puoliväliin vapaa-aika meni niin tiiviisti ulkona, ettei teltan tekoon jäänyt aikaa. Vasta pimenevinä syysiltoina ehdin suunnitella loput yksityiskohdat ja tarttua jälleen ompelukoneeseen. Tässä kirjoituksessa on kuvattu teltan ompelun vaiheet. Lopussa on myös käyttökokemuksia ensimmäiseltä maastoyöltä.

Miksi?

Teltan kantaminen tuntuu talvisin turhalta, jos retkeilee pääosin metsäisessä maastossa. Tällöin tarvitaan lähinnä jonkinlaista suojaa lumisateelta ja tuulelta. Hiihtoretkillä mukana on aina suksisauvat, joten telttakeppien kantaminenkin on hölmöä. Yksikerroksinen pyramiditeltta on siis mielikuvissani mitä mainioin talvimajoite: kevyt, riittävän suojaava ja helppo pystyttää sauvan avulla. Suunnittelemani teltta on mitoitettu kahdelle hengelle, mutta yhtä hyvin sitä voi käyttää yksin.

Valmiille telttakankaalle tuli painoa 455 grammaa. Jos sauva on valmiiksi mukana, ei lisäpainoa kerry muusta kuin kiiloista. Kahden hengen majoitteena päästään siis jo erittäin kevyeen tulokseen.

Materiaalit

Tilasin materiaalit oululaisesta Shelbyn verkkokaupasta. Siellä on erinomainen valikoima kankaita ja erilaisia tarvikkeita, joita omien varusteiden teossa voi hyödyntää. Lista tilatuista materiaaleista (määrät hieman yläkanttiin, kankaita jäi yli):

  • Laavukangas (taffeta), pu-pinnoitettu nailon, oliivinvihreä, 6,5 m (26 €)
  • Cordura 330D, musta, 0,5 m (9,95 €)
  • Saumateippi, 12 m (9,60 €)
  • Lanka, 75#, puuvilla-polyesteri (7,50 €)
  • Ripsinauha 10 mm, 2 m (1,60 €)
  • PES-nauha 30 mm, 1 m (1,50 €)

Tarvikkeille kertyi siis hintaa 56,15 € (+ postikulut). Lisäksi kotoa löytyi valmiiksi:

  • Telttakiiloja 5 kpl
  • Telttanaruja 5 x n. 50 cm
  • Kaavapaperia

Näistä puuttuu vielä oviaukon sulkumekanismin tarvikkeet, mutta niille kertyy hintaa korkeintaan muutamia euroja.

Suunnitelma

Lopulliset mitat ovat hyvin lähellä alun perin suunnittelemiani.

  • Pitkä sivu 240 cm, lyhyt sivu 146 cm.
  • Huipun korkeus pystytettynä 130-145 cm
  • Kiinnityspisteitä kulmiin ja oviaukon kohdalle, yhteensä 5 kpl.
  • Cordura-vahvikkeet nurkkiin, oviaukkoon ja kattoon.
  • Ei erillisiä tuuletusaukkoja, vaan ilmanvaihto teltan alta. Kiilat eivät tule suoraan kulmakiinnikkeisiin, vaan säädettävien narujen varaan, jolloin teltan saa irti maasta.

Sivujen väliset saumat sekä maan vastaiset sivut on leikattu ketjukäyrälle, jotta kangas kiristyisi optimaalisesti. Käyrän sopivasta syvyydestä löytyy eri näkemyksiä. Päädyin käyttämään varsin maltillista 2 % syvyyttä. Tällöin pisimmällä 240 cm sivulla käyrästä tuli noin 5 cm syvä. Tarkemmat mitat selviävät oheisesta sekavasta piirroksesta:

20161108_2220-01_003

Kaavojen ja kankaiden leikkaus

Ketjukäyrä otettiin huomioon jo kaavoja tehdessä. Sivujen kaavat tehtiin puolikkaina: kankaan leikkaaminen tapahtui taittamalla kangas kahtia, jolloin leikkauspintoja tuli näppärästi puolta vähemmän. Tässä kohtaa jotain meni kuitenkin pieleen, ja ongelma huomattiin vasta ompeluvaiheessa. Suurin osa leikkauksista meni hyvin, mutta kahdesta kolmiosta ei tullutkaan aivan symmetrisiä, vaan niiden kyljissä oli useamman sentin heitto. Älä siis tee kaavoja puolikkaina, ellet ole ihan varma, että homma onnistuu. Esimerkiksi vaatteiden kaavoissa käytäntö on kuulemma yleinen, mutta nyt kyseessä olivat kertaluokkaa isommat kappaleet.

20160403_2007-01_005
Fatal error tapahtumassa.

Ompelu

On syytä tunnustaa, että ompeluvaiheessa omat taitoni alkoivat loppua kesken ja tarvitsin monessa kohtaa avovaimoni apua. Sivusaumojen ja helman käänteiden ompelu sujui vielä minultakin, mutta yksityiskohdissa tarvittiin vankempaa kokemusta.

Ompelutyö alkoi sivusaumojen ompelulla. Saumatyypiksi valikoitui simppeli kahden ompeleen ratkaisu: ensin ommellaan oikeat puolet vastakkain n. sentin päästä kankaan reunasta. Jäljelle jäävä lirpake ommellaan nurjalta puolelta kiinni kankaaseen läheltä kankaan reunaa. Saumatyypin vinkistä kiitokset Akpojalle, jonka Paulitarpissa tätä saumaa on käytetty menestyksekkäästi.

Maanvastaisille sivuille ommeltiin yksinkertainen käänne taittamalla kankaan reunaa n. sentti nurjalle puolelle.

20160417_2140-05_015

Oviaukon puoleinen sivu tehtiin kahdesta erillisestä kolmiosta. Ensin ompelimme kolmiot kiinni toisiinsa lukuun ottamatta 90 cm korkuista oviaukkoa. Kolmioihin oli jätetty reilusti saumavaraa, koska oviaukkoratkaisu ei ollut täysin selvillä. Ompelimme kolmiot yhteen oikeat puolet vastakkain. Jäljelle jäi n. 3 cm lirpakkeet, jotka taitoimme eri puolille ja ompelimme nurjalta puolelta kiinni kankaaseen. Oviaukon halkion kohdalle päädyttiin laittamaan pieni cordura-vahvike. Lopuksi oven puoleinen sivu ommeltiin kiinni muuhun telttaan.

20161030_2204-09_009

Yksityiskohdat

Jäljelle jäi vielä yksityiskohtien toteuttaminen. Kankaiden leikkaamisessa sattuneesta virheestä johtuen sivut eivät täsmänneet huipulla. Yksi sivusauma jouduttiin purkamaan. Katsoimme tärkeimmäksi, että kankaat olisivat pyramidin huipulla samalla tasolla, jolloin virheet tulisivat näkyviin nurkkien kohdalla.

Jokaiseen nurkkaan ommeltiin kolmion muotoinen vahvikepala sekä sisä- että ulkopuolelle. Jos nurkat olisivat täsmänneet, olisi vahvikkeen ehkä voinut laittaa vain toiselle puolelle. Nyt osasta vahvikepaloja tehtiin hieman ylikokoisia nurkkien virheiden paikkaamiseksi. Vahvikkeiden väliin sijoitettiin 16 cm ripsinauhasta tehdyt lenkit. Vastaavat lenkit laitettiin myös helmaan oviaukon molemmille puolille.

20161106_1009-06_072

20161030_2222-41_012

Huippua ei ollut ommeltu vielä loppuun asti, vaan siinä oli edelleen halkaisijaltaan noin 10 sentin reikä. Vahvikepalan suunnittelu tuotti tuskaa. Alkuperäinen idea ommella kartion muotoinen yhdestä kappaleesta koostuva vahvike osoittautui vaikeaksi. Päädyimme leikkaamaan kartion puoliksi ja ompelemaan puolikkaat erikseen huippuun. Niiden väliin sijoitettiin 30 mm levyisestä PES-nauhasta tehty ripustuslenkki. Puolikkaat ommeltiin yhteen reunoja pitkin.

20161105_0033-59_003
Huipun vahvikepala.

20161106_1008-31_069

Ensitesti Liesjärvellä

Teltta valmistui hyvissä ajoin ennen suunniteltua testiretkeä – edellisenä yönä klo 12 jälkeen. Suuntasin talvisena lauantaiaamuna kohti Liesjärven kansallispuistoa. Päivän patikoinnin jälkeen saavuin iltahämärissä Savilahden telttailualueelle. Kuten tavallista, en etsinyt teltalle fiksuinta paikkaa, vaan kuvauksellisimman. Pieni mäennyppylä järvinäköalalla suurten mäntyjen kupeessa. Ei huono!

Kiilojen junttaaminen routaiseen maahan vaati vähän suostuttelua, eikä niitä saanut juurakon vuoksi laitettua ihan täydellisiin kohtiin. Laitoin nurkkanaruihin Blake’s hitch -solmut, joiden avulla nurkkien kireyttä on helppo säätää – tämäkin vinkki Akpojalta. Hankalasta maastosta huolimatta teltta nousi vaellussauvalla nätisti pystyyn. Edes nurkkien virheet eivät haitanneet, vaan teltta seisoi melko särmästi pingottuneena. Näköjään muutaman sentin virheet eivät juurikaan vaikuta teltan käyttöön. Onhan maastokin aina vähän epätasainen.

20161105_1852-05_282
Ensimmäinen pystytys. Nurkkia ei ole vielä kunnolla kiristetty ja sauva on vinossa. Kameraa lähimpänä olevassa nurkassa on leikkausvirhettä, jota on yritetty korjata vahvikepalalla.

Sauvan pituutena 145 cm oli aavistuksen turhan paljon, sillä nyt teltan helmojen alle jäi noin 20 cm rakoa. Vaikka tiedossa oli tyyni yö, vähempikin tuuletus olisi riittänyt. Raon suuruutta voi säätää laittamalla sauvan lyhyemmäksi ja kiristämällä vastaavasti nurkkanaruja. En jaksanut moiseen puuhaan enää lähteä, kun olin jo saanut teltan pysymään pystyssä.

20161105_1854-34_304
Valmis pystytys nurkat kiristettyinä ja sauva suorassa. Oviaukosta puuttuu vielä kunnollinen sulkumekanismi.

Sää kirkastui illaksi. Laitoin kaksi makuualustaa päällekkäin ja kömmin talvimakuupussiini. Heräilin yöllä muutaman kerran kiristämään makuupussin huppua ja hartialukkoa tiukemmalle. Tuulenvire pääsi vähän puhaltamaan helman alta, olihan teltta koko leirialueen aukeimmalla paikalla. Lähimmällä säähavaintoasemalla oli yön aikana mitattu -10 asteen lukemia. Ei siis ihme, että oli pakko nukkua makuupussi tiukasti suljettuna.

20161105_2056-43_330

Aamulla teltan sisäseinissä ja -katossa oli maltillisesti jäähilettä. Tuuletus pelasi riittävästi, kuten saattoi olettaa. Aamulla kokeilin suljetumpaa pystytystä lyhentämällä sauvaa noin 10 sentillä:

20161106_1050-59_104

Ainoa pieni harmituksen aihe syntyi teltan mitoista: pituussuunnassa tilaa olisi saanut olla enemmän. Olen vain 175 cm pitkä, mutta silti makuupussin jalkopää tuli hyvin lähelle takaseinää, ellei halunnut nukkua naama kiinni kankaassa. Kyllä teltassa nukkumaan mahtuu, mutta ei olisi ollut mitään syytä kitsastella mitoissa. Huonolla kelillä ahdas tila lisää makuupussin kostumisen riskiä. Leveyssuunnassa tila riittää onneksi helposti kahdelle nukkujalle, vaikka keskellä onkin sauva.

20161106_1006-28_060

20161106_1008-12_068

Yhteenveto

Pyramiditeltan voi näköjään tehdä itse, mutta helpompaa olisi ollut aloittaa jostain yksinkertaisemmasta, vaikka neliötarpista. Teltan ompeluun tuhrautui  kaiken kaikkiaan tolkuttomasti työtunteja. Toisaalta ilman työtä ei voi oppia uusia taitoja.

Jos haluat tehdä vastaavan teltan, yllä olevaa ohjetta voi vapaasti soveltaa. Suosittelen etenkin mittojen pohtimista tarkkaan: vähänkin pidemmälle ihmiselle näillä mitoilla tehty teltta jää helposti ahtaaksi. Myös kankaiden leikkaamisessa tehdyt nolot virheet on syytä välttää.

Telttaprojekti jatkuu vielä yksityiskohtien viimeistelyllä. Oviaukon sulkumekanismiksi on valikoitumassa yksinkertainen duffelinappeihin ja ripsinauhaan perustuva ratkaisu. Oven ei tarvitse olla 100 % vesitiivis: talviteltalle vesisateeseen joutuminen on poikkeus, ja hätätilassa teltan voi pystyttää tavallista suojaisampaan maastoon. Saumojen teippaus saumateipillä on silti tarkoitus tehdä kaiken varalta.

13 kommenttia

  1. TapaniK marraskuu 8, 2016 at 22:52

    Kiitos perusteellisesta kuvauksesta! Ei ihan helppo projekti, mutta jostainhan sitä on aloitettava 🙂 Tämän lukemisen jälkeen teltan tekeminen itse kiinnostaa entistäkin enemmän.

    Vastaa
    1. Teemu marraskuu 9, 2016 at 17:16

      Joo, tämä on vähän “ahteri edellä puuhun” -tyyppinen ratkaisu. Olisi ehkä voinut opetella ensin ompelemaan kunnolla… Seuraavaksi voisin suunnitella jotain helpompaa, vaikka saderukkaset.

      Vastaa
  2. akpoika marraskuu 11, 2016 at 09:17

    Hyvä Teemu! 🙂 Hyvän kuvauksen kirjoitit ja siistin näköistä saumaa olet saanut aikaiseksi. Varoittelen vielä, että tuohon hommaan saattaa jäädä pahasti koukkuun, kuten tiedän eräälle hyvin tuntemalleni henkilölle käyneen 😉 Minusta tuntuu, että unikin tulee pikkuisen paremmin silmään itse tehdyssä majoitteessa…

    Vastaa
    1. Teemu marraskuu 11, 2016 at 10:04

      Kyllä uni näytti hyvin omassa majoitteessa maistuvan. 🙂 Koukkuun jääminen on hyvin mahdollista. Harmi että mulla on jo hankittuna suurin osa oleellisista retkitavaroista, niin ei ole oikeasti tarvetta ruveta tekemään kaikkea kivaa. Tosin ainakin ahkio vielä puuttuu, hmmm… 😉

      Vastaa
      1. TapaniK marraskuu 12, 2016 at 11:25

        Osta Paris-pulkka ja ompele siihen peite ja vetovaljaat. Kumpikin on varsin helppo ommella ja hyvillä valjailla pulkkaa on kiva vetää.

        Vastaa
        1. Teemu marraskuu 12, 2016 at 15:23

          Paris-pulkka on ollut suunnitelmissa. 🙂 Selviäisin ehkä ilman peitettäkin, koska omistan valmiiksi ahkiokassin. Olen miettinyt myös kerettiläistä ratkaisua eli Fjellpulkenin aisoja ja vetovöitä. Eipä siinä sitten enää paljon itse tehtyä olisi… Systeemi toimi hyvin kevättalvella: http://www.luonnonvalo.net/varustehuomioita-paasiaisvaellukselta/

          Vastaa
  3. jjm huhtikuu 15, 2017 at 22:10

    Kiitos kokemuksiesi jakamisesta.

    Muutamia huomioita teltan teosta: laavukangas ei ole mitään erityisen laadukasta materiaalia, se on valitettavan venyvää kangasta erityisesti diagonaalin suuntaan. Tämä aiheuttaa virheitä sauman lopulla jopa enemmän kuin virheet kankaan leikkauksessa.

    Ketjukäyrän mukaan leikkaaminen on erinomainen idea, erityisesti kun kangas on venyvää.

    Kaavaan voi tehdä kohdistusmerkkejä esim. 20cm välein, jotka sitten kankaisiin siirrettynä ovat apuna ompelun aikana virheiden välttämisessä. Ompelukone (tavallinen alasyöttökone) pyrkii erityisesti harjaantumattomalla ompelijalla “kutistamaan” alempaa kangasta, ja/tai ompeluote venyttää ylempää kangasta.

    Pöytäkone on ehdottomasti parempi kuin vapaavarsikone teltan ompelussa.

    “Oikeaoppisen” sauman tekeminen ei ole vaikeaa. Kankaat ommellaan ensin yhteen limittämällä (siis kankaat päällekkäin) ne lopullisen sauman leveyden verran. Syntyy kaksinkertainen osuus, jonka ympäri “rullataan/taitetaan” kankaat, ja ommellaan molemmista reunoista. Tämä katesauma on paras ja lujin sauma jota yleisesti käytetään kaikissa laatuteltoissa.

    Ompelujärjestyksiä kannattaa aina miettiä. Mahdollisesti syntyvän virheen voi “ajaa reunalle” ja leikata liiat pois.

    —-

    Ahkioon saa hyvän vetovyön sopivasta vyölaukusta. Aisoille tai naruille pitää tehdä kunnolliset vahvikkeet sivuihin. Vyölaukun solki on selkäpuolella, siten rakenne on lujempi ja mukavampi vetää kuin jos solki on tavalliseen tapaan edessä. Vyölaukun taskuissa on hyvä pitää purtavaa, kameraa yms. jotka ovat siinä hyvin käsillä. Käytin tällaista vetovyötä aikoinaan yli 50kg ahkion vedossa ahtojäiden keskellä, se kesti ryskäämisen hyvin.

    Jos haluaa kaikkein keveimmän ahkion sen voi tehdä ns. tobogga-periaatteella. Eli ahkiossa on vain pelkkä pohja, keula on jännitetty haluttuun nousuun naruilla. Ahkio tulee jäykistää poikkisuunnassa muutaman kymmenen cm välein olevilla tuilla, ne voivat olla puuta, hyvä materiaali on jääkiekkomailan varsi. Pohjaan tulee kaksi kiskoa jalaksiksi, ne on ruuvattu läpi em. poikittaistukiin. Pohjan materiaaliksi sopii 2mm polyeteenilevy, jalakset myös polyeteenilevystä leikatut, n. 15x30mm.

    Ahkion leveys kannattaa sovittaa moottorikelkan uran leveyden mukaan, pituutta saa olla pari metriä. Tavaroille tulee tehdä rullaamalla suljettavat säkit, toki voi myös käyttää rinkkaa tai putkikassiakin. Kumiköydet koukkuineen, joilla tavarat kiinnitetään kulkevat tavalliseen tapaan ristiin poikkitukien välillä.

    Painoa parimetriselle ahkiolle tulee jotain 2,5kg+säkit. Ahkio kevyt vetää ja hämmästyttävän vakaa, koska kumpare ei pyri kaatamaan ahkiota jäykän ahkion tapaan. Erikoisuutena mainittakoon että ahkon voi taittaa kaarelle “kahtia”, jolloin se mahtuu pienenkin auton sisään.

    Hyviä retki- ja rakenteluhetkiä!

    .

    Vastaa
    1. Teemu huhtikuu 16, 2017 at 09:38

      Kiitos erinomaisista vinkeistä! Täytyypä ottaa noita asioita huomioon, jos vielä joskus hairahdun ompelemaan teltan.

      Ahkion vetovyöksi en olekaan tullut ajatelleeksi vyölaukkua, mutta se kuulostaa hyvältä idealta. Tuollaisen kevyen tobogga-tyyppisen ahkion olen jossain nähnyt ja vaikutti kyllä toimivalta ratkaisulta. Ehkäpä sellainen täytyy joskus rakentaa vaikka testimielessä.

      Vastaa
  4. Hau Ki syyskuu 19, 2017 at 09:28

    Tiibetissä takin hihat on niin pitkät, että ne peittävät kädet. Tällaisilla hihoilla voi peittää käsineet, mitkä säilyvät silloin kuivina

    Vastaa
  5. Joonas syyskuu 29, 2018 at 15:44

    Mulla on ollut monen vuoden ajan telttaprojekti mielessä. Tästä kokemuksestasi intoutuneena se lähtee nyt käyntiin… kiitos.
    Ketjukäyrästä…. onkohan jossain olemassa hyvä ohje ketjukäyrän mallintamiseksi kaavapaperille?

    Vastaa
    1. Teemu syyskuu 29, 2018 at 21:54

      Onnea telttaprojektiin! Taisin viimeksi piirtää ketjukäyrän tästä blogitekstistä löytyneen Excel-laskurin avulla: https://backpackinglight.com/myog_tech_note_catenary_curves/ Eli tuollaisen taulukon avulla näkee, kuinka syvä käyrä on missäkin kohtaa. Kaavapaperiin piirretään oikeaan syvyyteen merkit esim. 20 sentin välein, minkä jälkeen käyrä on helppo piirtää kokonaan.

      Vastaa
      1. Joonas syyskuu 30, 2018 at 11:38

        Kiitos. Olitko muuten tyytyväinen siihen 2%:n ketjukäyrään vai laittaisitko enempi vai vähempi seuraavaan jos tekisit toisen?

        Vastaa
        1. Teemu syyskuu 30, 2018 at 19:13

          Juu, kyllä se 2 % käyrä on mielestäni aika sopiva. Netistä löytyy erilaisia näkemyksiä optimaalisesta käyrän syvyydestä, mutta vaikea sanoa, mikä on oikein.

          Vastaa

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *