Lyhyt talviloma Ylläksen maisemissa

Jo ennen vuodenvaihdetta näytti vahvasti siltä, ettei talven hiihtoretkiä voisi laskea Etelä-Suomen varaan. Halusin kaamosvaelluksen lisäksi päästä vielä toisen kerran nauttimaan oikeasta talvesta. Kokonaisen viikon loman sovittaminen kalenteriin tuntui hankalalta, eivätkä talvivaelluksen vaatimat mittavat järjestelyt houkuttaneet. Päädyin vastoin tapojani mökkilomalle Ylläksen matkailukeskittymän liepeille. Jotta erämaan tuntu ei olisi täysin kadonnut, majapaikaksi valikoitui autiotupaa muistuttava Kesänkijärven vuokratupa.

(lisää…)

Lue lisää

Kolmen valtakunnan suurtuntureilla, osa 1: Peerasta Duoibalin ylängölle

Jos aikoo Lappiin ennen räkkää ja kuumuutta, vaellus on syytä ajoittaa heti kesäkuun alkuun. Tänä vuonna saimme järjestettyä yhteistä lomaa vasta juhannuksesta eteenpäin, aivan liian myöhään. Päätimme lähteä tutustumaan Suomen, Ruotsin ja Norjan raja-alueella sijaitseviin suurtuntureihin. Ehkäpä kesä ei olisi vielä saavuttanut yli tuhannen metrin korkeuteen kohoavia huippuja. Kovin aikaisin ei niille seuduille voisi lähteäkään, koska lumet sulavat vasta kesäkuun puolella.

(lisää…)

Lue lisää

Hiljainen, pilvinen Pallastunturi

Vuoden kolmannen Lapin-vaelluksen tarkoituksena oli kokea turistien suosiman ruska-ajan jälkeinen syksyn ja talven rajapinta; kuulaat pakkasaamut, ensilumen kuorruttamat tunturit, pimenevällä syystaivaalla hulmuavat revontulet. Toisin kävi: lokakuun alku tarjosi leutoa, pilvistä ja tihkusateista säätä. Positiivisena yllätyksenä maaruska hehkui vielä parhaimmillaan.

(lisää…)

Lue lisää

Koilliskairan halki Kiilopäältä Kemihaaraan

Pidän eniten sellaisista vaelluksista, joilla kuljetaan omia reittejä poluttomissa erämaissa, vältellään autiotupia ja pidetään päivämatkat kohtuullisen mittaisina. Väljä reittisuunnittelu mahdollistaa spontaanit kuvauspysähdykset ja iltaisin jää aikaa vaikka kiivetä tuntureille.

Tänä vuonna elokuun Lapin-vaelluksesta tuli kuitenkin melkoinen pikataival polkuja ja mönkijäuria seuraillen tuvalta tuvalle. Kohde, Koilliskaira eli Urho Kekkosen kansallispuisto, on vieläpä melkoisen suosittu vaellusalue. Lähdimme matkaan Kiilopäältä sunnuntaina 17.8. tavoitteena ehtiä 95 kilometrin päähän Kemihaaraan perjantaiaamuksi. Miten ihmeessä tässä pääsi näin käymään?

(lisää…)

Lue lisää

Yöttömän yön Muotkatunturi

Alkukesälle järjestyi hieman yllättäen viikon loma ja Lappiinhan sitä oli päästävä. Edelliskesän yritys lähteä Kuusamoon kesää karkuun epäonnistui surkeasti: saimme kärsiä ennätyshelteestä ja mäkäräräkästä. Nyt pelattiin varman päälle ja lähdettiin kertaluokkaa pohjoisemmas, yöttömän yön maahan.

Retkikohteeksi valikoitui Suomi-neidon pään länsiosassa sijaitseva Muotkatunturin erämaa, joka vaikutti toukokuun lumikarttojen perusteella vähälumisimmalta seudulta. Muotka on kokeneempien vaeltajien suosiossa, koska maasto on pääosin helppokulkuista eikä muita kulkijoita ole ruuhkaksi asti – erämaasta puuttuvat merkityt reitit eikä autiotupiakaan juuri ole. Tupia en kesällä kaipaa ja turistireittejä välttelen muutenkin.

Viikon varrelle mahtui paistetta ja sadetta, karua tunturia ja lehtevää metsää, äänetöntä hiljaisuutta ja korviahuumaavaa lintujen mekastusta. Alkukesäinen tunturi tarjosi hetkiä, joita ei missään muualla Suomen luonnossa voi kokea.

(lisää…)

Lue lisää

Valokuvaaminen vaelluksella, osa 2/2: Kantovirityksiä ja kuvauskohteita

Kirjoituksen ensimmäisessä osassa käytiin läpi vaellukselle tarvittavaa kuvauskalustoa. Toisessa osassa kerron kameravarusteiden kantotavoista ja esittelen oman tyylini kuvata vaeltamisen ohessa. Kuinka suunnitella vaellus, jos kuvaaminen on tärkein syy lähteä luontoon? Entä mitä kaikkea vaelluksella voi kuvata?

Tapoja vaeltaa on yhtä monta kuin on vaeltajia, enkä yritä kertoa ainoita oikeita toimintamalleja. Mutta ehkä joku saa tästä insipaatiota omille retkilleen.

(lisää…)

Lue lisää

Tuntemattomat retkikohteet: Tarvantovaaran erämaa

Kirjoitussarjassa esitellään suurelle yleisölle tuntemattomia retkikohteita Etelä-Suomesta Lapin perukoille. Sarjan ensimmäisessä osassa vaelletaan Tarvantovaaran erämaassa.

”Muita retkeilijöitä alueella tapaa äärimmäisen harvoin. Suomen retkeilymielessä unohdetuimman erämaan tittelistä kamppailevat tasapäin Tarvantovaara, Koitelaisenkaira ja Pomokaira. — Kuuluisat nähtävyydet puuttuvat, merkittyjä retkeilyreittejä ei ole, autiotupiakaan ei alueelle montaa satu ja maisemaa kuvaa mainiosti erämaakomitean käyttämä sana niukkailmeinen.”, kirjoittaa Tarvantovaarasta Jouni Laaksonen kirjassaan Erämaat – Pohjoisen Lapin vaelluskohteet.

Kuulostaako pahalta? Ei suinkaan, vaan mitä parhaimmalta paikalta hiljaisuutta kaipaavalle vaeltajalle! Toisaalta Internetin vaelluskertomukset, keskustelut ja videot piirtävät Tarvantovaarasta aika pajukkoisen ja soisen kuvan. Onko tiedossa siis loputonta rämpimistä mahdottomassa maastossa ja niukkailmeisessä maisemassa? Siitä lähdin ottamaan selvää viikon mittaisella reissulla tämän vuoden elokuussa.

(lisää…)

Lue lisää

Revontulten jäljillä, osa 2

Pääsiäisen turistilomailu Muoniossa ei mennyt kuvauksen kannalta hukkaan, sillä koko viikon jatkunut selkeä sää tarjosi erinomaisen tilaisuuden väijyä revontulia. Nyt mukana oli myös vasta hankkimani Canonin 17-40mm f/4L toimittamassa laajakulmaobjektiivin virkaa.

Ensimmäisenä iltana 27.3. hiihtelin Sammaltunturin rinteelle kuvaamaan täysikuun nousua. Revontuliaktiivisuus näytti jo iltapäivällä lupaavalta, joten osasin odottaa taivaalle myös muuta kuin kuunvaloa.

(lisää…)

Lue lisää