Vuodenvaihteessa pakenin perinteiseen tapaan Etelä-Suomen pimeää vesisadetta Lapin lumihangille. Vuoden 2018 alkuun osui vieläpä täysikuu, mikä tarkoitti mahdollisuutta öisiin kuutamoretkiin.
Joulukuun toiseksi viimeisenä päivänä yöjuna saapui Rovaniemelle. Sieltä matka jatkui bussilla vuokramökille Keimiötunturin kupeeseen aivan Pallas-Yllästunturin kansallispuiston rajalle. Edessä oli viikko kaamoksen taikamaassa.
Seitsemännen kerran peräkkäin suuntasin vuodenvaihteen tienoilla hiihtelemään valtakunnan syrjäperille. Epävarmoiksi muuttuneet alkutalvet ovat sysänneet retkiä kohti pohjoista ja itää, mutta menneenä syksynä pysyvä lumipeite satoi Oulun korkeudellekin jo hyvissä ajoin. Retkikohteeksi valikoitui Litokaira, Pudasjärven ja Ranuan välillä sijaitseva suometsäerämaa. Viikkoon osui kerrankin kunnollinen pakkasjakso, joka toi mukanaan kauniita, kirkkaita retkipäiviä.
Kuvia vuodenvaihteen kaamosvaellukselta on nyt lisätty gallerian puolelle. Osa kuvista on samoja kuin retkikertomuksessa, mutta mukaan mahtuu myös toistakymmentä aiemmin julkaisematonta otosta.
Linkki galleriaan: Itäkaira 12/2014 – 1/2015
Olen viettänyt uuttavuotta monesti eri puolilla Itä-Suomea hiihdellen. Lumiolosuhteita on saanut jännittää usein viimeiseen asti, ja viime vuoden kevätkelit olivat viimeinen niitti. Tällä kertaa oli lähdettävä Lappiin ihka oikealle kaamosvaellukselle. Kohteeksi valittiin Urho Kekkosen kansallispuiston kaakkoisosa, Itäkaira. Siellä saa nauttia tasaisesta hiihtomaastosta ja kattavasta tupaverkostosta, mutta retkeilijöitä on melko vähän – siis paras mahdollinen kohde kaamosajan hiljaiselle hiihtoretkelle!
