Helmikuu meni ohi ilman maastoöitä: motivaatio lähteä lumettomille talviretkille oli kateissa. Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppunakaan ei hiihtokeleillä juhlittu, mutta luvassa oli kirkas pakkasyö puolikuun valaisemassa maisemassa.
Lähdimme tutustumaan Siuntion ja Inkoon rajamailla sijaitsevaan Kopparnäs-Störsvikin alueeseen. Olin suunnitellut yhden yön reissua Kopparnäsin rannoille jo ainakin kuusi vuotta, mutta aina aiemmin oli ilmennyt tekosyitä mennä jonnekin muualle.
Mainitsin aiemmin Fjellpulkenin ahkiokassin vetoketjun muuttuvan jähmeäksi kovalla pakkasella. Jäin pohtimaan, millainen sulkumekanismi toimisi parhaiten. Päädyin suunnittelemaan ahkiokassin, johon on otettu vaikutteita Savotta Paljakka -ahkiosta. Siinä kiinteästi pulkkaan ommeltu peite suljetaan laittamalla kaksi pitkittäistä putkea limittäin, jonka jälkeen kuorma sidotaan kuminauhoilla ja koukuilla. Kantava ajatus on, että kassin koko mukautuu kuorman korkeuteen. Maksimikorkeudessa putket menevät juuri ja juuri limittäin, kun taas vajaalla kuormalla päällekkäistä kangasta jää enemmän. Kassiin tarvitaan lisäksi kuljetusta varten PES-nauhaa ja solkia, jotta sen saa pysymään suljettuna. Piirtelin mallin ruutupaperille ja ompelin pienen prototyypin.
Jokainen talvivaellus on olosuhteiltaan ainutkertainen, joten uusia havaintoja omien retkeilyvarusteiden toimivuudesta kertyy väistämättä. Litokairassa mukana oli kokonaan uusiakin varusteita, muun muassa tuunattu pulkka-ahkio. Tässä muutamia varustekokemuksia matkan varrelta.
Seitsemännen kerran peräkkäin suuntasin vuodenvaihteen tienoilla hiihtelemään valtakunnan syrjäperille. Epävarmoiksi muuttuneet alkutalvet ovat sysänneet retkiä kohti pohjoista ja itää, mutta menneenä syksynä pysyvä lumipeite satoi Oulun korkeudellekin jo hyvissä ajoin. Retkikohteeksi valikoitui Litokaira, Pudasjärven ja Ranuan välillä sijaitseva suometsäerämaa. Viikkoon osui kerrankin kunnollinen pakkasjakso, joka toi mukanaan kauniita, kirkkaita retkipäiviä.
Oman ahkion rakentaminen on houkutellut jo pitkään, mutta ajan ja työtilojen puute on toistaiseksi estänyt moiset haaveet. Oli pakko keksiä helpompi ratkaisu. Viime kevään hiihtovaelluksella lainasin ystävältäni muovisesta Paris-pulkasta (viralliselta nimeltään ERAPro 960 Pro Expedition Sled) ja Fjellpulkenin aisoista tuunattua ahkiota. Se toimi niin hyvin, että päätin tehdä itselleni samanlaisen. Seuraavassa ohjeet.
Ensilumen aika on retkeilijän vuodenkierrossa ehdottomia suosikkejani. Suuntasin viikonloppuna noin sadan kilometrin päässä Helsingistä sijaitseviin Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistoihin. Niillä korkeuksilla lunta oli tuskin puolta senttiä, vaikka pääkaupungissa melkein jo kahlattiin hangessa. Pienetkin lumen rippeet loivat maisemaan talven tuntua ja yöllä lämpötila laski kunnolla pakkaselle. Talviretkeilykauden voi julistaa avatuksi.
Kirjoittelin ennen pääsiäisreissulle lähtöä muutaman sanan talvivarusteista. Kirjoitus ja siinä mainittu varustelista perustuivat aiemmilla reissuilla hyväksi koeteltuihin ratkaisuihin. Koska en omista läheskään kaikkia talvivaelluksella tarvittavia varusteita, on joka reissulla mukana erilaisia lainakamppeita. Tällä kertaa myös vanhat varusteeni joutuivat uudenlaisiin oloihin, sillä ne on tarkoitettu enemmän metsämaastoon kuin avotunturiin. Tässä muutamia retken aikana havaittuja asioita.
Pääsiäisenä järjestyi aikaa lähteä neljäksi yöksi Lappiin nauttimaan keväthangista ja kiskomaan ahkiota pitkin metsiä ja tuntureita. Kohteeksi valikoitui Pallas-Yllästunturin kansallispuiston pohjoisin osa Ounastunturi, jonne looginen lähtöpaikka on Hetta. Sinne on bussimatkaa Kolarin rautatieasemalta vain parin tunnin verran.
Talviretkeily metsäisessä maastossa ei sinänsä ole kovin vaikeaa, mutta mukaan lähtevä varustevuori kasvaa helposti kaksinkertaiseksi kesäretkiin nähden. Keveyttä tärkeämpää on varusteiden takuuvarma toimivuus kaikissa olosuhteissa.
Seuraava varustelista on alun perin muodostunut muutamien Pohjois-Karjalaan ja Pohjois-Savoon suuntautuneiden vuodenvaihteen retkien jäljiltä. Viimevuotisella Itäkairan kaamosvaelluksella oli varauduttava vielä hieman kylmempiin säihin, mutta muuten melkein sama varustus kelpasi. Olosuhteethan ovat metsässä varsin samanlaiset, vaikka paikka vaihtuisi muutaman sata kilometriä pohjoisempaan. Pääsiäisenä suuntaan hiihtelemään Pallas-Yllästunturin kansallispuiston ympäristöön lähes samoilla varusteilla. Kevättalvella päivät voivat olla lämpimiä, mutta öisin on edelleen varauduttava kireisiin pakkasiin.
Avotunturivaelluksille listaani ei pidä käyttää mallina, sellaisille varustautumisesta en (vielä) ole hankkinut kokemusta kuin teoriassa.
