Erätaidot ovat luonnossa liikkujalle välttämättömiä. Mitä vaativampiin maastoihin ja sääolosuhteisiin mennään, sitä enemmän taitoja tarvitaan. Olen kuitenkin huomannut, että erätaidoista puhuttaessa keskustelu eksyy helposti sivuraiteille. Taidot, jotka olivat oleellisia vuonna 1800, eivät välttämättä ole tänä päivänä kaikkein tärkeimpiä. Varusteet ja muut reunaehdot ovat ratkaisevasti erilaiset. Mitkä ovat nykyretkeilijän hyödyllisimpiä taitoja? Entä mitä asioita tulisi ottaa huomioon, kun suunnittelee turvallista retkeä?
Avainsana: talviretkeily
Vihdoin kunnolliset umpihankisauvat: Swix Mountain Extreme
Vajaan kymmenen talviretkeilyvuoden aikana olen pettynyt suksisauvoihin useammin kuin mihinkään muuhun varusteeseen. Olen nähnyt toistakymmentä erilaista umpihankeen tarkoitettua sauvaparia, kaikki tavalla tai toisella kelvottomia. Jatkuvaan sauvataisteluun kyllästyneenä ostin tänä talvena Swix Mountain Extreme -sauvat. Nyt luulen vihdoin löytäneeni kepukat, joita voi kutsua kunnollisiksi.
Jääretkien talvi
Etelä-Suomen talvi 2017-2018 näytti ensin tavanomaisen kurjalta ja leudolta, mutta helmikuu toi mukanaan vähän lunta ja kunnon pakkasjakson, joka on jatkunut pääsiäiseen saakka. Järvet saivat vankan jääpeitteen ja Suomenlahtikin jäätyi pitkälle avomerelle. Itse en hyödyntänyt tilaisuutta seikkailla Suomenlahden ulkosaarille, mutta keskitin talven harvat retkiviikonloput kohteisiin, joissa oli mahdollista hiihtää jäällä.
Milloin on paras aika vaeltaa Lapissa?
Merkittävä osa Lapin viehätystä on vuodenaikojen äärimmäinen vaihtelu. Kaamoksen sininen hämärä paukkupakkasineen vaihtuu hetkessä kirkkaisiin keväthankiin ja yöttömän yön vehreyteen. Pian maiseman värjää ruskan väriloisto ennen kuin lumi verhoaa jälleen maan. Olen yrittänyt ajoittaa vaelluksiani eri vuosina eri kuukausille löytääkseni oman suosikkiaikani. Tässä näkemykseni vuodenaikojen keskinäisestä paremmuudesta.
Kopparnäsin kirkas kuutamoyö
Helmikuu meni ohi ilman maastoöitä: motivaatio lähteä lumettomille talviretkille oli kateissa. Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppunakaan ei hiihtokeleillä juhlittu, mutta luvassa oli kirkas pakkasyö puolikuun valaisemassa maisemassa.
Lähdimme tutustumaan Siuntion ja Inkoon rajamailla sijaitsevaan Kopparnäs-Störsvikin alueeseen. Olin suunnitellut yhden yön reissua Kopparnäsin rannoille jo ainakin kuusi vuotta, mutta aina aiemmin oli ilmennyt tekosyitä mennä jonnekin muualle.
Tee-se-itse ahkiokassi, osa 1: prototyyppi
Mainitsin aiemmin Fjellpulkenin ahkiokassin vetoketjun muuttuvan jähmeäksi kovalla pakkasella. Jäin pohtimaan, millainen sulkumekanismi toimisi parhaiten. Päädyin suunnittelemaan ahkiokassin, johon on otettu vaikutteita Savotta Paljakka -ahkiosta. Siinä kiinteästi pulkkaan ommeltu peite suljetaan laittamalla kaksi pitkittäistä putkea limittäin, jonka jälkeen kuorma sidotaan kuminauhoilla ja koukuilla. Kantava ajatus on, että kassin koko mukautuu kuorman korkeuteen. Maksimikorkeudessa putket menevät juuri ja juuri limittäin, kun taas vajaalla kuormalla päällekkäistä kangasta jää enemmän. Kassiin tarvitaan lisäksi kuljetusta varten PES-nauhaa ja solkia, jotta sen saa pysymään suljettuna. Piirtelin mallin ruutupaperille ja ompelin pienen prototyypin.
Varustekokemuksia Litokairan hiihtovaellukselta
Jokainen talvivaellus on olosuhteiltaan ainutkertainen, joten uusia havaintoja omien retkeilyvarusteiden toimivuudesta kertyy väistämättä. Litokairassa mukana oli kokonaan uusiakin varusteita, muun muassa tuunattu pulkka-ahkio. Tässä muutamia varustekokemuksia matkan varrelta.
Vuodenvaihteen vaellus Litokairan pakkasissa
Seitsemännen kerran peräkkäin suuntasin vuodenvaihteen tienoilla hiihtelemään valtakunnan syrjäperille. Epävarmoiksi muuttuneet alkutalvet ovat sysänneet retkiä kohti pohjoista ja itää, mutta menneenä syksynä pysyvä lumipeite satoi Oulun korkeudellekin jo hyvissä ajoin. Retkikohteeksi valikoitui Litokaira, Pudasjärven ja Ranuan välillä sijaitseva suometsäerämaa. Viikkoon osui kerrankin kunnollinen pakkasjakso, joka toi mukanaan kauniita, kirkkaita retkipäiviä.
Tee-se-itse: Paris-pulkasta tuunattu ahkio
Oman ahkion rakentaminen on houkutellut jo pitkään, mutta ajan ja työtilojen puute on toistaiseksi estänyt moiset haaveet. Oli pakko keksiä helpompi ratkaisu. Viime kevään hiihtovaelluksella lainasin ystävältäni muovisesta Paris-pulkasta (viralliselta nimeltään ERAPro 960 Pro Expedition Sled) ja Fjellpulkenin aisoista tuunattua ahkiota. Se toimi niin hyvin, että päätin tehdä itselleni samanlaisen. Seuraavassa ohjeet.