Maanantaina 27.3. tuuli yltyi myrskyisiin lukemiin. Samaan aikaan puhaltelivat myös aurinkotuulet ja etenkin Pohjois-Suomessa nähtiin kirkkaita revontulia. Helsingissä havaintoja haittasivat pilvet ja kaupungin valot.
Avainsana: tähtikuvaus
Ensilumen aikaan Liesjärvellä ja Torronsuolla
Ensilumen aika on retkeilijän vuodenkierrossa ehdottomia suosikkejani. Suuntasin viikonloppuna noin sadan kilometrin päässä Helsingistä sijaitseviin Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistoihin. Niillä korkeuksilla lunta oli tuskin puolta senttiä, vaikka pääkaupungissa melkein jo kahlattiin hangessa. Pienetkin lumen rippeet loivat maisemaan talven tuntua ja yöllä lämpötila laski kunnolla pakkaselle. Talviretkeilykauden voi julistaa avatuksi.
Tähtikirkas viikonloppu Jurmossa
Elokuusta näytti jo tulevan yökuvien osalta täydellinen floppi, mutta kuun viimeinen viikonloppu pelasti lopulta tilanteen. Vietin sen telttaillen Saaristomeren kansallispuistossa Jurmon saarella, joka on yksi Etelä-Suomen valosaasteettomimmista paikoista. Taivas pysyi lähes pilvettömänä koko retken ajan ja sain vihdoin kuvata Linnunrataa sydämeni kyllyydestä.
Kuunsirppi Vanhankaupunginlahdella
Pilvisinä talvina yötaivaan kuvaaminen jää vähiin, mutta usein maaliskuu tuo mukanaan kirkkaita ilmoja. Niin tänäkin vuonna. Tähtikuvauksen kannalta Helsinki on lähes huonoin mahdollinen paikka. Taivaalla on kuitenkin muutakin nähtävää: lauantai-iltana lupailtiin mahdollisuutta revontulien esiintymiseen ja lisäksi taivaalla komeili kuunsirppi.
Syysyö Söderskärin majakkasaarella
Kaikki paitsi purjehdus on turhaa, sanotaan. Oma tietämykseni purjeveneistä rajoittui vielä pari viikkoa sitten suunnilleen siihen, että niissä on purjeita. Viime viikonloppuna sain tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä: kaveri pyysi mukaan purjehdusretkelle Söderskärin majakkasaarelle.
Yökuvauskauden avaus
Yöt alkavat olla taas riittävän pimeitä tähtitaivaan ja revontulien kuvaamiseen. Vielä elokuun alussa Etelä-Suomen taivas on liian vaalea, mutta kuun puolivälin paikkeilla kannattaa jo ulkoiluttaa kameraa öisissä maisemissa. Tänä vuonna elokuu on tarjonnut harvinaisen paljon kirkkaita öitä. Nautin niistä viime viikonloppuna lähes valosaasteettomassa Puulan saaristossa. Samalla reissulla aukesi myös revontulikausi. Auringon aktiivisuus jatkui viikonlopun yli ja maanantai-iltana suuntasin Suomenlinnaan tarkoituksena kuvata revontulia Helsingin siluetin yllä.
Jälleen Linnunradan alla
Maaliskuu on ollut kuluvan tähtikuvauskauden ylivoimaisesti parasta aikaa. Kirkkaita öitä on osunut kohdalle enemmän kuin edellisenä viitenä kuukautena yhteensä. Taivaan ilmiöiden kuvaajille on muutenkin tarjoiltu mannaa kaksin käsin: ihan joka viikolle ei osu sekä huikeita revontulia että auringonpimennystä. Jälkimmäinen tapahtuma tosin jäi itseltäni pelkkään katseluun puuttellisten kuvausvälineiden vuoksi.
Viime viikonloppu jatkui tähtikuvausteemalla Kemiönsaaren edustalla sijaitsevalla Högsåran saarella. Saaristomeren kansallispuistoon osittain kuuluva saari sijaitsee kaukana kaupunkien valoista ja tarjoaa melkein yhtä näyttävän tähtitaivaan kuin suosikkipaikkani Jurmo. Högsåran itäosassa sijaitsevassa kylässä asuu ympäri vuoden noin 50 ihmistä. Saareen kulkee läpi talven lauttavuoro Svartnäsin laiturista.
Tähtiyö taivasalla
Mennyt talvi oli retkeilymielessä katastrofaalinen: vuodenvaihteen kaamosvaelluksen jälkeen maastoöitä ei kertynyt ainuttakaan eikä metsäsuksille löytynyt etelän loskakeleillä käyttöä. Nyt keväällä vahinko on tarkoitus ottaa takaisin korkojen kera. Tänä viikonloppuna kalenteri näytti täydeltä, mutta upeiden kevätsäiden vuoksi oli pakko tunkea ohjelmaan väkisin yksi maastoyö. Spontaaneille retkille tuttu ja turvallinen Nuuksio on helpon saavutettavuutensa ansiosta aina hyvä vaihtoehto.
Perjantaina työpäivän jälkeen pikapakkasimme kotona reput ja hyppäsimme bussiin seitsemältä illalla. Mukaan otettiin vain aivan välttämättömät tavarat – esimerkiksi teltta ja keitin saivat jäädä kotiin. Illan ja aamun selviää helposti eväillä, eikä kirkkaana kevätyönä tarvitse pelätä sadetta.