Kesäinen hallayö Talaskankaalla

Joulu on jo ovella, mutta muistellaan hetki mennyttä kesää. Pohjois-Savossa viettämäni mökkiviikon aikana kolea kesä tarjosi lähinnä harmaita tunnelmia. Eräänä sateisen päivän jälkeisenä iltana ennuste yllätti: yöksi luvattiin kirkasta ja kylmää. Nukkumisen sijaan pakkasin kamerarepun ja suuntasin majapaikasta noin 20 kilometrin päässä sijaitsevalle Talaskankaan luonnonsuojelualueelle.

(lisää…)

Lue lisää

Kevät yllätti valokuvaajan

Kevät, se saapuu joka vuosi yllättäen kuin faksit entiselle pääministerille. Maaliskuun loskaisilla hangilla ei jaksa uskoa, että pari viikkoa myöhemmin meri vapautuu jäästä, routainen maa alkaa vihertää ja ensimmäiset kasvit tunkeutuvat esiin. Lintumaailmassa säpinää riittää sitäkin enemmän.  Jos tästä kaikesta haluaa kuvata edes murto-osan, kannattaa viettää kaikki vapaa-aika ulkona.

(lisää…)

Lue lisää

Muisto syyskuulta: usva-aamu Mätäjoella

Syys-lokakuussa tyyniä usva-aamuja taisi olla ainakin parikymmentä, paljon enemmän kuin tavallisesti. Useimpia niistä ihailin työmatkalla pyörän selästä, ilman kameraa. Vain yhtenä aamuna jaksoin varta vasten herätä kuvaamaan. Syyskuisena viikonloppuna suuntasin tuttua tutummille paikoille Mätäjoen varteen Malminkartanon ja Kannelmäen rajoille. Kuvat unohtuivat arkistojen kätköihin muutamaksi viikoksi, kunnes löysin ne uudestaan tänään.

(lisää…)

Lue lisää

Hiljainen, pilvinen Pallastunturi

Vuoden kolmannen Lapin-vaelluksen tarkoituksena oli kokea turistien suosiman ruska-ajan jälkeinen syksyn ja talven rajapinta; kuulaat pakkasaamut, ensilumen kuorruttamat tunturit, pimenevällä syystaivaalla hulmuavat revontulet. Toisin kävi: lokakuun alku tarjosi leutoa, pilvistä ja tihkusateista säätä. Positiivisena yllätyksenä maaruska hehkui vielä parhaimmillaan.

(lisää…)

Lue lisää

Retkeilyä suviyössä

Motivaationi liikkua ulkona laskee samaa tahtia nousevan lämpötilakäyrän kanssa. Helteellä ei huvita lähteä edes kävelylle lähimetsään, saati sitten rinkan kanssa pidemmälle vaellukselle. Ainoastaan öisin lämpötilat pysyttelevät siedettävällä tasolla, joten retkeilyt on ajoitettava yön tunneille. Onneksi kesäisin näkee kulkea ja kuvata läpi yön – itse asiassa silloin valo on paljon mielenkiintoisempaa kuin keskipäivän jyrkässä auringonpaisteessa.

Eräänä heinäkuisena viikonloppuna kalenteriin järjestyi juuri yön verran tyhjää. Kotoa irtauduttiin pikaisen pakkausoperaation jälkeen yhdeksän aikaan illalla ja maastoon asti selvittiin kymmenen korvilla. Juuri sopiva aika aloittaa yöllinen minivaellus – auringonlaskuun olisi vielä puolisen tuntia, mutta lämpötila jo riittävän alhainen reppuselkäiselle kulkijalle.

(lisää…)

Lue lisää