Kevät yllätti valokuvaajan

Kevät, se saapuu joka vuosi yllättäen kuin faksit entiselle pääministerille. Maaliskuun loskaisilla hangilla ei jaksa uskoa, että pari viikkoa myöhemmin meri vapautuu jäästä, routainen maa alkaa vihertää ja ensimmäiset kasvit tunkeutuvat esiin. Lintumaailmassa säpinää riittää sitäkin enemmän.  Jos tästä kaikesta haluaa kuvata edes murto-osan, kannattaa viettää kaikki vapaa-aika ulkona.

(lisää…)

Lue lisää

Muisto syyskuulta: usva-aamu Mätäjoella

Syys-lokakuussa tyyniä usva-aamuja taisi olla ainakin parikymmentä, paljon enemmän kuin tavallisesti. Useimpia niistä ihailin työmatkalla pyörän selästä, ilman kameraa. Vain yhtenä aamuna jaksoin varta vasten herätä kuvaamaan. Syyskuisena viikonloppuna suuntasin tuttua tutummille paikoille Mätäjoen varteen Malminkartanon ja Kannelmäen rajoille. Kuvat unohtuivat arkistojen kätköihin muutamaksi viikoksi, kunnes löysin ne uudestaan tänään.

(lisää…)

Lue lisää

Hiljainen, pilvinen Pallastunturi

Vuoden kolmannen Lapin-vaelluksen tarkoituksena oli kokea turistien suosiman ruska-ajan jälkeinen syksyn ja talven rajapinta; kuulaat pakkasaamut, ensilumen kuorruttamat tunturit, pimenevällä syystaivaalla hulmuavat revontulet. Toisin kävi: lokakuun alku tarjosi leutoa, pilvistä ja tihkusateista säätä. Positiivisena yllätyksenä maaruska hehkui vielä parhaimmillaan.

(lisää…)

Lue lisää

Retkeilyä suviyössä

Motivaationi liikkua ulkona laskee samaa tahtia nousevan lämpötilakäyrän kanssa. Helteellä ei huvita lähteä edes kävelylle lähimetsään, saati sitten rinkan kanssa pidemmälle vaellukselle. Ainoastaan öisin lämpötilat pysyttelevät siedettävällä tasolla, joten retkeilyt on ajoitettava yön tunneille. Onneksi kesäisin näkee kulkea ja kuvata läpi yön – itse asiassa silloin valo on paljon mielenkiintoisempaa kuin keskipäivän jyrkässä auringonpaisteessa.

Eräänä heinäkuisena viikonloppuna kalenteriin järjestyi juuri yön verran tyhjää. Kotoa irtauduttiin pikaisen pakkausoperaation jälkeen yhdeksän aikaan illalla ja maastoon asti selvittiin kymmenen korvilla. Juuri sopiva aika aloittaa yöllinen minivaellus – auringonlaskuun olisi vielä puolisen tuntia, mutta lämpötila jo riittävän alhainen reppuselkäiselle kulkijalle.

(lisää…)

Lue lisää

Usva-aamujen matematiikkaa

Tällä viikolla valokuvaajia on hellitty täydellisillä syyssäillä. Aurinkoisia päiviä ovat seuranneet tyynet yöt, jotka tähän aikaan vuodesta synnyttävät usein kuvauksellisia aamu-usvia vesistöjen ylle ja aukeille paikoille.

Näihin aikoihin auringonnousu ajoittuu etelärannikolla mukavasti noin puoli seitsemäksi, joten epäinhmillisen aikaista herätystä ei tarvita ja kuvaussession jälkeen ehtii vielä helposti töihin tai muihin pakollisiin rientoihin.

Mutta minne usva-aamuja pitäisi mennä kuvaamaan? Yleensä valokuvaajat pyrkivät suosimaan paikkoja, joissa pääsee kuvaamaan usvan läpi kohti nousevaa aurinkoa. Usvaa syntyy varmimmin pienehköille järville tai lammille, joilta pienet tuulenvireet eivät pääse puhaltamaan sitä pois.

Mitä pienempi ja suojaisampi lampi, sitä myöhemmin aurinko näkyy. Pahimmillaan valot ovat jo ohi  ja usvat haihtuneet, kun aurinko viimein suvaitsee kivuta esiin puiden takaa. Onneksi pienillä karttaharjoituksilla ja peruskoulun matematiikalla onnistumismahdollisuuksia voi parantaa rutkasti. Esimerkkinä toimii eilisaamun kuvaussessio Espoon Mössenkärrille.

(lisää…)

Lue lisää