Ennätysmyöhäinen kevät vaihtui lopulta kesäksi, vaikka välillä alkoi usko loppua toukokuisten lumimyräköiden keskellä. Koleista säistä huolimatta vietin toukokuussa tuttuun tapaan mahdollisimman paljon aikaa ulkona. Vuoden paras retkeilyaika – koivunlehtien puhkeamisesta hyttyskesän alkuun – osui tänä vuonna Etelä-Suomessa vasta toukokuun jälkipuoliskolle.
Avainsana: maisemakuvaus
Ensi kertaa Utön saarella
Erottamaton osa keväitäni on vierailu Saaristomerellä. Aiempina vuosina olen matkannut telttailemaan Jurmon saarelle, mutta nyt päätin olla radikaali ja vaihtaa matkakohdetta. Varasin mökin Utöstä, joka sijaitsee noin 12 km Jurmosta etelälounaaseen ja on Saaristomeren yhteisalus M/S Eivorin päätepysäkki.
Kopparnäsin kirkas kuutamoyö
Helmikuu meni ohi ilman maastoöitä: motivaatio lähteä lumettomille talviretkille oli kateissa. Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppunakaan ei hiihtokeleillä juhlittu, mutta luvassa oli kirkas pakkasyö puolikuun valaisemassa maisemassa.
Lähdimme tutustumaan Siuntion ja Inkoon rajamailla sijaitsevaan Kopparnäs-Störsvikin alueeseen. Olin suunnitellut yhden yön reissua Kopparnäsin rannoille jo ainakin kuusi vuotta, mutta aina aiemmin oli ilmennyt tekosyitä mennä jonnekin muualle.
Lyhyt talviloma Ylläksen maisemissa
Jo ennen vuodenvaihdetta näytti vahvasti siltä, ettei talven hiihtoretkiä voisi laskea Etelä-Suomen varaan. Halusin kaamosvaelluksen lisäksi päästä vielä toisen kerran nauttimaan oikeasta talvesta. Kokonaisen viikon loman sovittaminen kalenteriin tuntui hankalalta, eivätkä talvivaelluksen vaatimat mittavat järjestelyt houkuttaneet. Päädyin vastoin tapojani mökkilomalle Ylläksen matkailukeskittymän liepeille. Jotta erämaan tuntu ei olisi täysin kadonnut, majapaikaksi valikoitui autiotupaa muistuttava Kesänkijärven vuokratupa.
Vuodenvaihteen vaellus Litokairan pakkasissa
Seitsemännen kerran peräkkäin suuntasin vuodenvaihteen tienoilla hiihtelemään valtakunnan syrjäperille. Epävarmoiksi muuttuneet alkutalvet ovat sysänneet retkiä kohti pohjoista ja itää, mutta menneenä syksynä pysyvä lumipeite satoi Oulun korkeudellekin jo hyvissä ajoin. Retkikohteeksi valikoitui Litokaira, Pudasjärven ja Ranuan välillä sijaitseva suometsäerämaa. Viikkoon osui kerrankin kunnollinen pakkasjakso, joka toi mukanaan kauniita, kirkkaita retkipäiviä.
Väriloistoa ja harmautta Jurmossa
Vietin viime viikonloppuna kolme yötä Jurmon saarella. Edellisellä reissulla elokuussa taivas näyttäytyi alusta loppuun täysin kirkkaana. Nyt oli vuorossa toinen ääripää: tasaisen harmaa pilviverho pysytteli Saaristomeren yllä koko retken ajan. Eipä ainakaan tarvinnut riekkua yötä myöten tähtiä väijymässä, vaan kerrankin sai levätä kunnolla. Vaikka maisemavaloilla ei juhlittu, tarjosi saari sentään paikoin näyttävää ruskaa.
Elokuussa yövyin teltassa Moringharun telttailualueella, mutta tällä kertaa majoitus järjestyi mukavasti mökkiin. Normaalista poiketen retkiseuranani oli useita maamme eturivin luontokuvaajia. Vaikka kuvauskelit eivät suosineet, riitti valokuvausaiheista puhuttavaa sitäkin enemmän. Tällaiset retket ovat siitä vaarallisia, että niistä saattaa aiheutua ylimääräistä rahanmenoa. Esimerkiksi parempi teleobjektiivi alkoi kummasti kiinnostaa, kun kuljeskeli 500-millisiä tykkejä roikottavien kuvaajien matkassa. Myös vaellus tai kuvausmatka Huippuvuorille alkoi yhtäkkiä tuntua houkuttelevalta…
Syysklassikko: aamu-usvaa Mätäjoella
Jos syysyö on tyyni ja kirkas, muodostuu alaville paikoille näyttäviä usvia. Tänä syksynä kauniita säitä on riittänyt. Syyskuussa en ehtinyt nauttia usva-aamuista, mutta lokakuun alussa järjestyi aikaa koukata yhtenä arkiaamuna Mätäjokilaakson kautta. Tuttu paikka ei tuottanut pettymystä.