Kirjoittelin edellisessä tekstissä tarinaa lammaspaimenviikolta Närängän erämaatilalta Kuusamosta. Lampaiden vahtimisen ohella aikaa retkeilyyn ja valokuvaukseen jäi runsaasti. Kiertelimme kuvauskavereideni kanssa Närängänvaaran lähimaastoissa. Säät suosivat ja hyviä kuvaustilanteita mahtui viikkoon useita. Reissun huipentumana kävimme Iivaaran yöttömässä yössä etsimässä vaarametsien harvalukuista koristusta, sinipyrstöä.
Avainsana: luontokuvaus
Arktinen alkukesä Paistunturin erämaassa
Toissa vuonna päätin, etten enää vaella kesällä, vaikka Lapin luonto herääkin upeaan loistoon. Kuumuus ja räkkä eivät ole ystäviäni. Niitä voi kuitenkin hyvällä tuurilla välttää, jos lähtee riittävän aikaisin. Silloin voi joutua kamppailemaan lunta, vettä ja kylmyyttä vastaan, mutta ne ovat itselleni mieluisampia vastuksia.
Kesäkuun ensimmäisenä päivänä astuin kaverini kanssa yöjunan kyytiin ja suuntasin kohti Utsjokea. Kuiva ja aurinkoinen kevät oli sulattanut lumet Paistunturin erämaasta jo toukokuun aikana. Vaellusviikon koittaessa säät viilenivät ja ennuste lupasi lämpötilan laskevan lähelle nollaa. Emme silti osanneet arvata, millainen talvisää ja pohjoisen puhuri tuntureilla olisi vastassa.
Luontokuvausoppaana melontaretkellä
Kesäisen aurinkoinen torstai-ilta sujui tällä viikolla poikkeuksellisen mukavissa merkeissä, sillä vierailin Merimelojat ry:n retkellä kertomassa valokuvauksesta retkioloissa. Edellisestä melontakerrasta oli kulunut jo aikaa, mutta kokeneen oppaan kanssa kaksikkokajakissa touhu onnistui ilman ongelmia.
Citynature.eu-sivusto johdattaa Helsingin lähiluontoon
Olen jo pitkään ajatellut, että Helsingin helposti saavutettavat luontokohteet pitäisi saada paremmin matkailijoiden – ja asukkaidenkin – tietoon. Tänä keväänä julkaistu Citynature.eu-sivusto on tehty juuri tähän tarkoitukseen: sivusto esittelee Helsingin ja Tallinnan TOP10-luontokohteet. Jokaisesta kohteesta on tarjolla paljon luontotietoa ja retkivinkkejä. Sivusto on suunniteltu toimimaan erityisen hyvin mobiililaitteilla, jotta siitä olisi apua myös maastossa.
Sivusto sisältää runsaasti ottamiani maisemakuvia ja muutamia lajikuvia. Olen yli kymmenen vuoden ajan kulkenut useimmilla sivuston esittelemillä luontokohteilla, joten arkistoistani löytyi monesta kohteesta jo valmiiksi kuvia eri vuodenajoilta. Täydensin kuvavalikoimaani retkeilemällä vuoden ajan ahkerasti eri puolilla Helsinkiä.
Vappu Länsi-Viron luontokohteilla
Kevään parhaan ajan voi yrittää maksimoida aloittamalla retkeilyn mahdollisimman etelästä. Useina keväinä olen suunnannut vapun tienoilla Suomenlahden eteläpuolelle. Niin tänäkin vuonna: kohteeksi valikoitui jälleen Matsalun kansallispuisto, joka sijaitsee Länsi-Virossa Haapsalun kaupungin eteläpuolella. Viime vuonna samaa aikaan Virossa satoi räntää, nyt kohdalle osui parhaita mahdollisia kevätsäitä.
Porkkalan tähtiä ja lintuja
Porkkalanniemen merimaisemat ovat tähti- ja lintuharrastajien suosiossa. Kauas Suomenlahdelle ulottuva niemenkärki tarjoaa Uudenmaan pimeimmän yötaivaan ja osuu tärkeälle muuttolintujen reitille. Olen aiemmin retkeillyt Porkkalassa vain syksyisin parhaaseen tähtikuvausaikaan. Huhtikuun puolivälissä luvassa ei ollut syksyn veroista pimeyttä, mutta sitäkin upeampia aurinkoisia kevätsäitä.
Torronsuon viimeisillä lumilla
Suunnitelmani pääsiäiselle oli selvä: lähtisin retkelle lähimpään paikkaan, jossa voisi järkevästi hiihtää maastossa. Alun perin ajatuksissa oli suunnata neljäksi päiväksi jonnekin Keski-Suomen tasalle, mutta kylmä kevät mahdollisti eteläisemmän kohdevalinnan. Samalla nelipäiväinen vaellus lyheni pohdinnoissani parin päivän mittaiseksi. Lopulta laiskuus vei voiton ja päiväretki alkoi tuntua paremmalta idealta. Nautin vaimoni kanssa muutaman tunnin Torronsuon kansallispuiston aurinkoisista suolakeuksista liukulumikengillä hiihdellen. Retkipäivä huipentui täysikuun nousun kuvaamiseen Kiljamon korkeasta lintutornista.
Milloin on paras aika vaeltaa Lapissa?
Merkittävä osa Lapin viehätystä on vuodenaikojen äärimmäinen vaihtelu. Kaamoksen sininen hämärä paukkupakkasineen vaihtuu hetkessä kirkkaisiin keväthankiin ja yöttömän yön vehreyteen. Pian maiseman värjää ruskan väriloisto ennen kuin lumi verhoaa jälleen maan. Olen yrittänyt ajoittaa vaelluksiani eri vuosina eri kuukausille löytääkseni oman suosikkiaikani. Tässä näkemykseni vuodenaikojen keskinäisestä paremmuudesta.
Vuosikymmen digijärkkärillä
Hankin ensimmäisen digikamerani vuonna 2006. Enpä olisi silloin arvannut, mihin soppaan lusikkani pistän. Nyt takana on tusinan verran vuosia ilman ainuttakaan kuukauden pituista kuvaustaukoa – kahden viikon tauotkin voi laskea kahden käden sormilla. Kameran laukaisin on napsahtanut pohjaan satojatuhansia kertoja.
Kymmenen vuotta sitten ostin digijärkkärin. Kevät 2008 oli lopullinen käännekohta, jonka jälkeen paluuta ei enää ollut, vaan kuvaamiseen käytetty aika kasvoi entisestään ja kalustoa kertyi vuosien varrella kilokaupalla lisää. Tänä keväänä otin jälleen yhden askeleen valokuvausurallani: perustin sivutoimisen yrityksen.
Ylen Aamu-tv:n vieraana kertomassa valokuvauksesta pakkasella
Viikkoni alkoi aikaisella herätyksellä, kun suuntasin Pasilan studiolle Ylen Aamu-tv:n vieraaksi. Toimittaja soitti viime viikolla ja pyysi lähetykseen kertomaan, miten otetaan onnistuneita valokuvia pakkasella. Vaikka ajatus suorasta tv-lähetyksestä kukonlaulun aikaan aavistuksen hirvitti, vastasin saman tien myöntävästi. Harvoin sitä sentään pääsee valtakunnan päämediaan omista kuvistaan kertomaan.