Ennätysmyöhäinen kevät vaihtui lopulta kesäksi, vaikka välillä alkoi usko loppua toukokuisten lumimyräköiden keskellä. Koleista säistä huolimatta vietin toukokuussa tuttuun tapaan mahdollisimman paljon aikaa ulkona. Vuoden paras retkeilyaika – koivunlehtien puhkeamisesta hyttyskesän alkuun – osui tänä vuonna Etelä-Suomessa vasta toukokuun jälkipuoliskolle.
Avainsana: lintukuvaus
Ensi kertaa Utön saarella
Erottamaton osa keväitäni on vierailu Saaristomerellä. Aiempina vuosina olen matkannut telttailemaan Jurmon saarelle, mutta nyt päätin olla radikaali ja vaihtaa matkakohdetta. Varasin mökin Utöstä, joka sijaitsee noin 12 km Jurmosta etelälounaaseen ja on Saaristomeren yhteisalus M/S Eivorin päätepysäkki.
Lyhyt talviloma Ylläksen maisemissa
Jo ennen vuodenvaihdetta näytti vahvasti siltä, ettei talven hiihtoretkiä voisi laskea Etelä-Suomen varaan. Halusin kaamosvaelluksen lisäksi päästä vielä toisen kerran nauttimaan oikeasta talvesta. Kokonaisen viikon loman sovittaminen kalenteriin tuntui hankalalta, eivätkä talvivaelluksen vaatimat mittavat järjestelyt houkuttaneet. Päädyin vastoin tapojani mökkilomalle Ylläksen matkailukeskittymän liepeille. Jotta erämaan tuntu ei olisi täysin kadonnut, majapaikaksi valikoitui autiotupaa muistuttava Kesänkijärven vuokratupa.
Kiitos Canon 300mm f/4L IS USM 2009-2017
Kesäkuussa 2009 yksi haave toteutui: sain hankittua ensimmäisen oikean teleobjektiivin. Valintani oli erinomaisena kompromissina tunnettu Canon 300mm f/4L IS USM. Se on pieni ja kevyt, melko valovoimainen ja hinnaltaan kohtuullinen. Käyttöä ei tarvitse rajata vain lintukuvaukseen, sillä 1,5 metrin lähin tarkennusetäisyys mahdollistaa objektiivin hyödyntämisen hyönteisten ja muiden pikkuotusten taltioinnissa. Käyttämällä 1,4X telejatketta saa lisää ulottuvuutta, tosin valovoiman kustannuksella.
Vietin objektiivin kanssa 7,5 ikimuistoista vuotta. Se toimi jokaisena kuvauspäivänä moitteettomasti ja tuotti monta kelpo kuvaa. Joskus tulee kuitenkin aika siirtyä elämässä eteenpäin. Päivitin kamerareppuuni pykälää järeämmän Canon 300mm f/2.8L IS USM:n ja luovuin rakkaasta f/4-versiosta. Nyt on syytä muistella yhteisiä vuosiamme.
Väriloistoa ja harmautta Jurmossa
Vietin viime viikonloppuna kolme yötä Jurmon saarella. Edellisellä reissulla elokuussa taivas näyttäytyi alusta loppuun täysin kirkkaana. Nyt oli vuorossa toinen ääripää: tasaisen harmaa pilviverho pysytteli Saaristomeren yllä koko retken ajan. Eipä ainakaan tarvinnut riekkua yötä myöten tähtiä väijymässä, vaan kerrankin sai levätä kunnolla. Vaikka maisemavaloilla ei juhlittu, tarjosi saari sentään paikoin näyttävää ruskaa.
Elokuussa yövyin teltassa Moringharun telttailualueella, mutta tällä kertaa majoitus järjestyi mukavasti mökkiin. Normaalista poiketen retkiseuranani oli useita maamme eturivin luontokuvaajia. Vaikka kuvauskelit eivät suosineet, riitti valokuvausaiheista puhuttavaa sitäkin enemmän. Tällaiset retket ovat siitä vaarallisia, että niistä saattaa aiheutua ylimääräistä rahanmenoa. Esimerkiksi parempi teleobjektiivi alkoi kummasti kiinnostaa, kun kuljeskeli 500-millisiä tykkejä roikottavien kuvaajien matkassa. Myös vaellus tai kuvausmatka Huippuvuorille alkoi yhtäkkiä tuntua houkuttelevalta…
Vuoden hienoin viikko Puulalla
Etelä-Suomen leveysasteilla kevät on parhaimmillaan toukokuun ensimmäisellä viikolla. Maisema vihertyy silmissä, linnunlaulu täyttää lehdot ja säät ovat usein jo mukavan lämpimiä. Olen viime vuosina pyrkinyt järjestämään vapun tienoille edes pienen lomapätkän, jotta vuoden hienoin aika ei valuisi ohi sisätiloissa istuen. Monena vuonna matkani on vienyt Viroon tai Saaristomerelle, nyt suuntana oli kotoinen Etelä-Savo ja Puulan saaristo. Nautin järviluonnosta ensin vappuviikonlopun, ja lyhyen kaupungissa käväisyn jälkeen palasin viideksi päiväksi samoihin maisemiin.
Kevät yllätti valokuvaajan
Kevät, se saapuu joka vuosi yllättäen kuin faksit entiselle pääministerille. Maaliskuun loskaisilla hangilla ei jaksa uskoa, että pari viikkoa myöhemmin meri vapautuu jäästä, routainen maa alkaa vihertää ja ensimmäiset kasvit tunkeutuvat esiin. Lintumaailmassa säpinää riittää sitäkin enemmän. Jos tästä kaikesta haluaa kuvata edes murto-osan, kannattaa viettää kaikki vapaa-aika ulkona.
Muisto syyskuulta: usva-aamu Mätäjoella
Syys-lokakuussa tyyniä usva-aamuja taisi olla ainakin parikymmentä, paljon enemmän kuin tavallisesti. Useimpia niistä ihailin työmatkalla pyörän selästä, ilman kameraa. Vain yhtenä aamuna jaksoin varta vasten herätä kuvaamaan. Syyskuisena viikonloppuna suuntasin tuttua tutummille paikoille Mätäjoen varteen Malminkartanon ja Kannelmäen rajoille. Kuvat unohtuivat arkistojen kätköihin muutamaksi viikoksi, kunnes löysin ne uudestaan tänään.
Sekalaisia luontokuvausvinkkejä
Villa Elfvikin kuvausretki sujui tälle kesälle harvinaisesti aurinkoisen lämpimässä säässä. Seitsemän osallistujan kanssa ehdittiin parin tunnin aikana käydä läpi eri kohteiden kuvaamisen perusasioita ja jutella vapaamuotoisesti valokuvauksesta. Erityiskiitokset ryhmälle monista osuvista kysymyksistä, joista syntyi hyvää keskustelua.
Koska luontokuvausvinkeistä saattaa olla hyötyä muillekin, kokosin tähän kirjoitukseen sekalaisen sillisalaatin retkellä esiin tulleista asioista ja lisäilin joukkoon vähän muutakin. Lopussa on myös vastauksia retken aikana esitettyihin kysymyksiin.