Kirjoittelin edellisessä tekstissä tarinaa lammaspaimenviikolta Närängän erämaatilalta Kuusamosta. Lampaiden vahtimisen ohella aikaa retkeilyyn ja valokuvaukseen jäi runsaasti. Kiertelimme kuvauskavereideni kanssa Närängänvaaran lähimaastoissa. Säät suosivat ja hyviä kuvaustilanteita mahtui viikkoon useita. Reissun huipentumana kävimme Iivaaran yöttömässä yössä etsimässä vaarametsien harvalukuista koristusta, sinipyrstöä.
Avainsana: kesä
Lammaspaimenena Närängän erämaatilalla
Metsähallitus arpoo vuosittain perinnetiloilleen lammaspaimenviikkoja. Onnekkaat voittajat pääsevät viikoksi hoitamaan lampaita ja majoittumaan upeaan ympäristöön.
Useiden vuosien yrittämisen jälkeen arpaonni suosi: vaimoni voitti juhannuksen jälkeisen viikon Kuusamon Närängänvaaralla sijaitsevalle Närängän erämaatilalle. Keräsimme noin kymmenen hengen porukan mukaan nauttimaan pohjoisen kesästä ja lampaiden hoidosta. Lammaspaimenviikot maksavat yhteensä 400 euroa – näin isolle porukalle touhu on siis lähes ilmaista.
Muuten leppoisasti sujunut viikko huipentui viimeisenä päivänä yllättävään karitsointiin. Vastasyntyneen määkijän hengissä pitämiseen tarvittiin porukan kaikki yritteliäisyys ja neuvokkuus.
Täydellinen kuunpimennys Tuusulan pelloilla
Lähes helteiseen perjantain ja lauantain väliseen yöhön 27.-28.7.2018 osunut täydellinen kuunpimennys keräsi ympäri Suomea laajan kansanjoukon ilmiötä ihailemaan. Etelärannikolla moni joutui pettymään pilvisyyden pilattua valtaosan pimennyksestä. Keski-Uudenmaan havaitsijoilla kävi parempi tuuri. Kiitän laiskuuttani, etten lähtenyt etsimään Kuun eteen sopivaa maisemaa pääkaupungista asti, vaan fillaroin lähipelloille Tuusulaan 10 kilometrin päähän kotiovelta.
Luontokuvausoppaana melontaretkellä
Kesäisen aurinkoinen torstai-ilta sujui tällä viikolla poikkeuksellisen mukavissa merkeissä, sillä vierailin Merimelojat ry:n retkellä kertomassa valokuvauksesta retkioloissa. Edellisestä melontakerrasta oli kulunut jo aikaa, mutta kokeneen oppaan kanssa kaksikkokajakissa touhu onnistui ilman ongelmia.
Milloin on paras aika vaeltaa Lapissa?
Merkittävä osa Lapin viehätystä on vuodenaikojen äärimmäinen vaihtelu. Kaamoksen sininen hämärä paukkupakkasineen vaihtuu hetkessä kirkkaisiin keväthankiin ja yöttömän yön vehreyteen. Pian maiseman värjää ruskan väriloisto ennen kuin lumi verhoaa jälleen maan. Olen yrittänyt ajoittaa vaelluksiani eri vuosina eri kuukausille löytääkseni oman suosikkiaikani. Tässä näkemykseni vuodenaikojen keskinäisestä paremmuudesta.
Kolmen valtakunnan suurtuntureilla, osa 2: Pältsan – Bárrás
Vaelluskertomuksen ensimmäisessä osassa seikkailtiin Duoibalin poluttomalla ylängöllä. Reissun jälkimmäisellä puoliskolla palasimme merkityille reiteille ja lähdimme tavoittelemaan unelmaa suurtunturista. Tarkoituksena oli kruunata vaellus huiputtamalla jokin lähelle 1500 metriä kohoava tunturi.
Kolmen valtakunnan suurtuntureilla, osa 1: Peerasta Duoibalin ylängölle
Jos aikoo Lappiin ennen räkkää ja kuumuutta, vaellus on syytä ajoittaa heti kesäkuun alkuun. Tänä vuonna saimme järjestettyä yhteistä lomaa vasta juhannuksesta eteenpäin, aivan liian myöhään. Päätimme lähteä tutustumaan Suomen, Ruotsin ja Norjan raja-alueella sijaitseviin suurtuntureihin. Ehkäpä kesä ei olisi vielä saavuttanut yli tuhannen metrin korkeuteen kohoavia huippuja. Kovin aikaisin ei niille seuduille voisi lähteäkään, koska lumet sulavat vasta kesäkuun puolella.
Talkoita ja täysikuu Hangon Uddskatanilla
Heinä-elokuun vaihteessa nousi taivaalle kesän kolmas täysikuu. Yhtä mones kuvausyritys aiheesta sijoittui manner-Suomen lounaisimpaan kolkkaan, Hangon Uddskatanille, missä vietin viikonlopun talkoolaisena. Aiemmat kuutamot osuivat Malminkartanon täyttömäelle ja Puulaveden saaristoon.
