Ennätysmyöhäinen kevät vaihtui lopulta kesäksi, vaikka välillä alkoi usko loppua toukokuisten lumimyräköiden keskellä. Koleista säistä huolimatta vietin toukokuussa tuttuun tapaan mahdollisimman paljon aikaa ulkona. Vuoden paras retkeilyaika – koivunlehtien puhkeamisesta hyttyskesän alkuun – osui tänä vuonna Etelä-Suomessa vasta toukokuun jälkipuoliskolle.
Avainsana: kansallispuisto
Ensilumen aikaan Liesjärvellä ja Torronsuolla
Ensilumen aika on retkeilijän vuodenkierrossa ehdottomia suosikkejani. Suuntasin viikonloppuna noin sadan kilometrin päässä Helsingistä sijaitseviin Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistoihin. Niillä korkeuksilla lunta oli tuskin puolta senttiä, vaikka pääkaupungissa melkein jo kahlattiin hangessa. Pienetkin lumen rippeet loivat maisemaan talven tuntua ja yöllä lämpötila laski kunnolla pakkaselle. Talviretkeilykauden voi julistaa avatuksi.
Väriloistoa ja harmautta Jurmossa
Vietin viime viikonloppuna kolme yötä Jurmon saarella. Edellisellä reissulla elokuussa taivas näyttäytyi alusta loppuun täysin kirkkaana. Nyt oli vuorossa toinen ääripää: tasaisen harmaa pilviverho pysytteli Saaristomeren yllä koko retken ajan. Eipä ainakaan tarvinnut riekkua yötä myöten tähtiä väijymässä, vaan kerrankin sai levätä kunnolla. Vaikka maisemavaloilla ei juhlittu, tarjosi saari sentään paikoin näyttävää ruskaa.
Elokuussa yövyin teltassa Moringharun telttailualueella, mutta tällä kertaa majoitus järjestyi mukavasti mökkiin. Normaalista poiketen retkiseuranani oli useita maamme eturivin luontokuvaajia. Vaikka kuvauskelit eivät suosineet, riitti valokuvausaiheista puhuttavaa sitäkin enemmän. Tällaiset retket ovat siitä vaarallisia, että niistä saattaa aiheutua ylimääräistä rahanmenoa. Esimerkiksi parempi teleobjektiivi alkoi kummasti kiinnostaa, kun kuljeskeli 500-millisiä tykkejä roikottavien kuvaajien matkassa. Myös vaellus tai kuvausmatka Huippuvuorille alkoi yhtäkkiä tuntua houkuttelevalta…
Tähtikirkas viikonloppu Jurmossa
Elokuusta näytti jo tulevan yökuvien osalta täydellinen floppi, mutta kuun viimeinen viikonloppu pelasti lopulta tilanteen. Vietin sen telttaillen Saaristomeren kansallispuistossa Jurmon saarella, joka on yksi Etelä-Suomen valosaasteettomimmista paikoista. Taivas pysyi lähes pilvettömänä koko retken ajan ja sain vihdoin kuvata Linnunrataa sydämeni kyllyydestä.
Sotahistorian ja pöllöjen Örö
Sata vuotta suljettuna sotilassaarena ollut Örö avattiin viime vuonna yleisölle ja liitettiin Saaristomeren kansallispuistoon. Saarelle pääsee kesäisin Kemiönsaaren perukoilta Kasnäsistä lähtevällä yhteysaluksella. Vietin saarella kesäkuussa pari päivää, eivätkä ne menneet hukkaan. Örö tarjosi paljon nähtävää sekä historian että luonnon osalta.
Pääsiäisvaellus Ounastunturilla
Pääsiäisenä järjestyi aikaa lähteä neljäksi yöksi Lappiin nauttimaan keväthangista ja kiskomaan ahkiota pitkin metsiä ja tuntureita. Kohteeksi valikoitui Pallas-Yllästunturin kansallispuiston pohjoisin osa Ounastunturi, jonne looginen lähtöpaikka on Hetta. Sinne on bussimatkaa Kolarin rautatieasemalta vain parin tunnin verran.
Räntäsateinen viikonloppu Jurmossa
Tammikuun alussa näytti, että saamme vihdoin nähdä kunnon talven. Varasimme Jurmon saarelta kahden hengen pikkumökin helmikuun puoleenväliin, keskelle syvintä talvea. Olen vieraillut saarella useita kertoja sulan maan aikaan. Nyt toiveissa oli ikuistaa siellä lumen ja jään peittämiä maisemia. Helmikuun vesisateet veivät toiveet talvesta, mutta reissua ei enää auttanut perua. Tiedossa oli viikonlopun verran räntäsateista nollakeliä.
Aurinkoinen syyspäivä Nuuksiossa
Viime viikot ovat näyttäneet, ettei syksy ole välttämättä masentavan harmaa ja sateinen vuodenaika. Kun vielä ruska alkaa olla Etelä-Suomessa parhaimmillaan, ei tarvitse kahta kertaa miettiä viettäisikö vapaa-aikaa sisällä vai ulkona. Viikonloppuna suuntasin päiväretkelle Nuuksion kansallispuiston maisemiin.