Syysklassikko: aamu-usvaa Mätäjoella

Jos syysyö on tyyni ja kirkas, muodostuu alaville paikoille näyttäviä usvia. Tänä syksynä kauniita säitä on riittänyt. Syyskuussa en ehtinyt nauttia usva-aamuista, mutta lokakuun alussa järjestyi aikaa koukata yhtenä arkiaamuna Mätäjokilaakson kautta. Tuttu paikka ei tuottanut pettymystä.

Lokakuussa aurinko nousee inhimilliseen aikaan. Heräämällä vain hieman ennen seitsemää ehdin mainiosti polkaista kolmen kilometrin päähän Kartanonhakaan, missä Mätäjoki levenee lammeksi ja sitä reunustavat avoimet nurmikentät. Jokilaaksossa leijui juuri sopivan paksuinen usvakerros.

Olin perillä turhankin aikaisin, aurinko kiipesi Kannelmäen talojen ylle vasta vartin odottelun jälkeen. Ensimmäisenä valonsäteet ylsivät pieneen metsikköön.

20161003_0801-35_036

Muutaman minuutin päästä aurinko pilkahteli jo kuvauksellisen puukujan välistä.

20161003_0807-09_059

Huonolta ei näyttänyt jokirannassakaan.

20161003_0821-55_091

20161003_0821-20_088

Tarkkasilmäinen saattoi havaita aamukasteisen nurmikon olevan kauttaaltaan hämähäkinseittien peitossa. Pahoittelut araknofoobikoille. 😉

20161003_0815-01_076

Olen kuvannut samassa paikassa lukuisia lähes identtisiä aamuja. Mielikuvitus alkoi loppua, kuvakulmat toistivat itseään. Aloin hakea kuviin ihmisten siluetteja. Valojen ollessa parhaimmillaan kuvausektoriin sattui osumaan pari hahmoa.

20161003_0828-07_112

20161003_0829-14_121

Pian usva oli lähes kokonaan poissa. Syysaamujen kuvauksellisin hetki on lyhyt, mutta heräämisen arvoinen. Näihin tunnelmiin ei ikinä kyllästy, ei edes tutussa paikassa.

20161003_0839-42_148

Facebooktwittergoogle_pluspinterestFacebooktwittergoogle_pluspinterest

2 kommenttia kirjoitukseen “Syysklassikko: aamu-usvaa Mätäjoella

Kommentoi