Retkelle julkisilla ja muita vinkkejä maata pitkin matkustamiseen

Ilmastonmuutos on tehnyt lentoliikenteen päästöistä pysyvän keskusteluaiheen matkailualalle. Samalla maata pitkin matkustaminen on nousemassa matkailutrendiksi. Keskustelun sävy on kuitenkin omasta näkökulmastani erikoinen. Puhutaan siitä, miten tulevaisuudessa joutuu ehkä luopumaan mukavasta lentämisestä ja matkustamaan hitaasti, vaikeasti ja kalliisti.

Olen matkustanut valtavasti valokuvaus- ja vaelluskohteiden perässä. Parhaina vuosina reissun päällä on kulunut lähes jokainen viikonloppu ja taatusti jok’ikinen lomapäivä. Olen nähnyt satoja uskomattoman hienoja paikkoja ja kokenut hetkiä, joita on vaikea jälkeenpäin uskoa todeksi.

Lentokonetta en ole vielä matkoihini tarvinnut. Syy ei ole oikeastaan ollut ilmastonmuutos vaan paljon yksinkertaisempi: kaikkein kiinnostavimpiin paikkoihin pääsee mukavammin muilla kulkuneuvoilla.

Vaellukselle Lappiin

Hektisessä nykymaailmassa vaatii vaivannäköä löytää paikkoja, joihin ihmiskunnan vaikutus ei yllä. Ei täysin luonnontilaisia alueita Suomessakaan ole, mutta Lapin erämaa-alueet ja suurimmat kansallispuistot pääsevät melko lähelle. Vielä voi nähdä pimeän tähtitaivaan ja istua ikimetsässä kaatuneella kelonrungolla kuulematta ainuttakaan ihmiskunnan aiheuttamaa ääntä.

Retkeilijälle Lappi on toiviomaa, jota parempaa ei hevin löydä, vaikka lentäisi toiselle puolelle maailmaa. Maapallon mittakaavassa ystävälliset luonnonolot ja suhteellisen loivat maastonmuodot mahdollistavat ympärivuotisen retkeilyn. Puhdasta juomavettä saa kaikkialta, laajat jokamiehenoikeudet mahdollistavat melko vapaan leiriytymisen ja Lapissa jopa pienimuotoinen tulistelu on osalla alueista sallittua.

Vaihtoehtoja matkustamiseen

Lappiin voi matkustaa käytännössä neljällä tavalla: junalla, bussilla, autolla tai lentokoneella.

Lentäminen on nopeaa, mutta retkeilyvarustuksella ei kovin kätevää. Kaikkia varusteita, kuten retkikeittimien polttoaineita, ei saa kuljettaa koneessa, joten ne pitää hankkia periltä. En edes halua tietää, miten hankalaa olisi pakata metsäsukset ja ahkiot lentokoneeseen. On se mahdollista, mutta aiheuttanee lisäsäätöä.

Autolla tavarat saa näppärästi kuljetettua suoraan kotiovelta maastoon. Auto on kahdelle tai useammalle henkilölle todennäköisesti myös halvin tapa matkustaa. Haittapuolia ovat pitkä ja rasittava ajomatka, joka vie etelärannikolta yli puoli vuorokautta. Väliyöpyminen jakaa ajourakan kahdelle päivälle, mutta lisää matka-aikaa entisestään. Automatkat lohkaisevat viikon lomareissusta ikävän suuren siivun. Lisäksi autoa täytyy säilyttää vaelluksen ajan jossain, ja esimerkiksi läpivaellus erämaan halki vaatii autonsiirtopalvelua.

Lähtö Hammastunturin erämaahan.

Bussilla matkustaminen on yhtä epämukavaa ja hidasta kuin autollakin, joskin ajamisen vaivalta säästyy. Matkustin kerran yöbussilla Helsingistä Kilpisjärvelle. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta sitä lajia, yli 20 tuntia bussin penkissä olemattomilla yöunilla ei ollut paras mahdollinen lähtökohta vaellukselle.

Ylivoimainen suosikkini on yöjuna. Omaan makuuhyttiin mahtuu lähes rajattomasti tavaraa. Lähtö tapahtuu illalla, lähtöpäivänä pystyy käymään normaalisti töissä. Iltaa voi viettää vaelluskavereiden kanssa ravintolavaunussa istuen ja sitten vetäytyä makuuhyttiin vaikka selailemaan karttoja. Hyvin nukutun yön jälkeen saa herätä virkeänä pohjoisen aamuun.

Yöjunalla matkustamisessa on yksi huono puoli: makuuhytissä loikoilu valitettavasti maksaa enemmän kuin muut kulkumuodot. Saavutettu mukavuuslisä on merkittävä, eikä parista vuosittaisesta pohjoisen reissusta lopulta kovin isoja kuluja tule. Elämä erämaassa on halpaa.

Lapin julkisilla saavutettavat kohteet

Retkikohteet eivät sijaitse Rovaniemen, Kemijärven tai Kolarin rautatieasemilla, joten matkaa on vielä jatkettava bussilla. Maastoon pääsee silti parhaimmillaan puoliltapäivin ja viimeistään alkuillasta. Hyvä uutinen on se, että useimpiin Lapin vaelluskohteisiin kulkee Rovaniemeltä tai Kolarista bussi lähes päivittäin.

Tarkalleen ottaen lista on seuraava:

  • Pyhä-Luoston kansallispuisto
  • Pallas-Yllästunturin kansallispuisto
  • Urho Kekkosen kansallispuisto
  • Kevon luonnonpuisto
  • Kaldoaivin erämaa
  • Käsivarren erämaa
  • Muotkatunturin erämaa
  • Paistunturin erämaa
  • Tarvantovaaran erämaa
  • Vätsärin erämaa
Muotkatunturi
Urho Kekkosen kansallispuisto

Yllä mainitut kohteet alkavat käytännössä suoraan bussipysäkiltä tai lyhyen kävelymatkan päästä. Lisäksi vähäisellä (n. 20-30 km) taksin käytöllä ovat saavutettavissa ainakin:

  • Lemmenjoen kansallispuisto
  • Riisitunturin kansallispuisto
  • Hammastunturin erämaa
  • Pöyrisjärven erämaa
  • Tsarmitunturin erämaa

Sitten kun nämä kaikki on käyty, saa alkaa valittaa huonoista julkisista yhteyksistä. 😉 Myös muutamat Ruotsin ja Norjan kohteet olisivat saavutettavissa julkisilla. Niistä en osaa tehdä listaa, mutta mainittakoon yksi näppärä idea: Kilpisjärveltä voi talsia ulkomaille Pältsan ja Barraksen suuntaan.

Kohti Barraksen huippua.

Etelä-Suomen retkikohteita

Etelä-Suomen retkikohteille ei pääse yhtä kätevästi julkisilla kuin Lappiin. Monesti oma auto on kätevin tapa saavuttaa syrjäisemmät kohteet, ellei raaski käyttää taksia. Isommalla porukalla taksi voi tulla yllättävän halvaksi.

Jos omistaa auton, taloudellisesti ajatellen sitä kannattaa käyttää. Auton omistaminen on kallista veroineen ja vakuutuksineen, mutta ajaminen halpaa kuin saippua (vaikka median perusteella voisi muuta päätellä).

Nykyään matkustan etelän kohteille pääosin autolla, koska sellainen sattuu kotoa löytymään. Kaikkein aktiivisimpina retkivuosinani en kuitenkaan autoa omistanut, ja silti onnistuin löytämään joka viikonlopulle kuljettavaa.

Ainakin seuraaviin Lapin eteläpuolisen Suomen retkikohteisiin pääsee julkisilla sopivan kävelymatkan päähän. Onko muutama kilometri metsäautotiekävelyä lopulta niin paha asia? Kuulostaa tylsältä, jos on tottunut pääsemään perille asti, mutta ylimääräiset askeleet voi ottaa myös seikkailun kannalta.

  • Helvetinjärven kansallispuisto
  • Kurjenrahkan kansallispuisto
  • Liesjärven kansallispuisto
  • Nuuksion kansallispuisto
  • Saaristomeren kansallispuisto
  • Sipoonkorven kansallispuisto
  • Syötteen kansallispuisto
  • Teijon kansallispuisto
  • Kopparnäs-Störsvik
  • Kytäjä-Usmin ulkoilualue
  • Meikon luonnonsuojelualue
  • Porkkalanniemi
  • Riuttaskorven virkistysmetsä
  • Siikanevan luonnonsuojelualue

Listassa on vain kohteita, jotka soveltuvat yön yli retkeilyyn. Pienempiä luontokohteita olisi sadoittain. Osassa julkiset yhteydet voivat olla ikävän aikarajoitteisia. Esim. Teijoon ja Porkkalanniemeen voi olla vaikea päästä muulloin kuin koulupäivinä. Tietoja kulkuyhteyksistä on saatavilla esimerkiksi Luontoon.fi-sivustolta.

Kopparnäs
Liesjärvi

Julkisilla saavutettavissa kohteissa riittää pitkäksi aikaa luontoelämyksiä, joten autottomuus ei ole tekosyy olla lähtemättä retkelle. Sulan maan aikaan monille kohteille pääsee myös pyöräillen idyllisiä pikkuteitä. Esim. 50 km on rauhallistakin tahtia vain kolmen tunnin ajo.

Linlo, Kirkkonummi

Muita ideoita

Jos Suomen retkikohteet on jo koluttu tai niiden eksotiikka ei riitä, suosittelen kokeilemaan Suomenlahden eteläpuolta. Laivalla parissa tunnissa Tallinnaan ja lukemattomat luontokohteet odottavat. Olen kirjoittanut aiemmin pidemmin Virosta luontomatkailumaana. Edellisen kerran kävin siellä viime toukokuussa.

Tellingumäe, Viro

Laiva kuljettaa myös länteen. Ahvenanmaa on suomalaiselle muusta maasta poikkeava idylli ja sopii kierrettäväksi niin pyörällä kuin autollakin. Nähtävyyksiä riittää useammallekin reissulle.

Ahvenanmaa

Jos matkaa laivalla Tukholmaan saakka, vaihtoehtoja ilmestyy satamäärin lisää. Olen haaveillut esimerkiksi Gotlantiin tutustumisesta. Saarta on kehuttu mainioksi koko perheen pyöräilykohteeksi. Sama pätee Tanskaan, pyöräilijän paratiisiin. Sinnekin pääsee Tukholmasta junalla muutamassa tunnissa.

Pyöräretkellä Tanskassa

Vaellusmaastojakin on tarjolla. Ruotsin eteläisimmät tunturit sijaitsevat Fulufjälletin kansallispuistossa maan länsirajalla. Matkaa Tukholmasta on vain 450 km eli alle kuuden tunnin ajon verran. Norjan puolella sijaitsevat Pohjoismaiden suurimmat vuoretkin ovat yllättävän lähellä, Tukholmasta ajettavaa tulee kymmenisen tuntia ja 700-800 km. Epäilemättä tätä pitää joskus kokeilla.

Tarkemmin ajatellen Suomesta pääsee junalla Kiinaan asti Siperian radan ansiosta. Itseäni kiinnostaisi Kiinaa enemmän ehkäpä Baikal-järven ympäristö. Se olisikin kokonaan toinen tarina, ei mennä siihen nyt.

Yhteenveto

Suurkaupunkien ystäville tai kaukomaiden eksotiikan etsijöille lentäminen on lähes välttämätön tapa matkustaa. Ehkä joskus sivistän itseäni käymällä vaikka Japanissa tai Alaskassa. Varmasti mielenkiintoisia paikkoja.

Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että ihmiselämä riittää hädin tuskin kaikkien Suomen erämaa-alueiden ja kansallispuistojen kiertämiseen. Kun mukaan otetaan Ruotsin ja Norjan kohteet, ei taida yksi elämä riittää.

Jonkin laskurin mukaan hiilijalanjälkeni on noin puolet suomalaisten keskiarvosta. Mistään en ole luopunut, vaan elän niin aktiivista elämää, että hengästyttää. Vaikka matkustaisin jatkossakin vain maata pitkin, en koe menettäväni mitään tärkeää.

4 kommenttia

  1. paivi heinäkuu 3, 2019 at 11:54

    En nyt sanoisi, että jatkoyhteydet ovat erityisen hyvät, jos yöjuna Helsingistä on Rovaniemellä kello 11 ja bussit sekä Pyhä-Luoston että UKK:n suuntaan lähtevät vasta kello 17:00 jälkeen.

    UKK:lle yli viiden tunnin bussimatka tarkoittaa, että retkeilijä on perillä kymmenen jälkeen illalla ja pääsee viettämään jo toisen matkustusyön jossain ihan muualla kuin luonnossa, ellei sitten pystytä telttaa jonnekin Kiilopään tien varteen.

    Vastaa
    1. Teemu heinäkuu 3, 2019 at 12:50

      Ai onko nykyään noin huono yhteys? Olen matkustanut usein klo 8 saapuvalla yöjunalla Rovaniemelle, josta suoraan lentävä vaihto bussiin Kiilopäälle. Tällöin maastoon pääsee jo klo 13.

      Vastaa
    2. Minna heinäkuu 25, 2019 at 17:42

      Sillä aiemmalla yöjunalla, joka on Rovaniemellä aamuseiskan jälkeen, ehtii tunnin päästä lähtevään Kiilopään bussiin, tai yhdentoista jälkeen Sulaojalle menevään. Kilpisjärvelle suuntaava voi jopa valita kahdeksan jälkeen starttaavan OnniBus Flexin ja yhdentoista jälkeen menevän Eskelisen välillä. Kyllä nuo aika hyvät yhteydet minusta ovat, Toinen juttu sitten on se, että yksinkin tulisi halvemmaksi matkustaa Etelä-Suomesta autolla kuin julkisilla – jos vain olisi auto.

      Vastaa
      1. Teemu heinäkuu 25, 2019 at 19:41

        Jeps, jotain tuollaista muistelinkin ja OnniBus Kilpisjärvelle onkin mulle uusi tieto. Hienoa että yhteys on siltä osin jopa parantunut! Laskin joskus, että jos pystyy elämään ilman autoa, säästää niin paljon rahaa, että voisi matkustaa kerran kuussa yöjunalla Lappiin. 🙂 Mutta ovathan ne junaliput kohtuuttoman kalliita jos vertaa vaikka lentämiseen.

        Vastaa

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *