Pohdintaa peilittömästä tulevaisuudesta – joko Sony houkuttelee?

Sony otti peilittömien järjestelmien valtikan tukevasti haltuun viimeistään vuonna 2017, kun täyskennoinen ammattirunko A9 julkaistiin. Muutamat luontokuvaajat vaihtoivat jo silloin Sony-järjestelmään, mutta laajamittaisempaa joukkopakoa Canonin ja Nikonin leiristä on hillinnyt kunnollisten teleobjektiivien puute. Tänä vuonna luontokuvaajien liikehdintä Sonyn suuntaan sai lisää vauhtia, kun tavallisen kuolevaisen budjetille sopiva 200-600 mm teleobjektiivi näki päivänvalon.

Vuoden 2020 olympialaiset kisaillaan kameravalmistajien pyhässä maassa Japanissa. On spekuloitu, että kukin valmistaja toisi ammattirungoistaan päivitetyt versiot sopivasti ennen urheilun suurtapahtumaa. Sony avasi pelin: lokakuussa Sonyn tuotelinjalta putkahti uusi lippulaivarunko A9 II.

DSLR-kameroiden valtamerkit Canon ja Nikon heräsivät lopulta peilittömään vallankumoukseen ja ovat julkaisseet omat peilittömät järjestelmänsä. Pitkäaikaisena canonistina olen odottanut, että suuri ja mahtava kameravalmistaja kykenisi laittamaan Sonylle kampoihin. Jos olympiavuonnakaan ei nähdä A9-mallien haastajaa, onko katseet käännettävä Sonyn suuntaan?

Miksi peilitön?

Perinteinen peilijärjestelmäkamera eli DSLR-kamera (digital single-lens reflex) sisältää peilikoneiston, jonka avulla objektiivin läpi tuleva valo ohjataan prismaan, ja sieltä optiseksi etsinkuvaksi.

Peilitön järjestelmäkamera muodostaa etsinkuvan digitaalisesti, eikä monimutkaista ja tilaa vievää peilikoneistoa siten tarvita.

DSLR-kamerat ovat osoittaneet toimivuutensa jo parin vuosikymmenen ajan (ja niiden edeltäjät filmiaikana vielä paljon kauemmin). Ne toimivat luotettavasti kovissa pakkasissa ja yhdellä akulla voi ottaa jopa 2000 kuvaa. Hienoja työkaluja, joista luopumista en pitkään aikaan edes vakavasti harkinnut.

Peilittömillä järjestelmäkameroilla on kuitenkin muutamia etuja:

  • Koko ja paino: Ilman peilikoneistoa kameroista voidaan tehdä keveitä ja pienikokoisia. Myös objektiiveista voidaan rakentaa vähän kevyempiä. Vaeltaja kiittää.
  • Elektroninen etsin: On osittain makuasia pitääkö enemmän optisesta vai elektronisesta etsimestä, mutta elektroniseen etsimeen voidaan rakentaa paljon enemmän kuvaajaa auttavia toimintoja. Esimerkiksi livehistogrammi näyttää toteutuvan valotuksen reaaliajassa ja syväterävyys näkyy oikein ilman erillisen DoF-napin painamista.
  • Sarjakuvausnopeus: Kun liikkuva peili (ja mekaaninen suljin) ei hidasta menoa, kuvia voi ottaa sarjatulella jopa yli 20 kuvaa sekunnissa. Lisäksi etsinkuva ei pimene laukausten välissä, kuten DSLR-kameroilla käy.
  • Hiljaisuus: Ilman paukkuvaa peilikoneistoa kamera pitää kuvatessaan pienempää meteliä. Lisäksi monissa peilittömissä kameroissa on erikseen täysin äänetön kuvaustila. Luontokuvaaja kiittää.
  • Objektiivien yhteensopivuus: Peilittömiin kameroihin on mahdollista liittää adapterilla muiden merkkien objektiiveja. Esimerkiksi Sonyn peilittömissä on käytetty kohtalaisen hyvällä menestyksellä Canonin objektiiveja.
  • Tarkennusjärjestelmä: Peilittömien vaihetarkennus (phase-detection AF) on rakennettu osaksi kennoa, kun taas DSLR-kameroissa on erillinen AF-sensori, jonne osa peiliin tulevasta valosta ohjataan. AF-sensoria on mahdotonta rakentaa siten, että tarkennuspisteet kattavat koko kuva-alan. Kun tarkennus toimii osana kennoa, saadaan tarkennuspisteiden kattavuutta paremmaksi. Lisäksi kennon keräämää dataa voidaan hyödyntää esimerkiksi tekoälyyn perustuvaan kohteen seurantaan. Tämän kehityksen huippu ei todennäköisesti ole vielä edes näköpiirissä.

Yllä mainitusta listasta osa asioista on varsin triviaaleja. Esimerkiksi muutaman sadan gramman painonsäästö ei ole vielä riittävä peruste laittaa koko kalustoa lihoiksi. Sen sijaan älykkäät tarkennusjärjestelmät voivat olla ratkaiseva naula Canonin ja Nikonin arkkuun. Havainnot kentältä kertovat, että Sony on tällä hetkellä ainakin pari valovuotta edellä.

Esimerkiksi ammattirunko Sony A9 oli jo ilmestyessään vuonna 2017 erinomainen tarkentaja. Sittemmin tapahtui jotain yllättävää ja mielenkiintoista: keväällä 2019 julkaistu firmware-päivitys toi mukanaan isoja parannuksia tarkennukseen. Vastaavaa ei tapahdu peilikameroissa.

Jos vaihtaisin Sonyyn…

Luontokuvaajista merkinvaihtajiin kuuluu esimerkiksi Petteri Hautamaa, jonka erittäin ansiokkaaseen blogiin kannattaa tutustua. Käytännön Sony-kokemuksia näin perusteelliseen muotoon puettuna on toistaiseksi hankala löytää muualta.

Muun muassa Petterin kokemuksiin perustuen olenkin alkanut spekuloida, mitä merkinvaihto tarkoittaisi omalla kohdallani. Itse olen hipelöinyt Sony-kalustoa vain lyhyesti Vuoden luontokuva -festivaaleilla. Kamerassa ei ollut korttia sisällä, joten testailu jäi vajavaiseksi.

Sony A9 + 200-600 mm tele

Ihan vahingossa tein pientä suunnitelmaa:

Canon EF 16-35 mm f/2.8L II

Tilalle Tamron 17-28 mm f/2.8 DI III RXD, joka maksaa vajaan tonnin. Peilittömiä varten suunniteltu objektiivi on valovoimaansa nähden huomattavan kevyt, vain 420 g. Vaihdossa häviäisi pari sataa euroa. Tästä voisi tulla retkeilevän maisemakuvaajan unelmalasi.

Sigma 50 mm f/1.4 DG HSM Art

Pidetään ja käytetään adapterin avulla.

Canon EF 70-200 mm f/4L IS

Pidetään ja käytetään adapterin avulla. Mahdollista olisi myös vaihtaa Sonyn FE 24-105 mm F4 G OSS -objektiiviin, jos tälle polttovälille tuntuisi olevan enemmän käyttöä. Välirahaa tosin tarvittaisiin yli 500 euroa.

Canon EF 300 mm f/2.8L IS I + Extender EF 1.4X

Tämä on vaikein pala nieltäväksi. Sonyn “kohtuuhintaiset” FE 100-400mm f/4.5-5.6 GM OSS (n. 3000 €) ja FE 200–600 mm F5.6–6.3 G OSS (n. 2000 €) on todettu toimiviksi, mutta ne ovat luonteeltaan täysin erilaisia kuin valovoimainen lyhyehkö tele. Sonyn lähin vastine valovoimaiselle telelle olisi 400 mm f/2.8, joka maksaakin sitten tähtitieteelliset yli 12 000 €

Etenkin 200-600 mm on parin tonnin hintalapullaan varsin houkutteleva, joskin heikko valovoima hirvittää. Sen osalta vaihto menisi käytännössä päikseen, kun taas 100-400 mm vaatisi melkein tonnin panostusta.

Canon 6D ja 80D

Sonyyn siirtyminen tarkoittaisi samalla paluuta yhden rungon taktiikkaan. Olen kuvannut 6D:llä jo kuusi ja puoli vuotta, en kehtaa edes kertoa montako ruutua. Jälleenmyyntiarvo ei ole enää kummoinen. Vähän käytetystä 80D:stä saisi vielä vaihdossa muutaman satasen, sekin on aika vähän verrattuna Sonyn uusiin runkoihin. Yhteensä 6D:n ja 80D:n myyminen toisi rahaa alle tonnin verran.

Käytännössä vaihtoehtoja Sony-maailmassa olisivat:

  • A9: Vanhaa runkoa saattaa saada kohta edullisesti uutena tai käytettynä. Loistava AF-systeemi. Hinta nyt vajaat 4000 € mutta voi laskea.
  • A9 II: Uusi ammattirunko tarjoaa uusinta tekniikkaa ja vielä hitusen paremman tarkennuksen, mutta hintalappu tulee olemaan suolainen, todennäköisesti yli 5000 €. Hienoinen pettymys odotuksiin nähden, ei samanlainen markkinoiden mullistaja kuin A9 pari vuotta aiemmin.
  • A7r III: Vanhempi malli pikselihirmusta, 42 megapikseliä. Ei niin hyvä tarkentaja, mutta silti varsin pätevää tekniikkaa. Hinta vajaat 3000 €, hinta-laatusuhteeltaan kova runko.
  • A7r IV: Uusin pikselihirmu, järjettömät 61 megapikseliä. En tarvitse näin isoa pikselimäärää, paitsi ehkä kroppimoodissa lintukuvaukseen. Epätodennäköinen valinta. Hinta reilut 4000 €.

Kustannukset yhteensä

Parhaassakin tapauksessa objektiivien vaihtamisessa häviäisi useamman satasen ja rungon vaihtamisessa tulisi takkiin vähintään pari tonnia, todennäköisesti enemmän. Siihen vielä päälle akut, adapterit ja muut kilkkeet.

Toisaalta runko pitäisi uusia joka tapauksessa sitten, kun 6D:stä aika jättää. Sitä kulua ei voi suoraan laskea merkin vaihdon syyksi, sillä kalliita ovat Canoninkin rungot. Ihannetapauksessa objektiivien ja pakollisten kilkkeiden väliraha voisi jäädä 600-700 € paikkeille, jolloin homma ei enää tunnukaan ihan niin kamalalta.

Yhteenveto

Toistaiseksi ei näy merkkejä, että Canon pystyisi kehittämään lähiaikoina yhtä vakuuttavan peilittömän kuin Sonyn A9-sarja. Etenkin tarkennuksessa matkaa on kirittävänä. Lisäksi Canonin omat peilittömille kameroille optimoidut objektiivit ovat Sonyn tavoin kalliita, joten hintalapultaan Sony-siirtymän veroinen temppu olisi tehtävä, jos niitä haluaisi hankkia.

Itseäni kiinnostaa tarkennustakin enemmän kennotekniikan kehitys, joka vaikuttaa erityisen paljon hämärissä oloissa kuvattaviin maisemiin. Tällä hetkellä erot kameravalmistajien välillä ovat pieniä. Ennen merkinvaihtoa tai uuden rungon hankintaa haluaisin nähdä teknologisen harppauksen, jollaista ei ole vuosiin tapahtunut. Jos pitäisi veikata, Sony tuskin tälläkään osa-alueella on häviämässä kilpailua.

Huolimatta peilittömien kameroiden eduista, voisin kuvitella myös pysyväni nykyisessä järjestelmässä, jos Canon latoo pöytään esimerkiksi markkinoiden parhaalla kennolla varustetun 5D Mark V:n. Kun yhä useampi vaihtaa peilittömiin, voi peilijärkkäreihin sopivaa lasitavaraa saada jatkossa käytettynä edullisemmin.

Lähivuosina eletään mielenkiintoisia aikoja, sillä tekniikan kehitys voi edetä vauhdilla. Toivon nykyisen kalustoni kestävän vielä sen aikaa, että kennotekniikka ehtii kehittyä ja tarkennuspuolellakin nähdään jotain uutta ja ihmeellistä.

P.S. Jos joku Sony-kauppias haluaa lainata kalustoa muutamaksi päiväksi, kirjoittelisin mieluusti blogiin oikeisiin kenttäkokemuksiin perustuvaa tekstiä.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *