Pikatestissä Altai Skis Hok

Etelä-Suomi on hiihtoretkeilijälle viheliäistä maastoa. Enkä nyt tarkoita lumen puutetta, vaan pienipiirteistä maisemaa jyrkkine mäkineen ja tiheikköisine metsineen. Moneen paikkaan ei ole asiaa 2,5-metristen metsäsuksien kanssa. Vaihtoehtona suksille on perinteisesti tarjottu lumikenkiä, mutta niillä kävely on raskasta eikä alamäissä ja tasaisella pysty liu’uttelemaan eteenpäin. Olenkin ollut vannoutunut suksi-ihminen – ainakin tähän saakka.

Pääsin nimittäin vuodenvaihteessa testaamaan pikaisesti Altai Skis Hok -liukulumikenkiä. Kyseessä on 125 cm pitkä ja muutaman sentin tavallista suksea leveämpi kapine, jonka pohjassa on pitokarva. Ei siis ihan suksi, muttei lumikenkäkään. Siis liukulumikenkä. Siteenä toimii X-Trace Pivot, johon saa kiinni melkein minkä tahansa kengän. Saatavilla on myös 145 cm pitkä malli.

20131231_1319-29_100

Vertailukohtana metsäsukset

Testihetkellä lunta oli aukeilla paikoilla noin 5 cm ja metsässä 20 cm. Lumen pinta oli pakkasyön jäljiltä kovaa kuin keväthangilla ikään. Jalkineina toimivat Nokia Kaira -talvisaappaat, jotka eivät epävakaina lötköpötköinä ehkä ole Hokeille aivan optimaalinen valinta. Reilun puolen tunnin aikana hiihtelin Hokeilla vaihtelevassa metsämaastossa ja lyhyen matkan tasaisella.

Aiemmin samana päivänä olin luistatellut menemään 240 cm pitkillä pitopohjaisilla metsäsuksillani. Niillä pääsi kantavan hangen ansiosta todella kevyesti eteenpäin avoimessa maastossa, mutta kova hanki vähensi pitoa ylämäissä.

Alku ei ollut Hokeille mairitteleva. Tasaisella maalla suuntavakaus puuttui, Hokit lähtivät suksia helpommin sojottamaan minne sattuu. Lisäksi siinä missä metsäsukset pysyivät helposti hangen pinnalla, Hokit upposivat muutaman sentin kovan pintakerroksen läpi.

Tiheään ja mäkiseen metsään päästessäni Hokit näyttivät odotetusti paremman puolensa. Jyrkkääkin ylämäkeä pystyi pitokarvojen ansiosta lompsimaan ylös ilman minkäänlaisia vaikeuksia. Hokit osoittautuivat äärimmäisen ketteriksi, pieniä esteitä oli helppo väistellä. Niillä saattoi jopa hyppiä pienten esteiden kuten kantojen ja puunrunkojen yli. Loikkaapa kolmimetrisillä lankuilla rungon yli! Tässä vaiheessa tajusin myös ilmeisen asian: metsäsukset ovat enemmän työkalu ja välttämätön paha, Hokeilla sujuttelu sen sijaan on oikeastaan aika hauskaa puuhaa. Kai valokuvaajallakin saa joskus olla kivaa?

Puustoisten alamäkien laskeminen metsäsuksilla on itsetuhoista. Käytännössä alamäet joutuu tiheässä maastossa ottamaan hitaasti ja varovasti eikä voi oikeastaan puhua laskemisesta. Pikemminkin laskeutumisesta. Hokeilla laskeminen tuntui huomattavasti turvallisemmalta puuhalta. Jonkinlainen ohjattavuus säilyi laskuissa jopa lötköillä kumisaappailla. Vauhti ei kiihdy liian kovaksi, mutta laskemisen makuun pääsee. Tässä kohtaa Hokit pesevät myös perinteiset lumikengät, joilla ei voi liu’utella mäkiä alas.

Yksi motiivi Hokkien hankintaan olisi valokuvaus hankalissa paikoissa. Siinä on olennaista kyetä liikkumaan ketterästi ja turvallisesti ilman sauvoja. Niinpä simuloin valokuvauskäyttöä seikkailemalla metsässä edestakaisin sauvoitta. Hyvin tuntui sujuvan, en löytänyt itseäni kertaakaan hangelta makaamasta.

Heti hankkimaan?

Pikaisen testin perusteella vaikuttaa siltä, että Hokit saattavat toimia erinomaisesti Etelä-Suomen metsissä. Harmillisesti testipaikalla ei ollut pehmeää puuterilunta, joka on suurimman osan vuotta vallitseva lumityyppi, joten testi on siltä osin vajavainen. Testin perusteella kallistuisin pidemmän 145 cm mallin puoleen, sillä uskon sen olevan lähes yhtä ketterä kuin testaamani 125 cm malli, mutta pienikin lisäkantavuus olisi eduksi. Onhan 145 cm sentään vielä lähes metrin metsäsuksiani lyhyempi!

Testin ulkopuolelta mainittakoon ahkiota Hokeilla vetäneiden retkitovereiden näkemys: tavallisiin pitopohjilla varustettuihin metsäsuksiin verrattuna ahkion veto onnistui paremmin pitokarvojen ansiosta. Hokeilla voisi siis harkita tekevänsä ihan oikeita hiihtovaelluksia yhtä lailla kuin metsäsuksillakin. Toisaalta ahkio ja tiheikköiset maastot eivät välttämättä sovi samaan lauseeseen…

Eräs hyvä peruste Hokkien hankkimiseen olisi kuljetettavuus. Nykyään ei tule juuri lähdettyä päiväksi hiihtoretkelle vaikka Nuuksioon, koska 240 cm pitkien suksien kuljettaminen julkisissa liikennevälineissä on hankalaa. Hokit kainalossa matkustelu ruuhkabusseissa sujuisi näppärästi.

Toistaiseksi Hokeista haaveilu saa kuitenkin jäädä, sillä niiden hinta on tällä hetkellä varsin suolainen. Siteineen pakettia ei alle 300 eurolla saa mistään, joissain paikoissa hinta lähentelee jopa 400 euroa. Se on aika paljon, sillä oikeat metsäsuksetkaan eivät maksa yhtä huimia summia.

13 kommenttia

  1. Seija Ropponen tammikuu 27, 2014 at 17:10

    Jo kolmas talvi menossa hokeilla. Tavalliset lumikengät ovat jääneet liki tarpeettomiksi. On ne vaan niin hauskat tällaiselle päiväretkeilijälle. Luulisin, että lyhyelle käyttäjälle 125 senttiset ovat ihan passelit. Pitemmälle käyttäjälle parikymmentä lisäsenttiä antaa lisää kantavuutta.

    Vastaa
    1. Teemu tammikuu 27, 2014 at 20:38

      Kiitos kokemuksista, voin kuvitella kuinka näppärät Hokit ovat esimerkiksi Kuusamon vaaroilla. Ja hyvä huomio tuo käyttäjän koko!

      Vastaa
  2. Werneri tammikuu 25, 2015 at 18:02

    Kiitoksia näistä kokemuksista. Koetan vielä vertailla sidetyyppejä. On EA side, XT pivot – ja XT Eva siteitä. Tyko lumikengissäni on ns. lumilautaside keinuominaisuuksilla. Kun netistä ei oikein näistä sitetistä malli vertailua löytynnä.

    Vastaa
    1. Teemu tammikuu 26, 2015 at 20:40

      Joo, siteitä näkyy olevan tarjolla useita erilaisia, eikä niiden eroista oikein ota tolkkua. EA-side on ilmeisesti tullut markkinoille vasta viime vuonna. Pivoteistakin taitaa olla eri malleja, uudemmissa on joitain pieniä parannuksia.

      Vastaa
  3. Jari marraskuu 16, 2015 at 17:15

    Ja sitten OAC Kar on hiihdettävyydeltään ihan eri luokkaa kuin HOK:it 😉

    Nyt näky tulleen vielä WAP, edullisempi ja lyhyempi versio Kar-mallista.

    Suurin ero noissa siteissä on käsittäkseni varustelutaso, toi EA on päivitys vanhaan malliin…

    http://www.skinbased.com/3/

    Vastaa
    1. Teemu marraskuu 16, 2015 at 17:24

      Jep, markkinoilla alkaa olla eri malleja useampia. Jos hankkisin nyt liukulumikengät, valinta olisi Altai Hok 145 tai OAC Kar 147. Viime talven kaamosvaellus (parilla kaverilla Hokit) näytti, että kaikki lisäkantavuus on hyödyksi, joten jättäisin suosiolla 125 tai 127 cm pitkät mallit väliin. Päiväretkillä ja kevyillä käyttäjillä nekin varmasti toimivat.

      Vastaa
  4. Jari marraskuu 16, 2015 at 17:54

    Niin ja sellainen lisäkommetti vielä että noi OAC-tuotteet on valmistettu alusta loppuun Kangasalla. Ei mikään merkityksetön asia tänäpäivänä, jääkö rahat parantaan Suomi Oy:n tilannetta vai valuuko kauas itään 😉

    Vastaa
    1. Teemu marraskuu 16, 2015 at 19:34

      Joo, varsinkin jos hintaero ei ole valtava ja suomalainen tuote on jopa parempi, en näe syytä olla suosimatta sitä. On kyllä mahtavaa, että suksia valmistetaan edelleen Suomessa!

      Vastaa
  5. Ellu tammikuu 16, 2016 at 22:46

    Onkohan näitä kukaan painavampi ihimine kokeillut? Ja nyt ei puhuta 90 vaan väh 115 kg.

    Vastaa
    1. Teemu tammikuu 17, 2016 at 10:42

      Hmmm… omassa tuttavapiirissäni painavin kokeilija taitaa olla 90 kg paikkeilla, joten en osaa sanoa miten toimivat painavammilla.

      Vastaa
      1. Ellu tammikuu 17, 2016 at 16:57

        Itseasiassa löysin, en enää muista mistä, jonkun jepen kommentin, että reippaasti toistasataa kiloisena tykkäsi.

        Vastaa
  6. Ville tammikuu 26, 2016 at 12:41

    OAC Kar:n ongelmana on liian suora kärki, joka ei pysy “pinnalla”. Alkuperäinen on Altai toimii kärkensä osalta paremmin syvässä lumessa.

    Vastaa
    1. Teemu tammikuu 26, 2016 at 22:38

      Joo, aika lyhyt se kärki tosiaan on. Toivottavasti ei osoittaudu kovin pahaksi ongelmaksi. Tosin tarkoitukseni ei ole ensisijaisesti hiihdellä Kareilla syvässä lumessa, vaan sitä varten on pitemmät metsäsukset.

      Vastaa

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *