Valokuvaaja Teemu Saloriutta
Päivitin kaksi vuotta sitten teleobjektiivini astetta järeämpään: pitkään palvellut Canon EF 300 mm f/4L IS vaihtui valovoimaisempaan 2.8-versioon. Nyt on aika kertoa kokemuksia, miten muusinuijaksikin joskus leikillisesti kutsuttu 300 mm f/2.8L IS on käytössäni toiminut.
Viime heinäkuun täydellinen kuunpimennys lämpimänä yönä muodostui todelliseksi kansanhuviksi. Jokainen aukea paikka oli miehitetty katselijoilla, jotka yrittivät epätoivoisesti nähdä pilvien lomasta edes vilauksen verikuusta. Vaalea taivas teki ilmiön havaitsemisesta muutenkin hankalaa.
Tammikuun 21. päivän pimennys oli toista maata – tai siis Kuuta. Täydellinen oli pimennyksen lisäksi myös sää. Varhaisen maanantaiaamun taivas kuulsi kirkkaana sinisen hämärän keskeltä. Pakkanen kiristyi lähes -20 asteen lukemiin. Kuvaussää oli toiveiden täyttymys.
Perinteinen vuodenvaihteen retki idän tai pohjoisen hangille viivästyi tänä vuonna muutamalla päivällä. Suurin osa joululomasta kului kotona keittiötä remontoidessa, ja ulkoiluun oli varattu vain neljä päivää. Niin lyhyeksi aikaa ei kannattanut Lappiin lähteä, joten matkakohteeksi valikoitui Pohjois-Karjala. Olen kiertänyt varsin kattavasti tuon myyttisen itäisen maakunnan luontokohteita – sellaisiakin, joista harva on koskaan kuullut. Toisaalta kaikkein tunnetuin nähtävyys, Koli, on jäänyt vähemmälle huomiolle. Nyt oli sen vuoro.
Jälleen yksi vuosi lähenee loppuaan. On aika katsoa, mitä kaikkea siihen mahtuikaan valokuvauksen, retkeilyn ja yritystoiminnan näkökulmasta.
Tässä kävi nyt niin, että sivustoni meni kokoaan uusiksi ja siirtyi samalla uudelle palveluntarjoajalle. Lisäksi avasin kuvapankin, joka sisältää yli 4000 kuvaa vuosilta 2008-2018.
Kokoonnuimme viikonloppuna Kevyretkeilijät -Facebook-ryhmän porukalla Kytäjä-Usmin ulkoilualueelle Hyvinkäälle. Marraskuisen metsän hämärään saatiin lähtemään mukavasti väkeä, noin 12 henkilöä. Näytillä oli paljon mielenkiintoisia varusteita, myös itse ommeltuja.
Erätaidot ovat luonnossa liikkujalle välttämättömiä. Mitä vaativampiin maastoihin ja sääolosuhteisiin mennään, sitä enemmän taitoja tarvitaan. Olen kuitenkin huomannut, että erätaidoista puhuttaessa keskustelu eksyy helposti sivuraiteille. Taidot, jotka olivat oleellisia vuonna 1800, eivät välttämättä ole tänä päivänä kaikkein tärkeimpiä. Varusteet ja muut reunaehdot ovat ratkaisevasti erilaiset. Mitkä ovat nykyretkeilijän hyödyllisimpiä taitoja? Entä mitä asioita tulisi ottaa huomioon, kun suunnittelee turvallista retkeä?
Kirjoittelin edellisessä tekstissä tarinaa lammaspaimenviikolta Närängän erämaatilalta Kuusamosta. Lampaiden vahtimisen ohella aikaa retkeilyyn ja valokuvaukseen jäi runsaasti. Kiertelimme kuvauskavereideni kanssa Närängänvaaran lähimaastoissa. Säät suosivat ja hyviä kuvaustilanteita mahtui viikkoon useita. Reissun huipentumana kävimme Iivaaran yöttömässä yössä etsimässä vaarametsien harvalukuista koristusta, sinipyrstöä.
Metsähallitus arpoo vuosittain perinnetiloilleen lammaspaimenviikkoja. Onnekkaat voittajat pääsevät viikoksi hoitamaan lampaita ja majoittumaan upeaan ympäristöön.
Useiden vuosien yrittämisen jälkeen arpaonni suosi: vaimoni voitti juhannuksen jälkeisen viikon Kuusamon Närängänvaaralla sijaitsevalle Närängän erämaatilalle. Keräsimme noin kymmenen hengen porukan mukaan nauttimaan pohjoisen kesästä ja lampaiden hoidosta. Lammaspaimenviikot maksavat yhteensä 400 euroa – näin isolle porukalle touhu on siis lähes ilmaista.
Muuten leppoisasti sujunut viikko huipentui viimeisenä päivänä yllättävään karitsointiin. Vastasyntyneen määkijän hengissä pitämiseen tarvittiin porukan kaikki yritteliäisyys ja neuvokkuus.
Lähes helteiseen perjantain ja lauantain väliseen yöhön 27.-28.7.2018 osunut täydellinen kuunpimennys keräsi ympäri Suomea laajan kansanjoukon ilmiötä ihailemaan. Etelärannikolla moni joutui pettymään pilvisyyden pilattua valtaosan pimennyksestä. Keski-Uudenmaan havaitsijoilla kävi parempi tuuri. Kiitän laiskuuttani, etten lähtenyt etsimään Kuun eteen sopivaa maisemaa pääkaupungista asti, vaan fillaroin lähipelloille Tuusulaan 10 kilometrin päähän kotiovelta.