Valokuvaaja Teemu Saloriutta
Kirjoittelin edellisessä tekstissä tarinaa lammaspaimenviikolta Närängän erämaatilalta Kuusamosta. Lampaiden vahtimisen ohella aikaa retkeilyyn ja valokuvaukseen jäi runsaasti. Kiertelimme kuvauskavereideni kanssa Närängänvaaran lähimaastoissa. Säät suosivat ja hyviä kuvaustilanteita mahtui viikkoon useita. Reissun huipentumana kävimme Iivaaran yöttömässä yössä etsimässä vaarametsien harvalukuista koristusta, sinipyrstöä.
Metsähallitus arpoo vuosittain perinnetiloilleen lammaspaimenviikkoja. Onnekkaat voittajat pääsevät viikoksi hoitamaan lampaita ja majoittumaan upeaan ympäristöön.
Useiden vuosien yrittämisen jälkeen arpaonni suosi: vaimoni voitti juhannuksen jälkeisen viikon Kuusamon Närängänvaaralla sijaitsevalle Närängän erämaatilalle. Keräsimme noin kymmenen hengen porukan mukaan nauttimaan pohjoisen kesästä ja lampaiden hoidosta. Lammaspaimenviikot maksavat yhteensä 400 euroa – näin isolle porukalle touhu on siis lähes ilmaista.
Muuten leppoisasti sujunut viikko huipentui viimeisenä päivänä yllättävään karitsointiin. Vastasyntyneen määkijän hengissä pitämiseen tarvittiin porukan kaikki yritteliäisyys ja neuvokkuus.
Lähes helteiseen perjantain ja lauantain väliseen yöhön 27.-28.7.2018 osunut täydellinen kuunpimennys keräsi ympäri Suomea laajan kansanjoukon ilmiötä ihailemaan. Etelärannikolla moni joutui pettymään pilvisyyden pilattua valtaosan pimennyksestä. Keski-Uudenmaan havaitsijoilla kävi parempi tuuri. Kiitän laiskuuttani, etten lähtenyt etsimään Kuun eteen sopivaa maisemaa pääkaupungista asti, vaan fillaroin lähipelloille Tuusulaan 10 kilometrin päähän kotiovelta.
Toissa vuonna päätin, etten enää vaella kesällä, vaikka Lapin luonto herääkin upeaan loistoon. Kuumuus ja räkkä eivät ole ystäviäni. Niitä voi kuitenkin hyvällä tuurilla välttää, jos lähtee riittävän aikaisin. Silloin voi joutua kamppailemaan lunta, vettä ja kylmyyttä vastaan, mutta ne ovat itselleni mieluisampia vastuksia.
Kesäkuun ensimmäisenä päivänä astuin kaverini kanssa yöjunan kyytiin ja suuntasin kohti Utsjokea. Kuiva ja aurinkoinen kevät oli sulattanut lumet Paistunturin erämaasta jo toukokuun aikana. Vaellusviikon koittaessa säät viilenivät ja ennuste lupasi lämpötilan laskevan lähelle nollaa. Emme silti osanneet arvata, millainen talvisää ja pohjoisen puhuri tuntureilla olisi vastassa.
Kesäisen aurinkoinen torstai-ilta sujui tällä viikolla poikkeuksellisen mukavissa merkeissä, sillä vierailin Merimelojat ry:n retkellä kertomassa valokuvauksesta retkioloissa. Edellisestä melontakerrasta oli kulunut jo aikaa, mutta kokeneen oppaan kanssa kaksikkokajakissa touhu onnistui ilman ongelmia.
Olen jo pitkään ajatellut, että Helsingin helposti saavutettavat luontokohteet pitäisi saada paremmin matkailijoiden – ja asukkaidenkin – tietoon. Tänä keväänä julkaistu Citynature.eu-sivusto on tehty juuri tähän tarkoitukseen: sivusto esittelee Helsingin ja Tallinnan TOP10-luontokohteet. Jokaisesta kohteesta on tarjolla paljon luontotietoa ja retkivinkkejä. Sivusto on suunniteltu toimimaan erityisen hyvin mobiililaitteilla, jotta siitä olisi apua myös maastossa.
Sivusto sisältää runsaasti ottamiani maisemakuvia ja muutamia lajikuvia. Olen yli kymmenen vuoden ajan kulkenut useimmilla sivuston esittelemillä luontokohteilla, joten arkistoistani löytyi monesta kohteesta jo valmiiksi kuvia eri vuodenajoilta. Täydensin kuvavalikoimaani retkeilemällä vuoden ajan ahkerasti eri puolilla Helsinkiä.
“Mikä ihmeen Tentsile ja miksi siitä pitäisi kiinnostua?” Näin ajattelin, kun kuulin sanan ensimmäistä kertaa. Kyseessä on puihin kiinnitettävä teltta – siis kiinnitystavaltaan vastaava majoite kuin riippumatto, mutta kiinnityspisteitä on kahden sijasta kolme. Olen itse maanpäällisten majoitteiden ystävä, mutta mahdollisuus Tentsilen kokeiluun on kiinnostanut.
Kävin helatorstaiviikonloppuna ottamassa mainoskuvia Kemiönsaarella Taalintehtaan ympäristössä toimivalle NaturEffect-yritykselle, jonka päätuote on Tentsile-majoituksen järjestäminen eli Skytent Ecocampit. Samalla pääsin nukkumaan kaksi yötä Tentsilessä luonnonkauniiden Kemiönsaaren maisemien keskellä.
Kevään parhaan ajan voi yrittää maksimoida aloittamalla retkeilyn mahdollisimman etelästä. Useina keväinä olen suunnannut vapun tienoilla Suomenlahden eteläpuolelle. Niin tänäkin vuonna: kohteeksi valikoitui jälleen Matsalun kansallispuisto, joka sijaitsee Länsi-Virossa Haapsalun kaupungin eteläpuolella. Viime vuonna samaa aikaan Virossa satoi räntää, nyt kohdalle osui parhaita mahdollisia kevätsäitä.
Porkkalanniemen merimaisemat ovat tähti- ja lintuharrastajien suosiossa. Kauas Suomenlahdelle ulottuva niemenkärki tarjoaa Uudenmaan pimeimmän yötaivaan ja osuu tärkeälle muuttolintujen reitille. Olen aiemmin retkeillyt Porkkalassa vain syksyisin parhaaseen tähtikuvausaikaan. Huhtikuun puolivälissä luvassa ei ollut syksyn veroista pimeyttä, mutta sitäkin upeampia aurinkoisia kevätsäitä.
Suunnitelmani pääsiäiselle oli selvä: lähtisin retkelle lähimpään paikkaan, jossa voisi järkevästi hiihtää maastossa. Alun perin ajatuksissa oli suunnata neljäksi päiväksi jonnekin Keski-Suomen tasalle, mutta kylmä kevät mahdollisti eteläisemmän kohdevalinnan. Samalla nelipäiväinen vaellus lyheni pohdinnoissani parin päivän mittaiseksi. Lopulta laiskuus vei voiton ja päiväretki alkoi tuntua paremmalta idealta. Nautin vaimoni kanssa muutaman tunnin Torronsuon kansallispuiston aurinkoisista suolakeuksista liukulumikengillä hiihdellen. Retkipäivä huipentui täysikuun nousun kuvaamiseen Kiljamon korkeasta lintutornista.