Myrskyisä revontuliyö Helsingissä

Maanantaina 27.3. tuuli yltyi myrskyisiin lukemiin. Samaan aikaan puhaltelivat myös aurinkotuulet ja etenkin Pohjois-Suomessa nähtiin kirkkaita revontulia. Helsingissä havaintoja haittasivat pilvet ja kaupungin valot.

Pimeissä paikoissa revontulikuvaus on kiitollista puuhaa: himmeäkin kaari kyllä erottuu kuvassa, kun valottaa tarpeeksi pitkään. Helsingissä taas tarvitaan melko kirkas show ennen kuin luonnonvoimat vetävät vertoja kaupungin valoille. Toisaalta voimakkaan revontulimyrskyn aikana kaupungista on mahdollisuus tallentaa harvemmin nähtyä kuvamateriaalia. Pidän valokuvan dokumentaarista arvoa korkeampana, jos kuvassa näkyy jokin tunnistettava paikka pelkän anonyymin metsänreunan sijaan.

Kaupungin ja revontulten yhteiselon kuvaamiseen mainio ympäristö löytyy Merisataman edustalta Uunisaarista ja Liuskasaaresta. Saarille pääsee talvikaudella ponttoonisiltaa pitkin ja pohjoisnäkymä aukeaa suoraan kaupungin suuntaan.

Maanantai-illan hämärtyessä sää oli ajankohtaan nähden poikkeuksellisen lämmin, mutta myrskyisä. Liuskasaaren aallonmurtajalla sai tosissaan varoa, ettei raju tuulenpuuska horjauta mereen. Rantakalliolla asetin jalustan matalimpaan asentoonsa ja pitelin siitä kiinni kaksin käsin. Valotusaika oli pidettävä parissa sekunnissa, jotta kuvista sai teräviä.

Taivas oli täysin kirkas, mutta revontulista ei näkynyt jälkeäkään. Kuvailin lämpimikseni tähtitaivasta poispäin kaupungista. Maston oikealla puolella loistaa Orion ja kuvan oikeassa ylänurkassa Härän tähdistöön kuuluva Plejadien avoin tähtijoukko.

Taivaalle alkoi kerääntyä huimaa vauhtia liikkuvia pilviä. Yritin kuvata pilvien liikettä yli 10 sekunnin valotusajoilla, mutta eihän siitä kovassa tuulessa mitään tullut. Neljä sekuntia oli ehdoton maksimi, vähän sentään näkyy liikettä:

Pilvikerros paksuuntui, eikä revontulia näkynyt. Pakkasin kamerat pois ja nostin repun selkään. Tulipa seisottua pari tuntia myrskyssä pimeällä kalliolla. Hienosti vietetty arki-ilta jälleen kerran.

Usein luonnossa alkaa tapahtua juuri silloin, kun pakkaa kamerat pois. Noin 20 sekuntia tavaroiden pakkaamisen jälkeen horisonttiin ilmestyi kirkasta vihreää loimotusta. Parhaimman näytöksen suunnalla paksut pilvet häiritsivät kuvaamista, mutta luoteistaivaan pienet raot tarjosivat mahdollisuuden. Aivan ei taivaan tulien kirkkaus riittänyt voittamaan kaupungin valoja, mutta kyllä sieltä tarkasti katsomalla vihreää väriä erottuu:

Kannan revontulikuvauksissa aina mukana 70-200 mm teleobjektiivia. Ei sitä juuri koskaan tule käytettyä, mutta etenkin kaupungissa on joskus tarpeen rajata maisemasta vain pieni alue.  Revontulikaari hiipui objektiivia vaihtaessani valitettavan himmeäksi, toiveissa olisi ollut Agricolan kirkon yllä hulmuava eläväinen vihreä nauha. Tätä ei oikein voi eläväiseksi sanoa – tai edes nauhaksi:

Facebooktwittergoogle_pluspinterestFacebooktwittergoogle_pluspinterest

Kommentoi