Kirja-arvostelu: Kevytretkeilijän opas – vuosikymmenen kiinnostavin retkeilykirja

Sain äskettäin käsiini uunituoreen Kevytretkeilijän oppaan, joka nimensä mukaisesti opastaa kevyellä repulla vaeltamisen saloihin. Aiheesta löytyy muilla kielillä lukuisia kirjoja, mutta nyt vihdoin myös suomeksi ja Suomen oloihin sovellettuna. Tätä on odotettu!

Tämä kirja-arvostelu on erittäin puolueellinen, sillä olin itsekin mukana kirjan teossa: kuvamateriaalin tuottaminen siihen oli yksi valokuvaustoimintani viime vuoden ehdottomista kohokohdista. Kirja sisältää kaikkiaan nelisenkymmentä ottamaani valokuvaa, kannen ja takakannen kuvat mukaan lukien. Tämän kirjoituksen kuvat ovat osa kirjan kuvitusta.

Kevytretkeilijän oppaan on kirjoittanut eräkouluttaja ja retkeilytoimittaja Ossi Määttä, joka on koulutukseltaan erä- ja luonto-opas sekä diplomi-insinööri. Hänellä on runsaasti käytännön kokemusta kevyistä varusteista ja pitkistä vaelluksista niiden avulla. Kirjan tekstistä huokuukin sekä vahva kokemus että insinöörimäisen tarkka teoriaosaaminen.

Ossin kirjoituksiin kannattaa tutustua Kevyesti kairassa -blogista, josta löytyy myös kirjan esittely ja tilausohjeet.

Kirja on jaettu kolmeen osaan:

  1. Perusteet
  2. Varusteet ja taidot
  3. Kohti seikkailua

Ensimmäisessä osassa johdatellaan lukija kevytretkeilyn pariin ja tutustutaan sen historiaan. Toisessa osassa on kirjan varsinainen pihvi: varusteista ja taidoistahan kevytretkeilyssä on paljolti kyse. Kolmannessa osassa innostetaan lukijaa lähtemään seikkailulle kertomalla esimerkiksi pitkille vaelluksille valmistautumisesta.

Jokainen luku alkaa asiaan liittyvällä lainauksella sekä retkikertomuksen pätkällä. Nämä kertomuspätkät ovat usein erinomaisen osuvia. Välillä niissä tunnelmoidaan onnistuneita retkipäiviä, toisinaan taas kuvaillaan kanssaretkeilijöiden ihmetystä. Esimerkiksi muuan retkeilijä ihmettelee retkipeittoa: “Miksei makuupussissasi ole selkää?”

Retkipeiton kiinnitys makuualustaan.

Kirjan teksti soljuu eteenpäin sujuvasti. Yksittäisiin detaljeihin ei jäädä junnaamaan, vaan teksti etenee aiheesta toiseen määrätietoisesti kuin höyryjuna. Kirjassa ei sorruta joillekin opaskirjoille tyypilliseen “toisaalta-toisaalta”-tyyppiseen neutraaliuteen, vaan kirjoittaja ilmaisee rehellisesti mielipiteensä. Jos jokin varuste on huono tai turha, siitä kerrotaan kiertelemättä.

Joistain aiheista lukisi mieluusti enemmänkin yksityiskohtia, ja lyhyitä tunnelmapaloja täydentämään olisi sopinut vaikka jokin pidempikin retkikuvaus. Kirjan tekemisessä on kuitenkin aina realiteettina asioiden mahduttaminen rajalliseen sivumäärään. Onneksi Ossin blogi täydentää mainiosti niitä kohtia, joita ei ole mahtunut kirjaan kovin laajasti.

Vaihtelua opaskirjatekstin sekaan tuovat vierailevien kirjoittajien teemasivut. Jouni Laaksonen, Teemu Hartikainen, Suvi Ahonen ja Marinella Himari täydentävät kirjaa kertomalla omia kokemuksiaan kevytretkeilystä.

Kirjan valokuvia olen jäävi arvioimaan, mutta havainnollisia piirroksia ja toimivaa taittoa voin kehua. Monessa kohdassa hyvät piirroskuvat auttavat ymmärtämään asiat paremmin.

Mielenkiintoista varusteasiaa

Kaltaiselleni pidempään harrastaneellekin retkeilijälle, joka tuntee jo aihepiiriä, löytyy kirjasta yllättävän paljon uutta. Esimerkiksi erilaiset tarppisolmut, tenkara-kalastuksen salat tai aktiivieristevaatteet eivät olleet kovin tuttuja ennen kirjan lukemista.

Varusteosion ehkä kaikkein parasta antia ovat taulukot ja listat, joissa on esitelty muutamia suosittuja varusteita kunkin varustekategorian osalta. Jos on hankkimassa vaikka kevyttä telttaa, tuulitakkia tai vaellussauvoja, ei tarvitse välttämättä lähteä selvittämään kaikkia maailman vaihtoehtoja. Todennäköisesti kirjassa esitellyistä vaihtoehdoista löytyy sopiva ja laadukas tuote.

Vaikka olen ainakin retkikavereideni mielestä kohtalaisen kova varusteniilo, yllättävän monessa kirjan taulukossa esiintyy tuotemerkkejä, jotka olivat minulle aiemmin täysin vieraita. Vähemmän varusteorientoituneelle tuntemattomia merkkejä ja malleja vilisee kirjan sivuilla varmasti hengästyttävän paljon.

Toisaalta erityisesti ilahduttaa, että varusteiden käsittely ei rajoitu vain kalliimman pään kaupallisiin tuotteisiin, vaan myös budjettivaihtoehtoja sekä vinkkejä omatekoisiin varusteisiin esitellään. Itse tekeminen eli MYOG (Make Your Own Gear) on oleellinen osa kevytretkeilykulttuuria, ja siitä syntyy välillä koomisiakin tilanteita. Ohikulkijoilla riittää ihmeteltävää, kun kevytretkeilijä sovittelee kaupassa yhteen kissanruokapurkkia ja erilaisia juomatölkkejä.

Erilaisia kissanruokapurkeista ja/tai juomatölkeistä tehtyjä keittimiä.

Muuten kattavassa varusteosiossa on yksi luku, joka kaipaisi mielestäni täydennystä: yöpymisvarusteista käsitellään yksityiskohtaisesti retkipeitot, mutta makuupusseja ei käytännössä lainkaan. Laadukkaasta untuvasta ja kevyistä kankaista valmistetut ja mitoitukseltaan kapeat makuupussit ovat vain hieman retkipeittoja painavampi vaihtoehto, mutta perinteiselle retkeilijälle helpommin lähestyttävä ratkaisu. Näitä olisi voinut käsitellä vaikkapa yhden varustetaulukon verran.

Pyramiditarppi, retkipeitto, hyttysverkko ja polycro-maavaate.

Retkeilytaidot ovat olennainen osa kevytretkeilyä, ja niistä kertominen limittyy luontevasti osaksi varusteiden käsittelyä. Majoiteluvussa kiinnostavaa tietoa kokeneemmillekin on esimerkiksi polycro-maavaatteen ja hyttysverkon käyttö pyramiditarpissa tai erilaisten bivy-pussien hyödyntäminen tarpin kanssa.

Vastaavasti reppuja käsittelevässä luvussa neuvotaan pakkausohjeet, joissa on yllätyksiä: moniko pakkaa ilmatäytteisen makuualustan ja retkipeiton tai makuupussin muualle kuin omiin pakkauspusseihinsa?

Jos kevytretkeily ei ole ennestään tuttua, sulateltavaa on paljon. Haluaisin olla kärpäsenä katossa, kun vanhan liiton putkirinkka-säilykeliha-m/62-maastopukuäijä lukee kirjaa. Miten olisi sadehame, johon pukeutuneena näytät teurastajalta? Tai juoksutrikoot ja shortsit vaellusasuna?

Innostusta kevyille retkille

Varsinkin kirjan viimeistä osaa lukiessa ajatus alkaa vaivihkaa harhailla kevytvaelluksen suunnitteluun. Vaikka ei olisi lähdössä 4000 kilometrin vaellukselle Pohjois-Amerikan halki, pätevät pitkien vaellusten suunnitteluperiaatteet yhtä hyvin kotoisiin erämaihimme. Mitä jos perinteisen 70-80 km pituisen viikon vaelluksen sijaan kulkisikin vaikka kaksi viikkoa ja 300 kilometriä, useamman erämaan halki?

Kirjan loppupuolella esitellään kaksi varustelistaa ruskavaellukselle Lappiin: matalan budjetin tee-se-itse-henkinen sekä pitkälle viilattu ultrakevyt varustus. Tämä on kirjoittajalta erinomainen ratkaisu, sillä pelkän pitkälle viilatun listan esittely saattaisi masentaa ennestään painavat varusteet omistavaa retkeilijää. Matalan budjetin listaa mukaillen voisi vähäisellä panostuksella vaihtaa keskeiset varusteet kevyempiin ja päivittää sitten pikku hiljaa muita.

Itselleni kirjan viimeisen osan kiinnostavinta antia on kuitenkin talviretkeilyä käsittelevä luku. Ideoita omille retkille tarjoavat esimerkiksi kaasukeittimen käyttöohjeet pakkaskeleille, rinkan ja pulkan yhdistelmä rulkka ja pyramiditarpin käyttö talvimajoitteena. Talvivaellukselle esitellään myös kiinnostava varustelista, joka kieltämättä poikkeaa omasta talvivarustuksestani aika lailla kevyempään suuntaan.

Kirjaa ei ole tarkoitettu vain urheiluhenkisiä vaelluksia tekevälle vaeltajalle, vaan kevennysvinkeistä on paljon hyötyä kaikille. Kirjassa annetaan kuitenkin vinkkejä myös fyysiseen harjoitteluun pitkiä vaelluksia varten. Harrastan itse liikuntaa muista syistä kuin vaelluksia ajatellen, mutta kirjan ohjeiden soveltaminen omaan arkeen kävi mielessä. Jos joka tapauksessa harrastaa paljon ulkoliikuntaa, miksipä ei kunto-ohjelmaa säätäisi vähän enemmän vaelluskuntoa parantavaan suuntaan?

Yhteenveto

Suomessa on kirjoitettu valtaisa määrä retkeilyaiheisia kirjoja, myös monenlaisia oppaita. Vieläkö on tilaa yhdelle?

Ehdottomasti. Maamme eräperinteet ovat pitkät, mutta Kevytretkeilijän opas osoittaa, että vielä on uusia kiviä käännettävänä. Vaikka 2020-luku on vasta alkumetreillään, nyt jo voi sanoa, että kyseessä on varmasti yksi vuosikymmenen kiinnostavimmista retkeilykirjoista.

Kevytretkeilijän opas sopii parhaiten lukijalle, joka on jo ehtinyt päästä alkuun vaellusharrastuksessa. Voin suositella kirjaa lämpimästi sekä jo kevytretkeilystä kiinnostuneille että perinteisemmän koulukunnan edustajille. Se tarjoaa kokeneellekin paljon hyödyllistä tietoa ja haastaa ajattelemaan monista asioista uudella tavalla. Tuskin juuri kukaan voi väittää, ettei opi kirjasta mitään uutta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *