Kevään parhaan ajan voi yrittää maksimoida aloittamalla retkeilyn mahdollisimman etelästä. Useina keväinä olen suunnannut vapun tienoilla Suomenlahden eteläpuolelle. Niin tänäkin vuonna: kohteeksi valikoitui jälleen Matsalun kansallispuisto, joka sijaitsee Länsi-Virossa Haapsalun kaupungin eteläpuolella. Viime vuonna samaa aikaan Virossa satoi räntää, nyt kohdalle osui parhaita mahdollisia kevätsäitä.
Kategoria: Luontokuvaus
Porkkalan tähtiä ja lintuja
Porkkalanniemen merimaisemat ovat tähti- ja lintuharrastajien suosiossa. Kauas Suomenlahdelle ulottuva niemenkärki tarjoaa Uudenmaan pimeimmän yötaivaan ja osuu tärkeälle muuttolintujen reitille. Olen aiemmin retkeillyt Porkkalassa vain syksyisin parhaaseen tähtikuvausaikaan. Huhtikuun puolivälissä luvassa ei ollut syksyn veroista pimeyttä, mutta sitäkin upeampia aurinkoisia kevätsäitä.
Torronsuon viimeisillä lumilla
Suunnitelmani pääsiäiselle oli selvä: lähtisin retkelle lähimpään paikkaan, jossa voisi järkevästi hiihtää maastossa. Alun perin ajatuksissa oli suunnata neljäksi päiväksi jonnekin Keski-Suomen tasalle, mutta kylmä kevät mahdollisti eteläisemmän kohdevalinnan. Samalla nelipäiväinen vaellus lyheni pohdinnoissani parin päivän mittaiseksi. Lopulta laiskuus vei voiton ja päiväretki alkoi tuntua paremmalta idealta. Nautin vaimoni kanssa muutaman tunnin Torronsuon kansallispuiston aurinkoisista suolakeuksista liukulumikengillä hiihdellen. Retkipäivä huipentui täysikuun nousun kuvaamiseen Kiljamon korkeasta lintutornista.
Kooste Uudenmaan talvesta
Etelään saatiin pitkästä aikaa kunnon talvi. Nyt kun kiurut livertävät peltojen yllä ja kevät alkaa vihdoin voittaa, on kai sopiva hetki laatia kuvitettu historiikki menneestä talvesta. Jääretkeilyn lisäksi ehdin ulkoiluttaa kameraa vaihtelevissa maisemissa niin rannikolla kuin sisämaassakin.
Milloin on paras aika vaeltaa Lapissa?
Merkittävä osa Lapin viehätystä on vuodenaikojen äärimmäinen vaihtelu. Kaamoksen sininen hämärä paukkupakkasineen vaihtuu hetkessä kirkkaisiin keväthankiin ja yöttömän yön vehreyteen. Pian maiseman värjää ruskan väriloisto ennen kuin lumi verhoaa jälleen maan. Olen yrittänyt ajoittaa vaelluksiani eri vuosina eri kuukausille löytääkseni oman suosikkiaikani. Tässä näkemykseni vuodenaikojen keskinäisestä paremmuudesta.
Vuosikymmen digijärkkärillä
Hankin ensimmäisen digikamerani vuonna 2006. Enpä olisi silloin arvannut, mihin soppaan lusikkani pistän. Nyt takana on tusinan verran vuosia ilman ainuttakaan kuukauden pituista kuvaustaukoa – kahden viikon tauotkin voi laskea kahden käden sormilla. Kameran laukaisin on napsahtanut pohjaan satojatuhansia kertoja.
Kymmenen vuotta sitten ostin digijärkkärin. Kevät 2008 oli lopullinen käännekohta, jonka jälkeen paluuta ei enää ollut, vaan kuvaamiseen käytetty aika kasvoi entisestään ja kalustoa kertyi vuosien varrella kilokaupalla lisää. Tänä keväänä otin jälleen yhden askeleen valokuvausurallani: perustin sivutoimisen yrityksen.
Ylen Aamu-tv:n vieraana kertomassa valokuvauksesta pakkasella
Viikkoni alkoi aikaisella herätyksellä, kun suuntasin Pasilan studiolle Ylen Aamu-tv:n vieraaksi. Toimittaja soitti viime viikolla ja pyysi lähetykseen kertomaan, miten otetaan onnistuneita valokuvia pakkasella. Vaikka ajatus suorasta tv-lähetyksestä kukonlaulun aikaan aavistuksen hirvitti, vastasin saman tien myöntävästi. Harvoin sitä sentään pääsee valtakunnan päämediaan omista kuvistaan kertomaan.
Vuodenvaihde Pallas-Yllästunturin tykkymetsissä
Vuodenvaihteessa pakenin perinteiseen tapaan Etelä-Suomen pimeää vesisadetta Lapin lumihangille. Vuoden 2018 alkuun osui vieläpä täysikuu, mikä tarkoitti mahdollisuutta öisiin kuutamoretkiin.
Joulukuun toiseksi viimeisenä päivänä yöjuna saapui Rovaniemelle. Sieltä matka jatkui bussilla vuokramökille Keimiötunturin kupeeseen aivan Pallas-Yllästunturin kansallispuiston rajalle. Edessä oli viikko kaamoksen taikamaassa.
Kesäinen hallayö Talaskankaalla
Joulu on jo ovella, mutta muistellaan hetki mennyttä kesää. Pohjois-Savossa viettämäni mökkiviikon aikana kolea kesä tarjosi lähinnä harmaita tunnelmia. Eräänä sateisen päivän jälkeisenä iltana ennuste yllätti: yöksi luvattiin kirkasta ja kylmää. Nukkumisen sijaan pakkasin kamerarepun ja suuntasin majapaikasta noin 20 kilometrin päässä sijaitsevalle Talaskankaan luonnonsuojelualueelle.
Kesämuistoja Seitsemisen tervaleiriltä
Osallistuin heinäkuussa Metsähallituksen luontopalveluiden ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin järjestämälle tervaleirille, jolla Seitsemisen kansallispuistoon rakennettiin tervahauta. Koveron perinnetilan ympäristössä sijaitsevalla paikalla on poltettu tervaa tositarkoituksella viimeksi 1900-luvun alkupuolella. Sen jälkeen tervahauta ehti kasvaa vuosikymmenien aikana umpeen, kunnes se 1990-luvun alussa entisöitiin. Siitä alkaen tervaleirejä on järjestetty noin viiden vuoden välein.
Kun mahdollisuus osallistua uuden perinnetaidon opetteluun sattui kohdalle, ilmoittauduin välittömästi mukaan. Tervahaudalla työskentelyn ohella jäi aikaa nauttia kansallispuiston kesäisestä luonnosta.