Kirjoittelin edellisessä tekstissä tarinaa lammaspaimenviikolta Närängän erämaatilalta Kuusamosta. Lampaiden vahtimisen ohella aikaa retkeilyyn ja valokuvaukseen jäi runsaasti. Kiertelimme kuvauskavereideni kanssa Närängänvaaran lähimaastoissa. Säät suosivat ja hyviä kuvaustilanteita mahtui viikkoon useita. Reissun huipentumana kävimme Iivaaran yöttömässä yössä etsimässä vaarametsien harvalukuista koristusta, sinipyrstöä.
Kategoria: Luontokuvaus
Täydellinen kuunpimennys Tuusulan pelloilla
Lähes helteiseen perjantain ja lauantain väliseen yöhön 27.-28.7.2018 osunut täydellinen kuunpimennys keräsi ympäri Suomea laajan kansanjoukon ilmiötä ihailemaan. Etelärannikolla moni joutui pettymään pilvisyyden pilattua valtaosan pimennyksestä. Keski-Uudenmaan havaitsijoilla kävi parempi tuuri. Kiitän laiskuuttani, etten lähtenyt etsimään Kuun eteen sopivaa maisemaa pääkaupungista asti, vaan fillaroin lähipelloille Tuusulaan 10 kilometrin päähän kotiovelta.
Arktinen alkukesä Paistunturin erämaassa
Toissa vuonna päätin, etten enää vaella kesällä, vaikka Lapin luonto herääkin upeaan loistoon. Kuumuus ja räkkä eivät ole ystäviäni. Niitä voi kuitenkin hyvällä tuurilla välttää, jos lähtee riittävän aikaisin. Silloin voi joutua kamppailemaan lunta, vettä ja kylmyyttä vastaan, mutta ne ovat itselleni mieluisampia vastuksia.
Kesäkuun ensimmäisenä päivänä astuin kaverini kanssa yöjunan kyytiin ja suuntasin kohti Utsjokea. Kuiva ja aurinkoinen kevät oli sulattanut lumet Paistunturin erämaasta jo toukokuun aikana. Vaellusviikon koittaessa säät viilenivät ja ennuste lupasi lämpötilan laskevan lähelle nollaa. Emme silti osanneet arvata, millainen talvisää ja pohjoisen puhuri tuntureilla olisi vastassa.
Luontokuvausoppaana melontaretkellä
Kesäisen aurinkoinen torstai-ilta sujui tällä viikolla poikkeuksellisen mukavissa merkeissä, sillä vierailin Merimelojat ry:n retkellä kertomassa valokuvauksesta retkioloissa. Edellisestä melontakerrasta oli kulunut jo aikaa, mutta kokeneen oppaan kanssa kaksikkokajakissa touhu onnistui ilman ongelmia.
Vappu Länsi-Viron luontokohteilla
Kevään parhaan ajan voi yrittää maksimoida aloittamalla retkeilyn mahdollisimman etelästä. Useina keväinä olen suunnannut vapun tienoilla Suomenlahden eteläpuolelle. Niin tänäkin vuonna: kohteeksi valikoitui jälleen Matsalun kansallispuisto, joka sijaitsee Länsi-Virossa Haapsalun kaupungin eteläpuolella. Viime vuonna samaa aikaan Virossa satoi räntää, nyt kohdalle osui parhaita mahdollisia kevätsäitä.
Porkkalan tähtiä ja lintuja
Porkkalanniemen merimaisemat ovat tähti- ja lintuharrastajien suosiossa. Kauas Suomenlahdelle ulottuva niemenkärki tarjoaa Uudenmaan pimeimmän yötaivaan ja osuu tärkeälle muuttolintujen reitille. Olen aiemmin retkeillyt Porkkalassa vain syksyisin parhaaseen tähtikuvausaikaan. Huhtikuun puolivälissä luvassa ei ollut syksyn veroista pimeyttä, mutta sitäkin upeampia aurinkoisia kevätsäitä.
Torronsuon viimeisillä lumilla
Suunnitelmani pääsiäiselle oli selvä: lähtisin retkelle lähimpään paikkaan, jossa voisi järkevästi hiihtää maastossa. Alun perin ajatuksissa oli suunnata neljäksi päiväksi jonnekin Keski-Suomen tasalle, mutta kylmä kevät mahdollisti eteläisemmän kohdevalinnan. Samalla nelipäiväinen vaellus lyheni pohdinnoissani parin päivän mittaiseksi. Lopulta laiskuus vei voiton ja päiväretki alkoi tuntua paremmalta idealta. Nautin vaimoni kanssa muutaman tunnin Torronsuon kansallispuiston aurinkoisista suolakeuksista liukulumikengillä hiihdellen. Retkipäivä huipentui täysikuun nousun kuvaamiseen Kiljamon korkeasta lintutornista.
Kooste Uudenmaan talvesta
Etelään saatiin pitkästä aikaa kunnon talvi. Nyt kun kiurut livertävät peltojen yllä ja kevät alkaa vihdoin voittaa, on kai sopiva hetki laatia kuvitettu historiikki menneestä talvesta. Jääretkeilyn lisäksi ehdin ulkoiluttaa kameraa vaihtelevissa maisemissa niin rannikolla kuin sisämaassakin.
Milloin on paras aika vaeltaa Lapissa?
Merkittävä osa Lapin viehätystä on vuodenaikojen äärimmäinen vaihtelu. Kaamoksen sininen hämärä paukkupakkasineen vaihtuu hetkessä kirkkaisiin keväthankiin ja yöttömän yön vehreyteen. Pian maiseman värjää ruskan väriloisto ennen kuin lumi verhoaa jälleen maan. Olen yrittänyt ajoittaa vaelluksiani eri vuosina eri kuukausille löytääkseni oman suosikkiaikani. Tässä näkemykseni vuodenaikojen keskinäisestä paremmuudesta.
Vuosikymmen digijärkkärillä
Hankin ensimmäisen digikamerani vuonna 2006. Enpä olisi silloin arvannut, mihin soppaan lusikkani pistän. Nyt takana on tusinan verran vuosia ilman ainuttakaan kuukauden pituista kuvaustaukoa – kahden viikon tauotkin voi laskea kahden käden sormilla. Kameran laukaisin on napsahtanut pohjaan satojatuhansia kertoja.
Kymmenen vuotta sitten ostin digijärkkärin. Kevät 2008 oli lopullinen käännekohta, jonka jälkeen paluuta ei enää ollut, vaan kuvaamiseen käytetty aika kasvoi entisestään ja kalustoa kertyi vuosien varrella kilokaupalla lisää. Tänä keväänä otin jälleen yhden askeleen valokuvausurallani: perustin sivutoimisen yrityksen.