Ennätysmyöhäinen kevät vaihtui lopulta kesäksi, vaikka välillä alkoi usko loppua toukokuisten lumimyräköiden keskellä. Koleista säistä huolimatta vietin toukokuussa tuttuun tapaan mahdollisimman paljon aikaa ulkona. Vuoden paras retkeilyaika – koivunlehtien puhkeamisesta hyttyskesän alkuun – osui tänä vuonna Etelä-Suomessa vasta toukokuun jälkipuoliskolle.
Kategoria: Retkeily
Tee-se-itse: kuorirukkaset
Suomen kylmissä ja vaihtelevissa olosuhteissa vedenpitävät kuorirukkaset ovat ympäri vuoden oleellinen retkivaruste. Sellaisten valikoima on kuitenkin kehno ja hinnat pyörivät 60-80 euron hujakoilla. Aika paljon pienestä palasta kangasta. En ole raaskinut rukkasia hankkia. Liian monta kertaa olen siksi palellut sateisessa tunturissa kädet märkinä.
Parina räntäsateisena huhtikuun iltana tartuin piirustuslehtiöön ja ompelukoneeseen. Tuloksena oli yksinkertaiset ja tyylikkäät kuorirukkaset, joille tuli hintaa vain reilu kymppi.
Ensi kertaa Utön saarella
Erottamaton osa keväitäni on vierailu Saaristomerellä. Aiempina vuosina olen matkannut telttailemaan Jurmon saarelle, mutta nyt päätin olla radikaali ja vaihtaa matkakohdetta. Varasin mökin Utöstä, joka sijaitsee noin 12 km Jurmosta etelälounaaseen ja on Saaristomeren yhteisalus M/S Eivorin päätepysäkki.
Tee-se-itse: leiritöppöset
Tavallisilla vaelluskengillä tai kesäkumppareilla voi hyvin retkeillä keväisin ja syksyisin, kun lämpötilat huitelevat nollan kieppeillä. Liikkuessa varpaita ei helposti palele, mutta leirissä seisoskellessa voi tulla vilu. Myös yöllä makuupussissa jalat palelevat usein ensin. Lisäksi jos yöllä tarvitsee poistua teltasta, on nauhallisten vaelluskenkien pukeminen rasittavaa.
Ratkaisuksi ongelmiin kehittelin lämpimät leiritöppöset. Tässä kuvaus niiden suunnittelusta ja ompelusta.
Kopparnäsin kirkas kuutamoyö
Helmikuu meni ohi ilman maastoöitä: motivaatio lähteä lumettomille talviretkille oli kateissa. Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppunakaan ei hiihtokeleillä juhlittu, mutta luvassa oli kirkas pakkasyö puolikuun valaisemassa maisemassa.
Lähdimme tutustumaan Siuntion ja Inkoon rajamailla sijaitsevaan Kopparnäs-Störsvikin alueeseen. Olin suunnitellut yhden yön reissua Kopparnäsin rannoille jo ainakin kuusi vuotta, mutta aina aiemmin oli ilmennyt tekosyitä mennä jonnekin muualle.
Lyhyt talviloma Ylläksen maisemissa
Jo ennen vuodenvaihdetta näytti vahvasti siltä, ettei talven hiihtoretkiä voisi laskea Etelä-Suomen varaan. Halusin kaamosvaelluksen lisäksi päästä vielä toisen kerran nauttimaan oikeasta talvesta. Kokonaisen viikon loman sovittaminen kalenteriin tuntui hankalalta, eivätkä talvivaelluksen vaatimat mittavat järjestelyt houkuttaneet. Päädyin vastoin tapojani mökkilomalle Ylläksen matkailukeskittymän liepeille. Jotta erämaan tuntu ei olisi täysin kadonnut, majapaikaksi valikoitui autiotupaa muistuttava Kesänkijärven vuokratupa.
Tee-se-itse ahkiokassi, osa 1: prototyyppi
Mainitsin aiemmin Fjellpulkenin ahkiokassin vetoketjun muuttuvan jähmeäksi kovalla pakkasella. Jäin pohtimaan, millainen sulkumekanismi toimisi parhaiten. Päädyin suunnittelemaan ahkiokassin, johon on otettu vaikutteita Savotta Paljakka -ahkiosta. Siinä kiinteästi pulkkaan ommeltu peite suljetaan laittamalla kaksi pitkittäistä putkea limittäin, jonka jälkeen kuorma sidotaan kuminauhoilla ja koukuilla. Kantava ajatus on, että kassin koko mukautuu kuorman korkeuteen. Maksimikorkeudessa putket menevät juuri ja juuri limittäin, kun taas vajaalla kuormalla päällekkäistä kangasta jää enemmän. Kassiin tarvitaan lisäksi kuljetusta varten PES-nauhaa ja solkia, jotta sen saa pysymään suljettuna. Piirtelin mallin ruutupaperille ja ompelin pienen prototyypin.
Varustekokemuksia Litokairan hiihtovaellukselta
Jokainen talvivaellus on olosuhteiltaan ainutkertainen, joten uusia havaintoja omien retkeilyvarusteiden toimivuudesta kertyy väistämättä. Litokairassa mukana oli kokonaan uusiakin varusteita, muun muassa tuunattu pulkka-ahkio. Tässä muutamia varustekokemuksia matkan varrelta.
Vuodenvaihteen vaellus Litokairan pakkasissa
Seitsemännen kerran peräkkäin suuntasin vuodenvaihteen tienoilla hiihtelemään valtakunnan syrjäperille. Epävarmoiksi muuttuneet alkutalvet ovat sysänneet retkiä kohti pohjoista ja itää, mutta menneenä syksynä pysyvä lumipeite satoi Oulun korkeudellekin jo hyvissä ajoin. Retkikohteeksi valikoitui Litokaira, Pudasjärven ja Ranuan välillä sijaitseva suometsäerämaa. Viikkoon osui kerrankin kunnollinen pakkasjakso, joka toi mukanaan kauniita, kirkkaita retkipäiviä.
