Atom Packs The Mo 60 – vihdoinkin kunnollinen reppu vaelluksille

Retkeilyvarustukseni on vuosi vuodelta keventynyt. Kun viikon reissulle ei enää tarvitse pakata 20 kiloa tavaraa, kantolaitteeksi riittää muukin kuin järeä rinkka. Ostin jo vuonna 2016 GoLite Jam 70:n, joka on kevyiden mutta tilavien reppujen klassikko. Siinä ei kuitenkaan ollut kunnollista tukirankaa vaan ainoastaan ohut muovinen jäykiste. Totesin sen epämukavaksi kantaa yli 10 kilon kuormilla.

Kaikkein kevyimmät vaellusreput ovat Jamin tapaan rangattomia ja ne voivat olla hyviä valintoja, jos kantamuksen paino pysyy lähempänä 10 kuin 15 kiloa. Itse kannan kuitenkin järeää kamerakalustoa, joten ylimääräistä painoa tulee vähintään pari kiloa.

Lähdin speksaamaan tukirangalla varustettua ja riittävän tilavaa, mutta silti kevyttä reppua. Pitkän harkinnan jälkeen tilaukseen lähti Atom Packs The Mo 60. Syyskuun alussa reppu pääsi mukaan vaellukselle Tsarmitunturin erämaahan, joten nyt voin kirjoittaa ensikokemukset sen toimivuudesta.

Vaatimukset hyvälle repulle

Saatan olla varusteiden suhteen aika vaativa ihminen: vain hyvin harvoin minkään valmistajan valikoimasta löytyy toiveitani vastaava tuote. Reppu ei ole tässä suhteessa poikkeus, vaan unelmieni repussa tulisi olla kaikkea seuraavaa:

  • yksinkertainen rakenne: ei ylimääräisiä taskuja, remmejä, läppiä ja muita härpättimiä.
  • etupuolella mesh-tasku, johon saisi kätevästi esim. sadevaatteet
  • isot, avoimet sivutaskut, joihin mahtuu teltta ja kameran jalusta
  • riittävän pehmustetut ja leveät olkahihnat
  • riittävän pehmustettu ja leveä lantiovyö
  • tukiranka
  • kevyet ja kestävät materiaalit, jotka eivät ime juuri vettä
  • tilavuus 55-60 litraa

Ongelmaksi muodostui, että monet perinteisten valmistajien reput (tai rinkat) ovat aivan liian painavia ja monimutkaisia. Toisaalta taas kevytretkeilyyn erikoistuneet valmistajat tekevät usein vain pieniä tai rangattomia reppuja. Kannattaa huomata, että jotkut kevytvalmistajat ilmoittavat repun tilavuuden hämäävästi. Esim. ULA Ohmin 63 litran tilavuuteen on laskettu melko reippaasti mesh-taskun, sivutaskujen ja lantiovyötaskujen kapasiteettia ja sen sisälle mahtuu vain 42 litraa tavaraa.

Loppusuoralle pääsi muutama vaihtoehto, jotka osuivat spekseihin vähintään tilavuuden, tukirangan ja painon osalta:

  • HMG Southwest 3400
    • Tilavuus 55 l
    • Paino 991 g (kestävämpi musta kangas)
    • Hinta n. 370 €
    • Amerikkalainen valmistaja, mutta saatavilla myös joistain Eurooppalaisista kaupoista
    • Yksinkertainen rakenne: kuivasäkkityylinen rullasulku, avoimet sivutaskut ja etupuolella mesh-tasku
    • Materiaali DCF, joka on todella kevyttä ja vedenpitävää, mutta haittapuolina ovat korkea hinta ja heikohko kestävyys reppukäytössä
    • Olkahihnat ja lantiovyö eivät erityisen hyvät, etenkin olkahihnojen kapeudesta löytyi netistä paljon valitusta. Putosi tästä syystä pois.
  • Exped Lightning 60
    • Tilavuus 60 l
    • Paino 1180 g
    • Hinta n. 180 €
    • Hyvä saatavuus Euroopasta ja edullinen hinta, alle 200 €
    • Rullasulku, mutta ei etupuolen mesh-taskua. Sen sijaan kamala määrä ohuita remmejä, joista olisi enemmän haittaa kuin hyötyä.
    • Lantiovyö hyvin järeä, mutta olkahihnat rimpulat. Johdonmukaisuus puuttuu.
  • Granite Gear Crown 60
    • Tilavuus 60 l
    • Paino 1009 g (ilman läppää)
    • Hinta n. 230 €
    • Eri malleja, osaa saa hyvin Euroopasta
    • Läppä irrotettavissa, jolloin rakenne varsin yksinkertainen. Hyvät mesh-taskut ja sivutaskut.
    • Lantiovyö ja olkahihnat melko mukavan oloiset.
  • Atom Packs The Mo 60
    • Tilavuus 55 l + mesh-tasku ja sivutaskut 5 l
    • Paino n. 850-950 g
    • Hinta n. 350 €
    • Englantilainen valmistaja, tilataan suoraan yritykseltä
    • Materiaali valittavissa muutamista vaihtoehdoista, muukin kustomointi mahdollista
    • Yksinkertainen rakenne: rullasulku, mesh-tasku, sivutaskut
    • Leveät olkahihnat ja kohtalaisen mukava lantiovyö

Olisi ollut houkuttelevaa tilata Exped Lightning tai Granite Gear Crown, jotka ovat melko edullisia ja varmasti toimisivat riittävän hyvin, vaikka osa yksityiskohdista ei olisikaan ihan toiveideni mukaisia. Totesin kuitenkin, että olin jo myynyt vanhoja reppujani pois yli 300 eurolla, joten nyt ei olisi syytä pihistellä. Ostaisin parhaan.

Atom Packs The Mo näytti täyttävän kaikki toiveeni. Lisäksi sain mahdollisuuden tukea eurooppalaista käsityöyrittäjyyttä massateollisuuden sijaan. Atom Packs on englantilaisen pitkänmatkanvaeltajan Tom Galen perustama pienyritys tai mökkifirma (cottage manufacturer), kuten kevytretkeilypiireissä sanotaan. Hyvää saa hetken odottaa, sillä tuotteet tehdään tilauksesta ja toimitusaika on parin kuukauden luokkaa. Omani sain koronan aiheuttamasta viiveestä huolimatta jo 7 viikon odotuksen jälkeen.

Vakiomuotoista tuotettakin pystyy hieman kustomoimaan, tässä omat valintani:

  • Selän pituus: small
  • Lantiovyön pituus: medium
  • Kangas: VX21 (selkäosa vakiona corduraa)
  • Väri: Coyote Brown
  • Juomapullotasku: toiseen olkahihnaan
  • Pohjan mesh-tasku: kyllä
  • Juomaletkun aukko: ei
  • Lantiovyötasku: toiselle puolelle

Näillä valinnoilla repulle tuli toimituskuluineen hintaa vajaat 370 €. Jättämällä esimerkiksi lantiovyötaskun ja pohjataskun pois olisi säästänyt yli 30 €.

Repusta voi tilata myös custom-version, jossa voi valita ominaisuuksia vielä vapaammin ja lisämaksusta Tom on valmis tekemään isompiakin muutoksia. Kannattaa kysyä, jos speksit eivät osu ihan kohdalleen!

Kokemuksia Tsarmitunturista

Tsarmitunturin viiden päivän mittaiselle vaellukselle painoa kertyi jotain 12-13 kilon väliltä. Tarkka paino ei ole tiedossa, sillä jaoimme tavaroita lähtiessä vaelluskaverin kanssa, eikä ihan kaikkia eväitä tullut punnittua. Pari päivää pitemmällekin reissulle pääsisin selvästi alle 15 kilon rajan.

Käytin pakkaamisessa menetelmää, jonka opin Kevytretkeilijän oppaan valokuvia ottaessani. Makuualusta taitellaan selkäosaa vasten ja isoon jätesäkkiin sullotaan ilman pakkauspusseja makuupussi ja vaatteet.

Pienemmän Atom Packsin repun pakkaamista, ensin makuualusta taiteltuna sisään.

Pakkaaminen sujui helposti. Edustan koulukuntaa, jossa repun tilavuus saa olla mieluummin vähän liian iso kuin sellainen, johon tavarat täytyy survoa väkisin. Nyt esimerkiksi makuupussia ja taukotakkia ei tarvinnut puristaa ihan niin pieniksi kuin ne parhaimmillaan menisivät.

Jo heti lähdössä tuntui, että reppu istuu selkään kuin valettu. Olkahihnat ja lantiovyö asettuivat paikalleen mukavasti eikä ensimmäisen päivän 10 kilometrin taival tuntunut pahalta.

Seuraavalle päivälle tein pienen muutoksen pakkausjärjestelyihin. Aluksi painavat tavarat kuten ruuat olivat repun yläosassa, mikä teki repusta turhan yläpainotteisin. Laitoin yhden ruokasäkin pohjalle tasaamaan painopistettä ja kantomukavuus parani entisestään.

Loppureissukin sujui ilman repun aiheuttamia lihassärkyjä. Esimerkiksi Hammastunturissa 2017 melko samanpainoisella kuormalla GoLite Jam kipeytti hartioita selvästi enemmän.

Fiksuja yksityiskohtia

Tilavat, mutta avoimet sivutaskut toimivat suunnitellusti ja sain teltan (Tarptent Double Rainbow) mahtumaan hyvin repun sivuun. Z-mallinen kiristyskuminauha saisi olla vähän pitempikin, mutta sen avulla teltta pystyi joka tapauksessa hyvin paikallaan. Toisella puolella kulki pieni jalusta kameralle ja tilaa olisi vielä jäänyt esimerkiksi vedenkuljetuspullolle.

Etuosan mesh-tasku vaikutti ensi silmäyksellä pieneltä, mutta sain sinne tungettua yllättävän paljon tavaraa: sadehousut, sadetakin, saderukkaset sisävuorineen, WC-paperin ja muut hygieniatarvikkeet. Sadetakin pystyi tarvittaessa kiinnittämään myös repun yli kulkevaan remmiin, kuten seuraavassa kuvassa:

En tiennyt tarvitsevani reppuun pohjataskua, mutta Atom Packs veloitti siitä lisähintaa vain 10 puntaa ja pari kokeneempaa vaeltajaa suositteli sellaista vahvasti. Pohjan mesh-taskun idea on, että sieltä voi kätevästi ottaa esimerkiksi naposteltavaa kesken kulkemisen poistamatta reppua selästä.

Havaitsin pohjataskun erityisen hyödylliseksi aamupäivisin. Aamulla liikkelle lähtiessä pidin usein buffia kaulassa ja sormikkaita kädessä. Päivän lämmettyä ne oli kätevää työntää kävellessä pohjataskuun.

Monissa aiemmissa repuissani on ollut ongelmana juomapullon paikka. Etenkin kesähelteillä pitäisi juoda paljon, mutta jos sitä varten joutuu aina ottamaan repun pois selästä tai venkoilemaan kättä ihmeelliseen asentoon, saattaa jäädä juomatta. Atom Packsin olkahihnan mesh-tasku osoittautui äärimmäisen käteväksi 0,5 litran pullolle. Haluan heti samanlaisen kaikkiin reppuihini! Valitsin taskun vain toiselle puolelle, koska kannan Lapissa mukana vain yhtä 0,5 litran pulloa.

Sen sijaan irrotettava lantiovyötasku, joka maksoi peräti 20 puntaa, oli kehnompi ostos. Tasku näytti kuvissa isommalta kuin luonnossa. Sinne mahtuisi ehkä älypuhelin tai pari patukkaa, mutta en lopulta keksinyt sille mitään käyttöä ja jätin sen pois matkasta. Tosin kannan mukana kameralaukkua, joka osittain sopii samaan tarkoitukseen.

Tässä lantiovyötasku on vielä kiinnitettynä ennen kuin irrotin sen juuri ennen lähtöä.

Muista yksityiskohdista mainittakoon load lifterit eli tasapainoremmit, joilla voi vetää repun yläosaa lähemmäs retkeilijää. Pienemmissä repuissa nämä eivät ehkä ole kovin tarpeelliset, mutta täyteen pakattuna 60-litrainen Mo alkaa olla jo melko korkea torni, joten remmeille on käyttöä.

Yhteenveto

Yksi alle viikon vaellus on lyhyt aika arvioida repun toimivuutta, mutta ensivaikutelma on erittäin lupaava. Reppu täytti yksityiskohtia myöten kaikki odotukseni enkä keksi montaa asiaa, jotka tekisin eri tavalla.

Mahdollisia kustomointeja Atom Packsin reppuihin on spekuloitu esimerkiksi Kevyesti kairassa -blogin kirjoituksessa. Itse harkitsin selkäosan corduran vaihtamista samaan vedenpitävään kankaaseen kuin muu reppu (VX21). Tämä kuitenkin heikentäisi jonkin verran olkahihnojen kiinnityksen kestävyyttä, joten pitäydyin cordurassa.

Entä jouduinko luopumaan jostain esimerkiksi verrattuna yli 3 kg painoiseen Fjällräven Kajkaan, jollaista muinoin käytin vaelluksilla? Ehkä näistä:

  • Repussa ei ole yhtään taskua pikkusälälle. Säläpussina oli iso minigrip, jota pidin repun päällimmäisenä. Systeemi toimi riittävän hyvin.
  • Repun sisältöön pääsee käsiksi vain yläosan rullasulun kautta, ei esimerkiksi alavetoketjun tai etuosan ns. frontload-vetoketjun kautta. Tästä ei ollut haittaa, koska en Kajkassakaan juuri hyödyntänyt frontload-ominaisuutta.
  • Selkäosa tulee aivan kiinni selkään, joten tuuletusta ei ole. Joillain valmistajilla kuten Ospreylla tukiranka on kaareva, jolloin selkäosaan jää ilmarako, joka ainakin teoriassa vähentää hieman selän hikoamista.
  • Kajka todennäköisesti kestää, vaikka vauhkoontunut gnu-lauma juoksisi sen yli, mutta en ajatellut viedä reppuani sellaisiin paikkoihin. Uskon Atom Packsin kestävyyden olevan täysin riittävä, ainoastaan heppoisen lantiovyön soljen olisin ehkä suunnitellut järeämmäksi.

Vaelluksen aikana vakuutuin, että kenenkään tavanomaisia retkiä tekevän vaeltajan ei tarvitse kantaa vaelluksella tyhjäpainoltaan yli kiloista reppua. Oma varustukseni on toki keskimääräistä viilatumpi, mutta toisaalta kannan repussa pari kiloa kameroita. Ne pois jättämällä muun varustuksen ei tarvitse olla kovinkaan hifistelty, kunhan esimerkiksi turhat vaatteet on jätetty kotiin.

Talvella, reilusti yli viikon pituisilla vaelluksilla tai erikoisretkillä kuten packraft-kalustoa kuljetettaessa keksin perusteita järeämpien kantolaitteiden valintaan. Noin viikon mittaisille sulan maan retkille Atom Packs The Mo 60 näyttää soveltuvan täydellisesti.

1 kommentti

  1. Ossi Määttä lokakuu 20, 2020 at 08:13

    Hyvän oloinen reppu, ja varmasti hyvä valinta aika monelle ja moneen tilanteeseen!

    Vastaa

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *